enemmän kun muille? Luulis paremminkin, että he ovat ikuisesti yhdessä kuin siamilaiset kaksoset.
Miks lepakoille tullee
eroja
121971
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
meillä lienee samat perusongelmat, kuin hetskupareillakin, mutta lisäbonuksena tulee sitten vielä yhteiskunnan paineet ja mahdolliset perheen taholta tulevat paineet. nämä saattavat tietysti lujittaakin suhdetta.
lisäksi ainakin suomessa on sen verran pienet piirit, jotta exien kanssa tullee törmättyä liiankin kanssa ja jutut kiertää ja kasvaa. monet suhteet eivät ehkä ehdi kehittyä sille tasolle, jossa näillä asioilla ei olisi enää merkitystä.
ihan mutu-tuntumalta näin arvelisin.
edellä tulikin tärkeimmät syyt lesbojen suhteiden kariutumiseen. Se tietysti on etuna että on helppo erota, kun liiemmin ei kukaan kannusta ja auta parisuhteen karikoissa.
Kaikki suhteet tarvitsevat yleisönsä ja nurkan takana on odottamassa se ainut yleisö.
Helppoa tietysti on se että uuden suhteenkin voi aloittaa helposti, mikään kun ei ole pysyvää.
että:
Lepakot ovat läheisempää sukua ihmisille, kuin jyrsijöille.
Suurimman lepakkolajin siipienväli on jopa 2 metriä.
Yksi lepakko voi syödä yli 600 hyönteistä tunnissa.
Eräät lepakot ovat erikoistuneet syömään kaloja, sammakoita tai toisia lepakkolajeja.
Ei siis ihme, että eroja tulee....
tää oli se toinen vaihtoehto.. pitäis varmaan järkätä joku syksyinen lepakkoretki.
lepakkomaiseen tapaan meidän kuuluisikin suunnistaa kohtapuoliin etelän aurinkoon sankoin joukoin...,
Mutta kyllähän tuo sinun eka vastauksesi oikeaan osui. Ne on usein ne pienet piirit ja siinä ei isot siiven välitkään juuri lohtua tuo...,
Enpä kerro enempää...
Tai joo, oisko.... Tai ei sittenkään...
Eh, loistoidea kertakaikkiaan!
Mihin tutkimuksiin olettamukset lepakkojen eroalttiudesta perustuvat?
Vuosikymmenen yhdessäolon jälkeen kaikki keinot käyttäneinä meidän oli pakko luovuttaa ja todeta, ettei suhteellamme ole tulevaisuutta. Syitä oli monia, mutta ei mitään sellaista, mikä olisi liittynyt lesbouteen. Halua yrittää olisi ollut vielä, mutta keinot loppuivat.
Toinen suhde päättyi eroon toisen osapuolen liiallisen alkoholinkäytön ja sen mukana tuomien ongelmien vuoksi.
Osasyy yleisesti voisi olla se, että tarjonta on vähäisempää kuin heteroilla, joten sopivaa kumppania on vaikeampi löytää. Lisäksi naisten välisistä suhteista puuttuu heterosuhteiden stereotypisyys ja automaatiinen roolijako, joten "oman paikkansa" löytäminen suhteessa voi olla myös vaikeampaa. Eroaminen on myös helpompaa, koska sille ei ole juridisia hidasteita ja harvemmin tilanteita, joissa pysytään yhdessä lasten tms. vuoksi kuten heterosuhteissa. Tämä on yleistystä, mutta yleisesti puhunkin, kun en tunne kaikkia tapauskohtaisesti. Tähän kun lisää aikaisempien vastausten syyt, niin ei ole ihmekään, jos eroja on enemmän.
Toisaalta sitten taas kun se oikea löytyy, niin minun näkemäni ja kokemani mukaan siitä pidetään sitten lujasti kiinni ja suhdetta vaalitaan.
Eipä tuohon ole lisättävää.
Kaikenkaikkiaan naisparien ja heteroparien yhteiselämä ei juurikaan eroa toisistaan, kokemusta on molemmista.
Kun se oikea löytyy, rakkaus voittaa kaikki hankaluudet.
Onneksi.
hyljeksimisen
tunteen ettei kuulu minnekään
yksinäisyyden
suvun hylkiöksi muuttumisen
näinköhän heteroillakin yhtä kivaa rakastua?
puhtaasti kahdenkeskiset välit poikkea paljoakaan minkä tahansa parisuhteen kiemuroista. Sellaista tilannetta vaan on niin vaikea rajata tosielämäksi, että olisi vain pelkästään meidän suhde ja meidän rakentama elämä. Aina on elettävä muiden joukossa, oltava yhteydessä työkavereihin, tuttaviin, sukulaisiin, ystäviin, tavattava heitä.
Oman kokemukseni mukaan on kyllä enimmäkseen lepakkoparista itsestään kiinni kuinka tavallisenoloisesti menee ihmisten joukkoon ja kuinka meihin sitten suhtaudutaan.
Silti, myötämielisimmässäkin seurassa ja yllättävän hyväksyvienkin ihmisten joukossa, vastaava heteropari saa spontaanimmat reaktiot aikaan.
Siihen on olemassa valmis kaava, niin yksinkertaisesti se vaan meillä ihmisillä menee. Tiedetään kuinka käyttäytyä, jutustella kuulumisista ja elämänmenosta yleensä. Oletettu tieto tulee oletuksesta, että nuo toiset tuossa elävät samoin kuin me tässä elämme. Ns. erilaisista pareista ja perheistä ei välttämättä ole sellaista rohkeaksi lähestyjäksi valmistavaa tietoa. Ja eihän tuo oletettu ja luultu tieto todellisuudessa päde edes heteroiden kesken.
Tuollaisen käyttäytymisen osaamisen puutteen tulee joskus seurassa itsekin tulkinneeksi niin ettei muita kiinnosta meidän elämämme, ettei meitä hyväksytä tai oteta suunnitelmiamme tai jopa koko suhdettamme vakavasti. Jos näin joskus käy, se tuntuu tuen puutteelta suhdettamme kohtaan. Heteropareille tätä tukea aivan tavallisen kanssakäymisen ja juttelun tasolla satelee joka suunnasta aivan kuin itsestäänselvyytenä. Näin asioiden kuuluukin olla -tyyliin. Tosiasiassa kukaan eikä mikään pari, perhe mene eteenpäin elämässään ulkopuolisella tuella. Hyvältä se kuitenkin maistuu, kun sen makuun pääsee ;)
...syynsä jokaisella.
Mutta yleensäkin meitä on pienempi joukko, joista toivoo kumppanin löytävänsä ja monenlaisissa paineissa (ulkopuolisissa mutta myös sisäisissä) elettäessä on useampia esteitä voitettavana kuin heterosuhteilla.
Kaksi yksilöä aina kuitenkin on asialla ja ihanaa, että kuitenkin välillä on naisia, jotka ovat kypsiä ja sitoutuvat toisiinsa saaden pitkän yhteisen taipaleen ja antaen uskoa meille muillekin! :)