Mulla sakemanni(ilman papereita)4,5 vee.Pentueessa oli kymmenen pentua ja löydettiin ns.pentutehtailijalta,jolla oli yhteensä 26 koiraa(10 aikuista,16 pentua).Paikalliset eläinsuojeluviranomaiset ottivat koirat huostaan ja sijoittivat eläintenhoitokotiin hoidettaviksi.Sakun pennut oli löydettäessä kaksi viikkoisia.Elämän alku ei ollut helppo ja pennut oli ERITTÄIN huonossa kunnossa.Ihmeen kaupalla ne kuitenkin kaikki selvisivät,kiitos ammattitaitoisten eläinlääkäreiden ja hoitajien!
Pitkän harkinnan jälkeen,ostin itselleni yhden näistä pennuista,suloisen narttupennun,ensimmäisen sakuni!Pentuja ei myyty ihan kelle sattuu,vaan tulevien kotien taustat selvitettiin asianmukaisella tavalla.
Koirani on maailman suloisin sakemanni,aivan niin kuin jokaisen oma koira on omistajalleen.Koira on mitä herttaisin kotona omalla porukalla.
Oven käydessä alkaa mahdoton haukku.Kaikki vieraat haukutaan pystyyn,kunnes koirani varmistuu,että tulija ei ole uhka.Kieltäminen tai komentaminen ei auta.Sama hihnassa,kulkee kuin enkeli ja kuuntelee,mutta jos erehdyn puhumaan vieraalle,koira aloittaa haukun ja komentamisen.Jos koirani on vapaana pihalla(asumme maalla,taajamaalueen ulkopuolella) ja esim.auto ajaa pihaan,mitä se ei tunnista perheen autoksi,alkaa mahdoton haukku.Samoin,jos havaitsee jonkun liikkuvan jossain näköetäisyydellä,lähtee juoksemaan kohti,haukkuen karvat pystyssä.
Jos koirani vaistoaa ihmisen pelkäävän sitä,niin haukku vain kiihtyy.Ja aika moni "tietämätön" pelkää karvat pystyssä haukkuvaa sakemannia.Monesti(vapaana ollessaan)menee ihan ihmisen viereen haukkumaan.
Tässä muutamia käytösongelmia...
Koirani vaikean elämän alun vuoksi,olen kasvattanut koiran "pumpulissa",rakkaudella ja lellien.Joten minä olen syyllinen koirani käytökseen.
Kysymykseni kuuluukin,että vieläkö on toivoa,jos alkaisin kouluttaa koiraani ammattilaisen avuin?Haluaisin saada koirastani "pelon" pois,mitä se mielestäni kokee vieraita ihmisiä kohtaan.Jos jollakin on vastaavanlaisia kokemuksia,olisin kiitollinen,jos jakaisitte ne kanssani.
Toivon asiallisia vastauksia!Tiedostan,että syy on hihnan tässä päässä,EI KOIRASSA!!!
Pitkän harkinnan jälkeen,ostin itselleni yhden näistä pennuista,suloisen narttupennun,ensimmäisen sakuni!Pentuja ei myyty ihan kelle sattuu,vaan tulevien kotien taustat selvitettiin asianmukaisella tavalla.
Koirani on maailman suloisin sakemanni,aivan niin kuin jokaisen oma koira on omistajalleen.Koira on mitä herttaisin kotona omalla porukalla.
Oven käydessä alkaa mahdoton haukku.Kaikki vieraat haukutaan pystyyn,kunnes koirani varmistuu,että tulija ei ole uhka.Kieltäminen tai komentaminen ei auta.Sama hihnassa,kulkee kuin enkeli ja kuuntelee,mutta jos erehdyn puhumaan vieraalle,koira aloittaa haukun ja komentamisen.Jos koirani on vapaana pihalla(asumme maalla,taajamaalueen ulkopuolella) ja esim.auto ajaa pihaan,mitä se ei tunnista perheen autoksi,alkaa mahdoton haukku.Samoin,jos havaitsee jonkun liikkuvan jossain näköetäisyydellä,lähtee juoksemaan kohti,haukkuen karvat pystyssä.
Jos koirani vaistoaa ihmisen pelkäävän sitä,niin haukku vain kiihtyy.Ja aika moni "tietämätön" pelkää karvat pystyssä haukkuvaa sakemannia.Monesti(vapaana ollessaan)menee ihan ihmisen viereen haukkumaan.
Tässä muutamia käytösongelmia...
Koirani vaikean elämän alun vuoksi,olen kasvattanut koiran "pumpulissa",rakkaudella ja lellien.Joten minä olen syyllinen koirani käytökseen.
Kysymykseni kuuluukin,että vieläkö on toivoa,jos alkaisin kouluttaa koiraani ammattilaisen avuin?Haluaisin saada koirastani "pelon" pois,mitä se mielestäni kokee vieraita ihmisiä kohtaan.Jos jollakin on vastaavanlaisia kokemuksia,olisin kiitollinen,jos jakaisitte ne kanssani.
Toivon asiallisia vastauksia!Tiedostan,että syy on hihnan tässä päässä,EI KOIRASSA!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
vielä varmasti kaverin joka ei hauku kaikkea mikä liikkuu.kentälle vain!helpolla et pääse vaatii työtä sinulta ja koiralta.
kun joku tulee teille niin sulje koira toiseen huoneeseen kunnes se rauhoittuu ja päästä sitten vasta morjenstamaan.onnea matkaan!
oman koirani ja minun tarinan :)
Omani käyttäytiy viellä reilu vuosi sitten aivan samalla tavalla...tosin se ei aina jäänyt vain siihen haukkumiseen.
Mietittiin jo piikille vientiä, mutta päätin et periksi ei näin helpolla anneta!
Aluksi otin yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan, aloitettiin todella tiukka johtajuuskoulutus.
Tämän jälkeen menin kaikille paikkakuntani koulutuskursseille, hain teoria tietoa kirjastosta ja netistä.
Menin katsomaan koulutuksia ilman koiraa ja hain sieltä tietoa itselleni, menin leirille jne.
Tietysti kentältä minut "naurettiin" ulos, kuuntelin haukut ja naurut ja syyttelyt.
Pidin pintani ja päätin silti etten anna periksi vaan menin kentälle uudestaan ja uudestaan ja uudestaa...
menin kaupungille, koulunpihoille, päiväkotien lähelle...pyörin kauppojen parkkipaikalla, pimeillä kujilla, hankin netistä koira kavereita ja aloin treenata myös heidän kanssaan...vein koiraa eripaikkoihin, hoitoloihin, ystäville tuttaville ja kalakavereille ja pyysin heitä antamaan koiralla makkaraa jne.
Minä itkin ja kirosin ja tuijotin peiliin kerta toisensa jälkeen...otettiin takapakkia välillä pahastikkin ja sitten taas edistyttiin.
olin kentällä yöllä ja päivällä, aina...siis aina kun vaan oli mahdollista!
Lisäksi rymysin kaikki paikkakuntani metät ja pimeet kujat ja hämyset paikat, kaikki kauppakeskuksien parkkipaikat ja koulujen kentät...
pikkuhiljaa alkoi edistystä tulla...ja kun itse opin ja sain varmuutta, koirakin oppi...nyt monet eivät tunnista meitä samaksi parivaljakoksi ;)
Ja onneksi eivät...olihan se näky kun ensi kertaa kentälle menin...koira oli kuonopannassa ja räyhäten veti minut mukanaan toisien koirien luo, kunnes otteeni lipesi..ja noh..loput tiedätte...mulla ei ollut mitään jakoja koiraan. Nyt minä määrään tahdin, suunnan ja käytöstyylin ;)
Ja koiran ja minun on paljon parempi olla!
Helppoa ei ole ollut, mut oi sitä tunnetta kun huomaa et edistyy =)
Hae rohkeasti apua!Ja pidä pintasi...minä pidän peukut pystyssä ja toivotan teille molemmille oikein hyvää jatkoa ja antoisia treenejä!
WAU!Enpä olisi uskonut,että muutama kannustava viesti luo minuun niin paljon uutta toivoa,että ihan tippa nousee linssiin!Oikeesti,olen jo melkein menettänyt toivoni,mutta KIITOS TEIDÄN,toivonkipinä syttyi rinnassani!
Joten,nyt ensitöikseni otan yhteyden ongelmakoirakouluttajaan ja alan toimia!
MILJOONAT KIITOKSET!
Kerron täällä kuin alamme edistyä.
P.S.Luen mielelläni lisää tarinoita vastaavanlaisista tapauksista.Sähköpostiakin saa laittaa osoitteeseen: [email protected]
HYVÄ!
Ja nyt vaan rinta rottingilla treenaamaan, läpi kiven perse edellä puuhun ;)
Älä ikinä, älä edes silloin kun seisot 32asteen pakkasessa, näpit jäässä ja nenävuotaen...kuuntelemassa kouluttajan saarnaa "et ole tarpeeksi treenannut" (vaikka olet tehnyt hulluna töitä koirasi kanssa ja itse luulit edistyväsi ihan sikana, mut juuri tuolloin koira ei totellutkaan) menetä toivoasi!
Sä pystyt siihen, kun haluut pystyä!
...ihan vinkkinä...suodata puolet siitä tekstistä mitä tulet kuulemaan ja anna osan mennä läpi korvien. Valkaa kaikkien kirjavien neuvojen ja ohjeiden joukosta ne, jotka teille sopivat.
Jotkin ihmiset osaavat TODELLA satuttaa sanomisillaan!...ja näistä kannattaa oppia olemaan välittämättä.
Ja nyt viellä kerran hulluna onnen potkuja persauksille ;)
Heippa,tutulta kuulostaa ja kauan olet jaksanut tilannetta katsoa,4,5v.
Mun mielestä hän pomottaa, eli se johtajuusongelma vaivana.Koira kokee olevansa vastuussa kodin/elinpiirin / sinun turvallisuudestasi ja puolustaa räyhäämällä ja haukkumalla.
Mikäli et ole ennen tällaista koiraa kouluttanut , apu olisi varmasti tarpeen. Joskin tilanne varmasti on korjattavissa, jos itselläsi voimia löytyy. Ota selville onko paikkakunnallasi toko ryhmää tai vastaavaa, meille siitä suurta oppia ja iloa.
Voimia vaan , niitä tarvitset tämän ihanan, mutta haastavan rodun kanssa