mutta ripsiväristä ja puuterista ei pitäisi tehdä sellaisia syntejä, että ne estävät elävän uskon. Puuteri ja ripsarikielto, mitä puoluetta saa äänestää, ym kiellot ovat sellaisia tapasääntöjä. Ei ne liity uskoon mitenkään, koska usko on sydämen asia. Sellaiselle puuteri ja ripsiväri ja joskus vaikka elokuvissa käynti ovat kiellettyjä, joilla sydämen uskon rinnalla on yhtä korkealla tekojen vanhurskaus.
Moni kuvittelee, että kun vain jättää jotkut asiat tekemättä, on uskovainen. saa kai joskus katsoa hyvän elokuvan, asiallisen ja kiinnostavan. Vai tuleeko joillekin sitten yhtäkkiä houkutus katsoa kaikenmaailman ohjelmia telkasta, ihan kaikkea?
Vl usko, miten mukavaa se onkaan, kun saa kuulla että synnit ovat anteeksi. Ihan niin mukavaa ei ole, kun on tehty joitakin sääntöjä, joita ei saa kyseenalaistaa ja joita pidetään ehdottomasti järkevinä ja oikeina.
Miksi vl uskossa pitää uskomisen asian vierelle laittaa ehtoja, jotka eivät ole Raamatusta vaan ihmisten omasta päästä keksittyjä ns.ryhmän hallintakeinoja? Erilaiset säännöt saattavat muodostua joillekin autuuden ehdoksi eli yhtä tärkeiksi kuin se, että uskoo synnit olevan anteeksi. Eihän sellainen ole oikein! Jotkut sanovat, että demareita ei saa äänestää, sitten kuitenkin sanotaan että uskontoa ja politiikkaa ei saa sotkea keskenään. Tuossahan nuo sotkeutuu, kun sanotaan mitä saa äänestää. Ei kaikki vl:t ole rikkaita kokoomuksen kannattajia, vaan köyhempiä duunareitakin löytyy.
Miksi on näin, että uskomisen lisäksi pitää tehdä vielä erilaisia sääntöjä, jotta olisi oikea uskovainen? Tehdään ikään kuin uskomisen asiasta vielä vaikeampaa, ihan kuin se ei voisi olla niin yksinkertaista että uskoo vaan synnit anteeksi Kristuksen ansioista.
Moni kuvittelee, että kun vain jättää jotkut asiat tekemättä, on uskovainen. saa kai joskus katsoa hyvän elokuvan, asiallisen ja kiinnostavan. Vai tuleeko joillekin sitten yhtäkkiä houkutus katsoa kaikenmaailman ohjelmia telkasta, ihan kaikkea?
Vl usko, miten mukavaa se onkaan, kun saa kuulla että synnit ovat anteeksi. Ihan niin mukavaa ei ole, kun on tehty joitakin sääntöjä, joita ei saa kyseenalaistaa ja joita pidetään ehdottomasti järkevinä ja oikeina.
Miksi vl uskossa pitää uskomisen asian vierelle laittaa ehtoja, jotka eivät ole Raamatusta vaan ihmisten omasta päästä keksittyjä ns.ryhmän hallintakeinoja? Erilaiset säännöt saattavat muodostua joillekin autuuden ehdoksi eli yhtä tärkeiksi kuin se, että uskoo synnit olevan anteeksi. Eihän sellainen ole oikein! Jotkut sanovat, että demareita ei saa äänestää, sitten kuitenkin sanotaan että uskontoa ja politiikkaa ei saa sotkea keskenään. Tuossahan nuo sotkeutuu, kun sanotaan mitä saa äänestää. Ei kaikki vl:t ole rikkaita kokoomuksen kannattajia, vaan köyhempiä duunareitakin löytyy.
Miksi on näin, että uskomisen lisäksi pitää tehdä vielä erilaisia sääntöjä, jotta olisi oikea uskovainen? Tehdään ikään kuin uskomisen asiasta vielä vaikeampaa, ihan kuin se ei voisi olla niin yksinkertaista että uskoo vaan synnit anteeksi Kristuksen ansioista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uskon, myös vl-uskon, tulisi olla iloista varmuutta Jeesuksen sovintotyöstä.
Uskomme on kuitenkin yhä enemmän ja enemmän mennyt ahdistuksen suuntaan. Ole siinä sitten iloinen.
Lauluntekijäkin on niin osuvasti sanonut:
Maailman ilot alkaa, huvilla hauskalla, vaan niistä kerran palkka, on tuska kuolema.
Muistan tämän laulun aina kun käytän lapsiani linnanmäellä. Uskon ilo tuntuu olevan silloin kaukana, sen sijaan kaikki, mikä ahdistaa, on uskolle rakennukseksi.
pienenä ei päässyt sirkusta katsomaan. Jotenkin se sirkuskin oli paha juttu?
varmasti useat muutkin uskovaiset ja hyvä
niin. On välillä omakohtaisen uskon kannalta syytä
pohdiskella, mikä on aitoa ja oikeaa uskoa.
Omatunto on jokaisella "kotiopettajana", joka neuvoo, ohjaa ja opastaa. Ei aina tosin erota, mikä on oikeaa omantunnon ääntä ja mikä on ympäristöstä pesiytynyttä. Jos pienestä saakka esim. sanotaan, että uskovainen ei tee sitä eikä tätä ollakseen oikea uskovainen, niin tottahan omatunto tottuu siihen ja koputtelee, jos teet vastoin kuin se on "ohjelmoitu". Kun samoin ohjelmoituja omiatuntoja on paljon ystäväpiirissä, niin on mahdoton toimia näitä elämäntapasäännöksiä vastaan tuntematta syyllisyyttä. Niistä tavoista on tullut tällöin ehtoja uskolle. Joudutaan "orjuuteen", pelätään ihmisiä ja otetaan uskovaisen ulkonainen rooli, ettei jouduta puhutteluun ja ettei pahennettaisi toisia. Onkohan
tällainen ulkokullainen elämä Jumalalle mieleen?
kun olin alakoululainen ja meillä kotona oli
majoituksessa pari saarnamiestä. Esittelin heille
nukkeani, jota olin meikannut ja laittanut papiljotit sille päähän. Tästä sukeutui keskustelu
muutenkin näihin ulkoisiin tapoihimme. Muistan toisen puhujan sanoneen, että eihän noita ulkonäköasioita ja laittamisia voi syntinä pitää, mutta turhamaisuuttahan ne osoittavat. Itse näkisin asian samoin ja luulen, että kristillisyytemme menneisyydellä on suuri merkitys siihen, minkälaiseen uskovaisen ulkokuoreen olemme tottuneet ja mitä pidämme kuin itsestään selvyytenä. Monilla eri uskonnoilla on omat pukeutumistapansa (juutalaiset, muslimit, olipa körttiläisilläkin tietty asu, millä he erottuivat joukosta.)