Asuntoa etsiessä ja näytöillä sekä kiinteistövälitystoimistoissa ravanneena on tullut opittua hiljalleen yhtä ja toista. Laskin kädessä on saanut laskeskella asuntojen hintoja, vanhoissa, kun ne eivät olekkaan ne velattomat myyntihinnat, vaikka niin kuvittelisi.
Olemme pari, jonka mielestä miljoona mummonmarkkaa maksava asunto on oltava jo hintansa hintansa arvoinen. Ja miljoona vanhaa rahaa, on iso raha, sen käytön kanssa pitää myös olla huolellinen, niinkuin kai kaikissa isoimmissa sijoituksissa, ettei tarvitse jälkeen päin itkeä ja manata, että tyhmästi sijoitti.
Tämä raha pääkaupunkiseudulla on kuitenkin hyvin pinieni raha, jos havittelee isompaa asuntoa, kuin kaksio. Asumis kulut ovat myös nousseet tänä vuonna useaan otteeseen koron noustessa ja sitä on rukattu ylöspäin kolme kertaa asuntolainalupauksemme jälkeen. Aktiivisesti (eli lähes päivittäin) aloimme seuraamaan asuntotarjontaa kesällä ja vähemmän aktiivisesti (eli n. viikon kahden välein) on sitä tullut seurailtua jo parisen vuotta. Ja himan laiskemmin jo viitisen vuotta, vaikka mahdollisuuksia ostoon silloin ei ollut.
Nyt kun sitten heamme tositarkoituksella asuntoa, on tullut kiinitettyä huomioita muutamiin seikkoihin...
Useinmiten asunnoissa remontit on ylimalkaisesti kirjoitettu tai PTS on vähän niin ja näin. Välittäjä vähättälee tulevia korjauksia tai sitten yritetään keskittää se huomio vaan siihen yhteen ja saada unohduksiin ne muut tulevat, ihan muutaman vuoden sisään. Ehkä opettavin oli, kun innostuin jo, että nyt ehkä löytyi se unelma asunto, jossa osakkaat ovat perillä asioista ja haluavat pitää huolta sijoituksestaan.
Ollessani välittäjän juttusilla ja pyydettyäni tiedot kohteista, sain ensiksi esittelylappusen. Pyysin tulos ja taselaskelman myös, jotta voisisin nähdä paremmin, kuinka raha-asiat ko. yhtiössä on hoidettu. Tähän luonnollisesti kuuluu myös toimintakertomus vuodesta sekä tulevan vuoden suunnitelmat. Sain nämä käteen ja selasin pikaisesti ko. laput, huomatakseni, että PTS ei tietenkään ole mukana. Välittäjä siinä kehui ummet ja lammet taloa ja hehkutti sitä, miten taloyhtiössä kerätään varoja tuleviin korjauksiin. Se tosiaan oli plussaa. Mutta koska PTS:ää ei ollut, niin pyysin luonnollisesti senkin, sillä se on ainakin meille tärkeä siinä missä tulos ja tasekkin. Sen sain hetken kuluttua käteeni, huomatakseni, että lapun tärkeinkohta olikin muuttunut lukemiskelvottomaksi, eli kohta jossa oli kaikki tulevat korjaukset sekä suuntaa-antavat arviot. Nämä tiedot eivät tekstistä löytyneet, tosin tieto tulevasta putkirempasta mainittiin. Lähdin siis välitysfirmasta paperit kourassa ja lupasin ottaa yhteyttä, mikäli asunto tosiaan olisi niin hyvä, kuin miltä kuullosti. Hinta oli kalliimpi, kuin mitä olimme ajatelleet, mutta ei mahdoton. Sen rahan saisimme järkättyä, mikäli tarve niin vaatisi ja tämä olisi SE asunto.
Soitto isännöitsijälle paljasti kuitenkin, että asunnonhintaan olisi karkeasti arvioiden tulossa 50 000€:n lisäkustannukset ja sen lisäksi on erittäin todennäköistä, että julkisivujen remontointi paukahtaisi päälle. Niitä oli remontoitu kyllä, mutta vain sieltä täältä, kunnollista remonttia ei oltu tehty ja se tulisi heti, kun julkisivu niin antaisi ymmärtää, ei tänä vuonna, mutta ehkä ensivuonna, tai samaan aikaan putkirempan kanssa. Eikä se sisältynyt tuohon 50 000€:hen. Eli asunnon hinta olisi n. 5-vuodessa ollut sama, kuin tälläalueella myytävien uusien asuntojen hinnat, eli olisimme maksaneet sen saman, ainoastaan sillä erotuksella, että meillä olisi n. 50-vuotta vanhempi asunto. Asunnonvälittäjän mukaan asunto olisi kuitenkin remonttijen jälkeen "uutta vastaava". Näiden kolmen ison rempan lisäksi, yhtiöön oli tulossa muita pieniä remontteja, jotka olivat PTS:ässä, mutta ei tietenkään luettavissa siitä...kun olivat "matkan varrella mustuneet".
No me odotamme, että löydämme sen unelma asuntomme, mikäli näin ei käy, niin sitten ei mahda mitään. Asia tosin olisi eri, jos tarkoituksena olisi asua vain muuta muovisi ja myydä sitten pois, mutta pitkällä tähtäimellä lähdettäessä, se ei enään olekkaan kannattavaa. Ja tuskin omistajat olisivat asunnostaan luopuneet 50 000€ pyyntihintaa pienemmällä summalla. Mikä omien laskelmieni mukaan oli/on markkina hinta, verrattaessa sijaintiin, uusien hintapyyntöihin sekä tuleviin kustannuksiin remonttien osalta.
Useimmissa vanhoissa asunnoissa (siis lähes kaikissa) suuntaus on ollut sama. Viidenvuoden sisällä asunnot tulevat maksamaan sen saman minkä uusi ja ne eivät ole uusia siltikään, ainakaan omasta mielestäni. Pakollisten remonttien lisäksi, useinmiten vaativat viellä pintaremonttia putkiremontista sekä julkisivuremontista tulevat haitat haittavaat asumista.
Näytöissä joissa olemmme käyneet, on meidän lisäksi ollut useinmiten vain yksi perhe meidän lisäksi, eräällä näytöllä naapuri tuli katsomaan, millainen se myytävä asunto on, kun kerran mahdollisuus oli (??), ostoaikeissa ei siis ollut.
Ainoastaan yhden asunnon osalta välittäjän arvio piti paikkansa myynnin suhteen (eli, että menee nopeaa) ja asunto vaati silloin täydellisen remontin, mutta oli siihen täysi unelma. Luultavasti tämä asunto tulee myyntiin muutamien kuukausien sisällä remontoituna, kuten välittäjä arvioi. Muissa kohteissa välittäjät ovat puhuneet "siitä ostajasta, joka jättää tarjouksen heti huomenna, pitäkää kiirettä" ja kyseiset kohteet ovat vielläkin myynnissä, vaikka piti mennä kaupaksi kaksi kuukautta, puolivuotta sitten.
Omasta mielestäni vanhojen asuntojen hinnat ovat suurimmalta osilta vääristyneet. Tämä tosin on minun mielipiteeni, mutta kun katsoo viittävuotta eteenpäin, eikä tätä päivää, useinmiten joutuu huomaamaan, että asunto tulee maksamaan sen minkä uusi ja sen lisäksi viellä sen pintaremontin. Ja vaikka sen pintaremontin saisikin halvalla, niin kyllä siinä se asumismukavuus kärsii ja mikään asunto yleinsä ei ole sellainen josta me haaveillaan. Ja tuota summaa emme tule sijoittamaan ellemme sitten sillä saa sitä mitä haaveillaan.
Yksi asunto oli oikeasti unelma ja tiedän, että perhe joka sen ostaa saa todella ihanan asunnon. Itse olisin voinut sinne muuttaa. Harmi vain nämä yksityiset myyjät eivät saaneet asuntoa kaupaksi ja joutuivat ottamaan välittäjän. Hintaputosi milteins iihen mitä olisimme tarjonneet, jos mies olisi suostunut sen ostoon, sillä siinä todellakin oli jokaikinen remontti suunniteltu ja katosttu vuosiksi eteenpäin sekä pidetty huoli, ettei omistajille tule liiallisia kustannuksia niistä. Ja pidetty huolta asukasviihtyvyydestä. Ja oli ensimmäinne ja tähän asti ainut esittely, jossa todellakin esiteltiin kaikki taloyhtiön tilat, kerrottiin hyvät ja huonot puolet.
Etsintämme siis jatkuu viellä, vaikka itse näinkin meidät asumassa tuossa yhdessä asunnossa, mutta mieheni ei. Ja toivon, että ehkä törmäämme vastaavan laiseen asuntoon jollain sattuman kaupalla.
Monissa kohteissa hinta on tippunut matkan varrella ja niissä joissa ei, niin ne ovat olleet myynnissä pidempään, kuin sen keskiverron.
Mitenkä teillä muilla asunnon ostajilla on prosessi mennyt tai lähtenyt käyntiin?
Me emme ole tehneet ainuttakaan tarjousta viellä, vaikka moneen asuntoon olemme ihastuneet, silläa inakin omasta mielestäni on loukkavaa lähteä tarjoamaan huomattavasti paljon vähemmän, mitä omistajat oman asuntonsa arvoksi laskevat ja tällähetkellä uskon, että minun sekä myyjän näkemykset markkinoista sekä aunnon arvosta ovat aika kaukana. Uskon, että muutaman kohteen hinnat tulevat tippumaan, joita katsomme, ja toivon että lisää kohteita tulee myyntiin, joita toivomme.
Ja mitä on tullut katsottua niin putkiremontoidun ja remntoimattomien asuntojen hinnoissa ei paljoa ole eroa. Verrattuna siihen mitä ne ovat maksaneet.
Voi olla, että vaatimuksemme ovat utopiset, mutta se on sitten niin. Joistain asioista emme ole valmiita tinkimään ja toisista taas olemme. Vaikka vuokralla asuminen sitten söisikin rahaamme ja varallisuuttamme, niin sen ei loppujen lopuksi ole väliä, sillä joistain asioista olemme valmiita maksamaan. Vähään samaan tapaan, kuin jotkut ostavat mielummin Bossin puvun, mutta Dresmaniin eivät astu jalallaankaan. Sitten jos elämänlaatu pysyisi saman, kun vuokralla ja asunto olisi sellainen, kun tahdottaisiin, tulee vasta ostaminen ajankohtaiseksi. Ainakin meille. Tyhmää tai ei. Ja me kun emme tykkää muuttamisesta. Tätä asuntoa ennen asuimme kymmenen vuotta edellisessä, vaikka oli liian pieni meille, koska muuttaminen tuntui niin kurjalta. Ja tästä asunnosta muutamme vasta sitten, kun diili on tarpeeksi hyvä, että se meidän laiskimusten mielestä kannattaa.
Meille kun sen asunnon ostaminen pitäisi tuottaa jo nyt jotain plussaa, ei vasta 20-vuoden kuluttua. Entä muut ensiasunnon ostajat?
Olemme pari, jonka mielestä miljoona mummonmarkkaa maksava asunto on oltava jo hintansa hintansa arvoinen. Ja miljoona vanhaa rahaa, on iso raha, sen käytön kanssa pitää myös olla huolellinen, niinkuin kai kaikissa isoimmissa sijoituksissa, ettei tarvitse jälkeen päin itkeä ja manata, että tyhmästi sijoitti.
Tämä raha pääkaupunkiseudulla on kuitenkin hyvin pinieni raha, jos havittelee isompaa asuntoa, kuin kaksio. Asumis kulut ovat myös nousseet tänä vuonna useaan otteeseen koron noustessa ja sitä on rukattu ylöspäin kolme kertaa asuntolainalupauksemme jälkeen. Aktiivisesti (eli lähes päivittäin) aloimme seuraamaan asuntotarjontaa kesällä ja vähemmän aktiivisesti (eli n. viikon kahden välein) on sitä tullut seurailtua jo parisen vuotta. Ja himan laiskemmin jo viitisen vuotta, vaikka mahdollisuuksia ostoon silloin ei ollut.
Nyt kun sitten heamme tositarkoituksella asuntoa, on tullut kiinitettyä huomioita muutamiin seikkoihin...
Useinmiten asunnoissa remontit on ylimalkaisesti kirjoitettu tai PTS on vähän niin ja näin. Välittäjä vähättälee tulevia korjauksia tai sitten yritetään keskittää se huomio vaan siihen yhteen ja saada unohduksiin ne muut tulevat, ihan muutaman vuoden sisään. Ehkä opettavin oli, kun innostuin jo, että nyt ehkä löytyi se unelma asunto, jossa osakkaat ovat perillä asioista ja haluavat pitää huolta sijoituksestaan.
Ollessani välittäjän juttusilla ja pyydettyäni tiedot kohteista, sain ensiksi esittelylappusen. Pyysin tulos ja taselaskelman myös, jotta voisisin nähdä paremmin, kuinka raha-asiat ko. yhtiössä on hoidettu. Tähän luonnollisesti kuuluu myös toimintakertomus vuodesta sekä tulevan vuoden suunnitelmat. Sain nämä käteen ja selasin pikaisesti ko. laput, huomatakseni, että PTS ei tietenkään ole mukana. Välittäjä siinä kehui ummet ja lammet taloa ja hehkutti sitä, miten taloyhtiössä kerätään varoja tuleviin korjauksiin. Se tosiaan oli plussaa. Mutta koska PTS:ää ei ollut, niin pyysin luonnollisesti senkin, sillä se on ainakin meille tärkeä siinä missä tulos ja tasekkin. Sen sain hetken kuluttua käteeni, huomatakseni, että lapun tärkeinkohta olikin muuttunut lukemiskelvottomaksi, eli kohta jossa oli kaikki tulevat korjaukset sekä suuntaa-antavat arviot. Nämä tiedot eivät tekstistä löytyneet, tosin tieto tulevasta putkirempasta mainittiin. Lähdin siis välitysfirmasta paperit kourassa ja lupasin ottaa yhteyttä, mikäli asunto tosiaan olisi niin hyvä, kuin miltä kuullosti. Hinta oli kalliimpi, kuin mitä olimme ajatelleet, mutta ei mahdoton. Sen rahan saisimme järkättyä, mikäli tarve niin vaatisi ja tämä olisi SE asunto.
Soitto isännöitsijälle paljasti kuitenkin, että asunnonhintaan olisi karkeasti arvioiden tulossa 50 000€:n lisäkustannukset ja sen lisäksi on erittäin todennäköistä, että julkisivujen remontointi paukahtaisi päälle. Niitä oli remontoitu kyllä, mutta vain sieltä täältä, kunnollista remonttia ei oltu tehty ja se tulisi heti, kun julkisivu niin antaisi ymmärtää, ei tänä vuonna, mutta ehkä ensivuonna, tai samaan aikaan putkirempan kanssa. Eikä se sisältynyt tuohon 50 000€:hen. Eli asunnon hinta olisi n. 5-vuodessa ollut sama, kuin tälläalueella myytävien uusien asuntojen hinnat, eli olisimme maksaneet sen saman, ainoastaan sillä erotuksella, että meillä olisi n. 50-vuotta vanhempi asunto. Asunnonvälittäjän mukaan asunto olisi kuitenkin remonttijen jälkeen "uutta vastaava". Näiden kolmen ison rempan lisäksi, yhtiöön oli tulossa muita pieniä remontteja, jotka olivat PTS:ässä, mutta ei tietenkään luettavissa siitä...kun olivat "matkan varrella mustuneet".
No me odotamme, että löydämme sen unelma asuntomme, mikäli näin ei käy, niin sitten ei mahda mitään. Asia tosin olisi eri, jos tarkoituksena olisi asua vain muuta muovisi ja myydä sitten pois, mutta pitkällä tähtäimellä lähdettäessä, se ei enään olekkaan kannattavaa. Ja tuskin omistajat olisivat asunnostaan luopuneet 50 000€ pyyntihintaa pienemmällä summalla. Mikä omien laskelmieni mukaan oli/on markkina hinta, verrattaessa sijaintiin, uusien hintapyyntöihin sekä tuleviin kustannuksiin remonttien osalta.
Useimmissa vanhoissa asunnoissa (siis lähes kaikissa) suuntaus on ollut sama. Viidenvuoden sisällä asunnot tulevat maksamaan sen saman minkä uusi ja ne eivät ole uusia siltikään, ainakaan omasta mielestäni. Pakollisten remonttien lisäksi, useinmiten vaativat viellä pintaremonttia putkiremontista sekä julkisivuremontista tulevat haitat haittavaat asumista.
Näytöissä joissa olemmme käyneet, on meidän lisäksi ollut useinmiten vain yksi perhe meidän lisäksi, eräällä näytöllä naapuri tuli katsomaan, millainen se myytävä asunto on, kun kerran mahdollisuus oli (??), ostoaikeissa ei siis ollut.
Ainoastaan yhden asunnon osalta välittäjän arvio piti paikkansa myynnin suhteen (eli, että menee nopeaa) ja asunto vaati silloin täydellisen remontin, mutta oli siihen täysi unelma. Luultavasti tämä asunto tulee myyntiin muutamien kuukausien sisällä remontoituna, kuten välittäjä arvioi. Muissa kohteissa välittäjät ovat puhuneet "siitä ostajasta, joka jättää tarjouksen heti huomenna, pitäkää kiirettä" ja kyseiset kohteet ovat vielläkin myynnissä, vaikka piti mennä kaupaksi kaksi kuukautta, puolivuotta sitten.
Omasta mielestäni vanhojen asuntojen hinnat ovat suurimmalta osilta vääristyneet. Tämä tosin on minun mielipiteeni, mutta kun katsoo viittävuotta eteenpäin, eikä tätä päivää, useinmiten joutuu huomaamaan, että asunto tulee maksamaan sen minkä uusi ja sen lisäksi viellä sen pintaremontin. Ja vaikka sen pintaremontin saisikin halvalla, niin kyllä siinä se asumismukavuus kärsii ja mikään asunto yleinsä ei ole sellainen josta me haaveillaan. Ja tuota summaa emme tule sijoittamaan ellemme sitten sillä saa sitä mitä haaveillaan.
Yksi asunto oli oikeasti unelma ja tiedän, että perhe joka sen ostaa saa todella ihanan asunnon. Itse olisin voinut sinne muuttaa. Harmi vain nämä yksityiset myyjät eivät saaneet asuntoa kaupaksi ja joutuivat ottamaan välittäjän. Hintaputosi milteins iihen mitä olisimme tarjonneet, jos mies olisi suostunut sen ostoon, sillä siinä todellakin oli jokaikinen remontti suunniteltu ja katosttu vuosiksi eteenpäin sekä pidetty huoli, ettei omistajille tule liiallisia kustannuksia niistä. Ja pidetty huolta asukasviihtyvyydestä. Ja oli ensimmäinne ja tähän asti ainut esittely, jossa todellakin esiteltiin kaikki taloyhtiön tilat, kerrottiin hyvät ja huonot puolet.
Etsintämme siis jatkuu viellä, vaikka itse näinkin meidät asumassa tuossa yhdessä asunnossa, mutta mieheni ei. Ja toivon, että ehkä törmäämme vastaavan laiseen asuntoon jollain sattuman kaupalla.
Monissa kohteissa hinta on tippunut matkan varrella ja niissä joissa ei, niin ne ovat olleet myynnissä pidempään, kuin sen keskiverron.
Mitenkä teillä muilla asunnon ostajilla on prosessi mennyt tai lähtenyt käyntiin?
Me emme ole tehneet ainuttakaan tarjousta viellä, vaikka moneen asuntoon olemme ihastuneet, silläa inakin omasta mielestäni on loukkavaa lähteä tarjoamaan huomattavasti paljon vähemmän, mitä omistajat oman asuntonsa arvoksi laskevat ja tällähetkellä uskon, että minun sekä myyjän näkemykset markkinoista sekä aunnon arvosta ovat aika kaukana. Uskon, että muutaman kohteen hinnat tulevat tippumaan, joita katsomme, ja toivon että lisää kohteita tulee myyntiin, joita toivomme.
Ja mitä on tullut katsottua niin putkiremontoidun ja remntoimattomien asuntojen hinnoissa ei paljoa ole eroa. Verrattuna siihen mitä ne ovat maksaneet.
Voi olla, että vaatimuksemme ovat utopiset, mutta se on sitten niin. Joistain asioista emme ole valmiita tinkimään ja toisista taas olemme. Vaikka vuokralla asuminen sitten söisikin rahaamme ja varallisuuttamme, niin sen ei loppujen lopuksi ole väliä, sillä joistain asioista olemme valmiita maksamaan. Vähään samaan tapaan, kuin jotkut ostavat mielummin Bossin puvun, mutta Dresmaniin eivät astu jalallaankaan. Sitten jos elämänlaatu pysyisi saman, kun vuokralla ja asunto olisi sellainen, kun tahdottaisiin, tulee vasta ostaminen ajankohtaiseksi. Ainakin meille. Tyhmää tai ei. Ja me kun emme tykkää muuttamisesta. Tätä asuntoa ennen asuimme kymmenen vuotta edellisessä, vaikka oli liian pieni meille, koska muuttaminen tuntui niin kurjalta. Ja tästä asunnosta muutamme vasta sitten, kun diili on tarpeeksi hyvä, että se meidän laiskimusten mielestä kannattaa.
Meille kun sen asunnon ostaminen pitäisi tuottaa jo nyt jotain plussaa, ei vasta 20-vuoden kuluttua. Entä muut ensiasunnon ostajat?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sen mummon miljoonan (~1,2) itse sijoitin juuri uudisasuntoon Vantaalla. Saunallinen kolmio sillä irtosi Tammistosta.
Laskeskelin minäkin asiaa, ja totesin tämän siirron jäkevämmäksi ja laadukkaammaksi kuin 70-luvun asunnon rempan tulevat yhtiön korjauskulut.
Lisäksi meni vaihto mukavasti: oma asunto (yksiö!)kuittasi puolet ja nyt mietin maksanko yhtiölainaa vai otanko lainan ja käytän koronvähennysedun.
"Tätä asuntoa ennen asuimme kymmenen vuotta edellisessä, vaikka oli liian pieni meille, koska muuttaminen tuntui niin kurjalta."
Minä ajattelisin tuossa hieman toisin. Ensinnäkin elän tätä päivää ja hetkeä, en ajattele 10 vuoden perspektiivillä, koska aina saattaa tapahtua jotain ennustamatonta, vaikka jo seuraavana päivänä. Asumismukavuudesta ei kannata tinkiä muuttamisen "hankaluuden takia". Muuttamisessa on paljon hyvää: saa samalla inventoitua turhat romut pois, tulee ikäänkuin jaitettua elämä uuteen järjestykseen, muuton yhteydessä voi aloittaa jotain uutta, mistä on haaveillut, myös sisustamisessa voi toteuttaa itseään. Me ollaan muutettu Vantaalla 7 vuoden aikana 6 kertaa perheen kasvaessa. Aina on jäänyt positiiviset kokemukset muutosta.
Nyt asutaan maalla uudehkossa (6vuotta) vanhassa tiilitalossa joen rannalla. Ja sillä hinnalla ei olis Vantaalta saanut edes remppakaksiota. Ei kannnata jumiutua paikalleen. Toteuttakaa unelmanne nyt, sillä kukaan ei tiedä huomisesta päivästä.
Eli nyt uudiskohteessa ollaan.
Vähän sama asia kun joku alkaisi myydä moottori remointoitu -76 Datsun 100a autoa uuden hinnalla.
Vanhoissa painetta alaspain ja paljon.
Ajatusmaailmasi kuvastaa hyvin paljon omaani. Itse muutin pari vuotta sitten uudiskohteeseen espooseen. Täytyy kyllä sanoa että en ole katunut pätkääkään. Monia muitakin hyviä asioita on odotettavissa kuin kunto, jos uuteen päätyy. Naapurithan ovat toinen toisilleen uusia ja talosta ei löydy näitä mummoja jotka ovat asuneet 30 vuotta yhtiössä, jolloin ne alkaa kyylään kyttään todella pahasti ja sanomaan kaikesta, eli nämä mummothan katsovat että taas tule joku juippu "meidän" taloon ja luulevat omistavansa ainakin puoliksi nämä vanhemmat yhtiöt :) Ei muuta kuin uudiskohteeseen tai alle 10v vanhaan niin ei huolen häivää remonttikuluista!
Ensiasunnonostajiakin minäkin olin mieheni kanssa tässä sykysllä ja kesällä.
Hyvin samanlaisia kokemuksia kuin teilläkin.
Muutama sunnuntai kierreltyämme asuntonäytöissä pommikuntoisissa, hissittömissä kantakaupungin kaksioissa, teimme periaatepäätöksen;
Asunnon on oltava ratikkamatkan päässä keskustasta. Asunnon on oltava vahintään 45 neliöinen. Asunto on oltava hissillisestä talosta (kaksi koiraa kuuluu perheeseen) Asunto on oltava hyvinhoidetussa taloyhtiössä ja tämä kaikki saisi maksaa enintään vanhan millin.
No tämän jälkeen olikin muutama aikas hiljainen sunnuntai, kun ei näytöissä tarvinnut kierellä.
Mutta tulipa sekin päivä, kun oikotiellä näkyi ilmoitus 48 neliön kantakaupungin kaksiosta, jossa hintapyyntikin osui haarukkaamme. Ei muuta kuin epäileväisinä näytölle ihmettelemään, että mikähän koira tähän on haudattuna? Hissitalon neljänessä kerroksessa avautui ovi valoisaan ja hyvän pohjaratkaisun omaavaan kaksioon, jonka keittokomerossa seisoi välittäjä valmiiksi kaikkien tarvittavien lappujen kanssa. Lapuista ilmeni, että -38 rakenettussa funkkistalossa oli korjattu putket, julkkarit ja hissi. Asunnon osalta ei lainaa jäljellä. Välittäjä kertoi suoraan, että ikkuanremppa ja sähkönnousut tehdään lähiaikoina. Talous oli hyvin hoidettu ja isännöitsijätoimisto valittu vuoden isännöitsijäksi.
Asunto ei ollut ylen ihastuttava, mutta hyvin hoidetusta yhtiöstä, arvonsa pitävästä kaupunginosasta hyvien kulkuyhteyksien varrella ja vain kevyttä remppaa vailla.
Järjellä ajateltuna siis helmi, joka kannatti ottaa. No tarjous tehtiin ja yllättäen meni läpi!!
Lauantaina on muutto ja ensi kesänä tehdään uusi keittiö ja laitetaan parketit. Se on sitten siinä.
Yllättävän kivuton prosessi, kun tietää mitä on hakemassa. Tuli meinaa muutama viiskytluvun pommi tsekattu, joissa oli pintarempat vimpan päälle, mutta kaikki mahdolliset isot rempat nurkan takana-niin ja hinnassahan tätä faktaa ei huomioitu.
Kaikkeen ei tarvitse suostua. Hyviäkin (vanhoissakin taloissa) asuntoja on Helsingissä ajoittain myynnissä. Silloin ei vain kannatta liikaa jäädä miettimään.