Vuoden verran oltu yhessä, mutta asutaan eri paikkakunnilla. Me ollaan päälle 4-kymppisiä, pitkät avioliitot takana, mulla pienet lapset, hänellä jo melkein aikuisia.
Ongelma tässä on se, että hän (mies) haluaisi kaiken liikenevän ajan olla yhdessä. Aina kun minulla ei ole lapset, pitäisi heti perjantaina töitten jälkeen ajaa hänen luo viikonlopuksi, tai hän tulisi minun luokse. Tai viikollakin, jos mahdollista, hän ajaa 100 km illalla luokseni ja aamulla takaisin. Minä en ole tuota viitsinyt sentään tehdä.
Minulla on kuitenkin naisystäviä, joiden kanssa kävisin joskus teatterissa ja konserteissa ja vaikka vaan baarissa juomassa muutaman ja päivittämässä juoruja. Enkä näitä voi silloin tehdä, kun lapset ovat minun luonani. Myös haluaisin joskus viettää viikonlopun yksin kotona, siivoillen tai vaikka kirjaa lukien. Hänen mielestään kuitenkin vien silloin sitä tärkeää yhteistä aikaa, jota hänen mukaansa meillä ei ole muutenkaan tarpeeksi. Naisystäviä kuulemmma voisi tavata kotona ihan keittiön pöydän ääressä arki-iltana. Yhdessä ollessamme käymme kyllä paljon ulkona, tanssimassa tai hänen työhön tai harrastuksiin liittyvissä juhlissa, joissa tunnen itseni vielä aika ulkopuoliseksi, kun en ketään muita tunne. Toisaalta myös nökötämme sohvalla telkkaria katsellen kuin vanha aviopari (ehkä jonkin verran enemmän toisiamme hiplaten).
Nytkin on taas riita päällä, kun jo aikoja sitten sovin yhden ystävättäreni kanssa konserttiin menosta lauantaina ja liputkin on ostettu. Tähän miesystäväni piti myös tulla mukaan. Nyt kuitenkin hänelle tuli toinen meno siellä kotikulmilla ja hän ehdotti, että peruisin oman menoni ja lähtisin hänen kanssaan. Että eikö tällä ystävättärelläni ole muita kavereita, jotka käyttäisivät nuo kolme lunastettua lippua!
Sanoin, että menoni/menomme on sovittu jo aikoja sitten, eikä minua haittaa, vaikka olisimme erossa tämän viikonlopun. Hän omissa menoissaan ja minä täällä konsertissa, johon todella haluan mennä.Sille yhdelle lipulle yrittäisin löytää käyttäjän. Nyt olen sitten painanut hänet tärkeysjärjestyksessä jonnekin ties minne, kun laitan ystävättäreni hänen edelleen. Enkä välitä ollenkaan tästä yhteisestä ajasta, jota hän pitää niin tärkeänä. Mahdanko välittää hänestäkään...Kun sitten taitaa mennä kaksi viikkoa, ettei nähtäisi.
Ja horoskooppimerkithän ovat, näidenkin sivujen yleistysten mukaan: minä läheisriippuvainen, mustasukkainen, omistushaluinen, sitova rapu ja hän tuo sitoutumiskammoinen, itsenäinen, omantien kulkija oinas. Että silleen...
Ongelma tässä on se, että hän (mies) haluaisi kaiken liikenevän ajan olla yhdessä. Aina kun minulla ei ole lapset, pitäisi heti perjantaina töitten jälkeen ajaa hänen luo viikonlopuksi, tai hän tulisi minun luokse. Tai viikollakin, jos mahdollista, hän ajaa 100 km illalla luokseni ja aamulla takaisin. Minä en ole tuota viitsinyt sentään tehdä.
Minulla on kuitenkin naisystäviä, joiden kanssa kävisin joskus teatterissa ja konserteissa ja vaikka vaan baarissa juomassa muutaman ja päivittämässä juoruja. Enkä näitä voi silloin tehdä, kun lapset ovat minun luonani. Myös haluaisin joskus viettää viikonlopun yksin kotona, siivoillen tai vaikka kirjaa lukien. Hänen mielestään kuitenkin vien silloin sitä tärkeää yhteistä aikaa, jota hänen mukaansa meillä ei ole muutenkaan tarpeeksi. Naisystäviä kuulemmma voisi tavata kotona ihan keittiön pöydän ääressä arki-iltana. Yhdessä ollessamme käymme kyllä paljon ulkona, tanssimassa tai hänen työhön tai harrastuksiin liittyvissä juhlissa, joissa tunnen itseni vielä aika ulkopuoliseksi, kun en ketään muita tunne. Toisaalta myös nökötämme sohvalla telkkaria katsellen kuin vanha aviopari (ehkä jonkin verran enemmän toisiamme hiplaten).
Nytkin on taas riita päällä, kun jo aikoja sitten sovin yhden ystävättäreni kanssa konserttiin menosta lauantaina ja liputkin on ostettu. Tähän miesystäväni piti myös tulla mukaan. Nyt kuitenkin hänelle tuli toinen meno siellä kotikulmilla ja hän ehdotti, että peruisin oman menoni ja lähtisin hänen kanssaan. Että eikö tällä ystävättärelläni ole muita kavereita, jotka käyttäisivät nuo kolme lunastettua lippua!
Sanoin, että menoni/menomme on sovittu jo aikoja sitten, eikä minua haittaa, vaikka olisimme erossa tämän viikonlopun. Hän omissa menoissaan ja minä täällä konsertissa, johon todella haluan mennä.Sille yhdelle lipulle yrittäisin löytää käyttäjän. Nyt olen sitten painanut hänet tärkeysjärjestyksessä jonnekin ties minne, kun laitan ystävättäreni hänen edelleen. Enkä välitä ollenkaan tästä yhteisestä ajasta, jota hän pitää niin tärkeänä. Mahdanko välittää hänestäkään...Kun sitten taitaa mennä kaksi viikkoa, ettei nähtäisi.
Ja horoskooppimerkithän ovat, näidenkin sivujen yleistysten mukaan: minä läheisriippuvainen, mustasukkainen, omistushaluinen, sitova rapu ja hän tuo sitoutumiskammoinen, itsenäinen, omantien kulkija oinas. Että silleen...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tunnistan oinasmiehesi piirteet, mutta myös sinun. Oinaana kuitenkin ymmärrän hänen ajatusmaailmaansa ehkä hiukan paremmin. Oinas on tavallaan itsekäs, mutta antaa läheisilleen ja rakastetulleen kaikkensa. Hänelle yhteinen aika on teidän tapauksessa luultavasti hyvin tärkeää, koska ette asu yhdessä. Ehkä saman katon alla asuminen antaisi teille "luvan" viettää omaa aikaa siten, että riidoilta vältyttäisiin. Jos luen kirjoittamaasi tekstiä, minusta tuntuu, että olet lopen kyllästynyt. Etkä arvosta hänen panostaan teidän yhteiseen aikaan. Oinas antaa kaikkensa mutta myös ottaa samalla mitalla. Nyt hän ei saa vastetta. Toivon että mietit haluatko hänet, rakastatko häntä? Suhteessa on vaikeita kausia, hunajaisia jaksoja, kuitenkin kunnioitus ja halu olla yhdessä ovat perusasioita. Sopiva itsenäisyys ja oman ajan tarve ja siihen parisuhde, joka antaa elämisen maun. Onko hän se, jota odotat? Mukavaa syksyä sinulle, lempeitä tuulia.
Tää purkaus liitty lähinnä siihen, että oon huvittuneena lukenu näitä juttuja täällä. Kun ne yleistykset tuntuu olevan niin ehdottomia. Eli jos oon tuntetu yhenlaisen vaikka leijonan, niin KAIKKI leijonathan on sit sellasia.
Ja meillä nuo luonteet ja käyttäytymistavat ei ihan mene näiden "normien" mukaan. Vaan paremminkin sopisi toistemme merkit. Hän on esim. tutustuttanut minut hänen isäänsä (äiti kuollut), siskoonsa, siskon ex-mieheen, pariin serkkuun, ex-vaimon veljeen ja tietysti lapsiin kaikenlaisista työkavereista ja tutuista puhumattakaan. Hän on ollut luonani, kun lapset ovat minulla, mutta muita sukulaisiani tai tuttujani en ole "näyttänyt" vaikka vanhempanikin asuvat lähellä. Kun ravunhan pitäisi olla niin sukurakas ja vetää koko sukua ja menneisyyttään mukana kaikissa suhteissa.
Toisaalta tämä ihana mieheni jo soitti ja kertoi järjestelleensä asiat niin, että hän pääsee luokseni lauantaina iltapäivällä ja joutuu sitten sunnuntaiaamuna lähteen taas pois. Eli tulee meidän kanssa sinne konserttiin (mikä ei häntä erityisemmin kiinnosta). Kun se hänen juttunsa olisi ollut työjuttu, johon oisin voinu mennä mukaan. Mutta siihen on nyt hommattu toinen tekijä. Tosin jonkinlaista sumplausta siinä on jouduttu tekemään.
En ollut kyllästynyt suhteeseen enkä mieheen, tuntuu vaan välillä niin ahdistavalta, häkki liian pieneltä. Mutta en hetkeäkään ajatellu tätä suhteen loppuna. Olemme samasta asiasta vuoden aikana riidelleet kolmesti (siis kolme kertaa olen ollut menossa), mutta kumpikin riitelee rajusti silloin kun on sen aika ja sitten kun asiat on puolin ja toisin saatu sanottua, sovitaan eikä vanhoja myöhemmin kaivella (sopii kai oinaan luonteeseen, mutta minunhan rapuna pitäisi taas olla pitkävihainen ja kaunainen).
Sanoinkin hänelle jo puhelimessa, että arvostan kovasi tätä "uhrausta" ja yritän sen joskus jotenkin korvata. Ja onhan tässä kompromisseja jo tehtykin. Eihän nuo hänen menonsa, joissa olen ollut mukana, niin mukavia aina minulle ole olleet (tylsiä!), mutta kyllä nytkin olen taas marraskuussa pariinkin kertaan lähdössä mukaan, jotta saamme olla yhdessä, enkä niistä hänelle urputa vaikka en koko ajan viihtyisikään. Ja sitä ei sitten taas peruuteta jonkun ystävättären takia, koska se meno on jo sovittu.
jolla oli suhde samantyyppisesti käyttäytyvään oinasmieheen. Itse koin juuri samalla tavalla kuin sinäkin: häkki kävi liian ahtaaksi. Ja oinaan loputon itsekkyys!! No..se on oma tarinansa. Minäkään en ymmärrä, kun yleistetään rapu takertuvaksi. En suostuisi sellaiseksi ikinä - tarvitsen itse sitä tilaa ja toivoisin sitä minulle annettavan. Niinhän minäkin annan.
No, erohan siinä tuli ja elämäni on nykyisin aivan ihanaa oikean miehen rinnalla. Tunnen olevani tasapainossa hänen kanssaan.
Onnea sinulle - toivottavasti sinä onnistut.
Sanoisin Sinulle arvon Rapu että eipä tässä ole kyse horoskoopista. Mies vaan on narsisti...MINÄ,MINÄ,MINÄ!!! Ystävättäreni katseli samanlaista miestä 13 v. ja se äijä imi hänestä miltein kaikki "mehut". Tämä "rakkaasi" vetoaa aina siihen että Sinä et muka häntä rakasta tms. koska haluaa määrätä kaikesta ja on mustasukkainen kaikille muille kenen kanssa vietät aikaa. Lähde äkkiä karkuun! Kyllä niitä "riipuksia" muillakin miehillä on! Mielummin nimittäin yksin kun sairaassa suhteessa!