Jokin kosketti mua hiljaa,
minä tunsin herkkyyden,
olet niin vieras, kaukainen,
en voi itseäni ymmärtää,
haluaisin kokea,
haluaisin kokeilla,
miltä tuntuisi kosketuksesi.
Minun ei pitäisi,
en saisi,
mutta ihastuin,
oliko se älykkyytesi vai se kun yhdessä naurettiin,
mikä sai minut näin tuntemaan,
tiedän en koskaan elä todeksi tätä unelmaa,
sinä vaan kosketit,
minun kuollutta sydäntä,
puhalsit siihen lämpöä....
minä tunsin herkkyyden,
olet niin vieras, kaukainen,
en voi itseäni ymmärtää,
haluaisin kokea,
haluaisin kokeilla,
miltä tuntuisi kosketuksesi.
Minun ei pitäisi,
en saisi,
mutta ihastuin,
oliko se älykkyytesi vai se kun yhdessä naurettiin,
mikä sai minut näin tuntemaan,
tiedän en koskaan elä todeksi tätä unelmaa,
sinä vaan kosketit,
minun kuollutta sydäntä,
puhalsit siihen lämpöä....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vielä näitä jaksetaan kirjoittaa, runoja rakastumisesta, kaihoisin pohjavirein.
Muita Anitan runoja en muista lukeneeni, mutta kommentoin silläkin uhalla, että tämä runo jää ainoaksi tällä palstalla.
Tässä runossa ei ollut mitään uutta, ei mitään mielenkiintoista. (Tämä ei ole yksin Anitan synti, mitäänsanomattomat korulauseet rakkaudesta ovat tavallista kauraa tällä palstalla.)
Paras ansio ytimekkäät rivit "Minun ei pitäisi, en saisi".
...katsos,joillakin on sellainen ominaisuus
ettei osaa kirjoittaa kuin runoja rakastumisesta,ja kaipauksesta ja myöskin jotkut eivät yksinkertaisesti tahdo kirjoittaa muusta...
mutta toi oli mun mielipide ja sulla on sun omat mielipiteet,eli tätä ei oltu tarkoitettu loukkauksena