kun ei päässy opiskelemaan viellä. armeija pilasin koko homman. kauppikseen yritin, mutta armeijan takia lukemisesta ei tullut mitään.
tämä välivuosi on niin vittuimainen :D
työt lopetin äskettäin ja tarkoituksena olisi alkaa lukemaan jo joulukuussa.
töistä puheenollen... olin 3kk metallipajalla töissä ja huomasin etten voisi ikinä tehdä semmosta hommaa.... työkaverit olivat jouppoja tai muuten vain vajaita. ei sieltä jäänyt käteen kun motivaatiota ja vähän rahaa.
Nyt täysin motivoituneena on hyvä alottaa lukeminen ja myös valmennuskurssi alkaisi tuossa helmikuun alulla.
elikkä avautukaa tänne kaikki te, jolla on samanlainen vaihe elämässä :D
PS: vituttaa oikeen, kun olisi niin kova hinku jo opiskella.
tämä välivuosi on niin vittuimainen :D
työt lopetin äskettäin ja tarkoituksena olisi alkaa lukemaan jo joulukuussa.
töistä puheenollen... olin 3kk metallipajalla töissä ja huomasin etten voisi ikinä tehdä semmosta hommaa.... työkaverit olivat jouppoja tai muuten vain vajaita. ei sieltä jäänyt käteen kun motivaatiota ja vähän rahaa.
Nyt täysin motivoituneena on hyvä alottaa lukeminen ja myös valmennuskurssi alkaisi tuossa helmikuun alulla.
elikkä avautukaa tänne kaikki te, jolla on samanlainen vaihe elämässä :D
PS: vituttaa oikeen, kun olisi niin kova hinku jo opiskella.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tee avoimessa pari kurssia. Vitutus helpottaa.
Luen avoimessa kemiaa. Laitoin jokunen aika sitten syyshaussa korkeakouluun hakupaperit, saa nähdä jos nyt onnistas ja pääsisin opiskelemaan OIKEASTI!
Ottaa päähän tosiaan nää välivuodet. Tämä vasta mun eka, mutta silti..
"menneisyydessäsi" on se, jotta olet käynyt ainakin armeijan pois alta .... mietipä, miten paljon vituttaisi mennä sinne vielä 30-40 vuotiaana "ikämiehenä"! :)
ei voi käydä yli kolmekymppisenä.
veljeni armeijassa oli ... hmm, vuosi oli muistaakseni 1990! On voinut ajat muuttua ja kuviot sen jälkeen. Eli en väitä vastaan, mutta silloin vielä oli mahdollista.
Yliopisto-opinnot ovat pätevä syy anoa lykkäystä asepalveluksesta, ts. jos ja kun olet saanut palvelukseenastumismääräyksen, niin hakiessasi lykkäystä ja liittäessäsi lykkäysanomukseen todistuksen opiskeluista, ts. todistuspaperin, jossa on tiedekunnan kansliasta opintosihteerin/opintoasiainpäällikön laittama allekirjoitus ja leima tai yliopiston aktuaarin kansliasta todistus, jossa lukee kuinka kauan tutkinnon keskimääräinen suorittaminen vie ja missä vaiheessa opinnot ovat, tällä saa lykkäystä kerrallaan maksimissaan kolme vuotta. Jos on todistus siitä että on ilmoittautunut vain jollekin lukukaudelle, saa vain vuoden lykkäystä tällä todistuksella, koska ei ole tietoa tutkinnon suorittamisajasta. Kokemusta on tästä itsellä.
Sitten, sen vuoden alusta, kun täyttää 29v. ei enää lykkäystä myönnetä millään syyllä. Toisin sanoen lykkäys loppuu ja saa postitse kotiinsa palvelukseenastumismääräyksen jossa lukee että on astuttava palvelukseen siinä ja siinä joukko-osastossa klo 18 sinä ja sinä päivämääränä. Ellei ilmaannu, niin on ensin myöhässä ja sitten muutaman vuorokauden jälkeen sotilaskarkuri ja saa sitten sakot/vankeutta tai otetaan kiinni rajalla tai poliisiratsiassa tai tullissa tai missä nyt viranomaiset kysyvät henkilötietoja ja papereita.
Mitenkä se on aina sillä tavalla että opiskelun ihanuuden huomaa sillon kun sitä ei sillä hetkellä ole elämässä ollenkaan?
Itselläni ottaa jo välivuosi niin pahasti, että teen poikakaverini tutkielmia ym. Pääsykoekirjat kun eivät vielä aikoihin ilmesty.
Kaikista pahin seuraus ainakin minulle intin välivuodesta on ollut se, että monet perusasiatkin ja laskurutiinit ovat unohtuneet välivuoden aikana. Opiskelen siis teknillisessä yliopistossa.
Ei ole nimittäin kivaa kertailla samaan aikaan perusasoita ja mennä samalla kovaa vauhtia eteenpäin uusien juttujen parissa.
saanut? Ja mikset tehny niitä vapaa-aikana ollessasi intissä (nykyään saa vapaata aikas hyvin), niitä laskutehtäviä? Vai oliko tytöt liikaa mielessä?
Kauppakorkeaa varmaan tarkoitat etkä kauppista joka on toisen asteen koulutus ja josta tulee merkonomeja.
TARKKUUTTA