Otsikko on tänään ilmestyneestä Kirkko ja kaupunki -lehdestä, josta seuraava Salla Korpelan artikkeli:
"Kirkon päättäjät ovat kiinnittämässä huomiota vauraan yhteiskunnan kätkemään ongelmaan: lasten köyhyyteen. Tilastot kertovat suomalaisten keskinäisestä eriarvoistumisesta. Lapsista hieman yli 12 % elää perheissä, joiden tulot ovat alle 60 % suomalaisten mediaanituloista. Nelihenkisen perheen kohdalla tämä köyhyysraja tarkoittaa, että heidän yhteenlaskettu nettotulonsa oli 1732.50 e/kk vuonna 2004.
Pelkästään Helsingissä on yli 10000 köyhää lasta. Lapsiperheiden köyhyysriski on moninkertaistunut vuoden 1990 jälkeen. Hyvätuloisimpien ihmisten tulot ovat samaan aikaan kasvaneet huomattavasti.
- Nuorilla aikuisilla on entistä suurempia vaikeuksia saada vakituisia töitä, he roikkuvat pätkätöissä ja ovat välillä työttöminä. Juuri he ovat myös perheenperustamisiässä ja joutuvat siinä tilanteessa taloudellisesti tiukille, selittää Stakesin tutkija Pasi Moisio.
Helsingissä eriarvoistuminen on alueellista. Kaupunkiin on syntynyt köyhyystaskuja, joissa jopa kolmannes perheistä elää toimeentulotuen varassa - toisissa kaupunginosissa heitä ei ole lainkaan.
KÖYHYYS NÄKYY KOULUSSA
LEVOTTOMUUTENA JA NÄLKÄNÄ
Köyhyys on asia, jota ei huudella ääneen, mutta se käy monilla tavoilla ilmi esimerkiksi koulun arjessa. Köyhän perheen lapsi saattaa jäädä pois maksullisista leirikouluista tai kavereiden synttärijuhlista, kun ei ole varaa ostaa lahjaa.
- Lapset saattavat myös kantaa huolta aikuisten raha-asioista. He ovat huolissaan maksamattomista laskuista tai siitä, kuinka rahat riittävät ruokaan kuun lopussa, kertoo Anne Hyrkäs. Hän toimii kouluterveydenhoitajana Pihlajamäen ja Pihlajiston ala-asteilla.
Köyhyyttä tai ainakin köyhyyden tunnetta voi aiheuttaa se, ettei ole kännykkää tai ei voi osallistua maksullisiin harrastuksiin. Vanhemmat voivat pilata lapsen taloudellisen tulevaisuuden esim. ottamalla lapsen kännykkäliittymällä pikaluottoja, joiden vuoksi lapsi menettää luottokelpoisuutensa jo ennen kuin tulee täysi-ikäiseksi. Viikonlopun jälkeen koulussa näkee nälkäisiä lapsia. Monien koulujen ruokalistoille laitetaankin maanantaisin lasten herkkuruokia, kuten jauhelihakastiketta, jotta he söisivät vatsansa täyteen. Lasten vaatetus saattaa olla epäasianmukaista.
- Kaikki tämä rasittaa lasta tavattomasti ja aiheuttaa levottomuutta, turvattomuutta ja keskittymiskyvyn puutetta. Tällaisilla lapsilla on usein psykosomaattisia oireit aja he hakevat huomiota koulun aikuisilta. Lapset tuntevat huonommuutta ja häpeää, mistä aiheutuu syrjäytymisriski, Hyrkäs kertoo.
Lasten köyhyys ei kuitenkaan johdu AINA suoranaisesti perheen rahavaikeuksista - eivätkä taloudellisisti tiukilla olevien perheiden lapset ole välttämättä köyhiä. Lapsi on riippuvainen vanhempiensa valinnoista ja kyvystä olla vanhempia. Huomattavan moni lapsi, myös keskiluokkaisissa perheissä, jää vaille riittävää aikaa, huomiota ja huolenpitoa.
- Yksikin vakaa, turvallinen ja lapsen hyvinvoinnista huolehtiva aikuinen riittää voittamaan aineellisen köyhyyden aiheuttamat hankaluudet. Kun lapsella on joku, joka laittaa hänelle joka päivä ruokaa, huolehtii puhtaudesta, vaatteist aja läksyjen tekemisestä sekä panee hänet ajoissa nukkumaan, asiat ovat jo kohtuullisen hyvin, sanoo perheneuvoja Riitta Koponen Helsingin perheasiain neuvottelukeskuksesta.
Vanhemmat voivat olla niin syvällä omissa, esim. avioeron, työttömyyden tai päihteiden aiheuttamissa kriiseissään, etteivät he jaksa huolehtia edes lasten perushuollosta. Vanhemmuuden tukeminen ja lasten kuuleminen ovat viime vuosina korostuneet perheneuvonnassa.
Tilastot vahvistavat todeksi perheneuvonnan työkentällä koetun trendin. Helsingissä otettiin huostaan viime vuonna kymmenen prosenttia enemmän lapsia kuin edellisvuonna. Räikeästi laiminlyötyjen lasten joukossa yhä suurempi osuus tulee työssäkäyvistä ja keskiluokkaisista perheistä. Suurin yksittäinen syy huostaanottojen kasvuun on lisääntynyt päihteiden käyttö.
Kysymyksen kirkon tehtävästä tässä asiassa muotoilee Turun arkkihiippakunnan kasvatusasiainsihteeri Heli Aaltonen seuraavasti:
- Onko kirkon osana toimia vain laupiaana samarialaisena, vai voisiko se olla äänekkäämmin puolustamassa lapsia, jotka eivät pysty itse osallistumaan arvokeskusteluun?
Salla Korpela
"Kirkon päättäjät ovat kiinnittämässä huomiota vauraan yhteiskunnan kätkemään ongelmaan: lasten köyhyyteen. Tilastot kertovat suomalaisten keskinäisestä eriarvoistumisesta. Lapsista hieman yli 12 % elää perheissä, joiden tulot ovat alle 60 % suomalaisten mediaanituloista. Nelihenkisen perheen kohdalla tämä köyhyysraja tarkoittaa, että heidän yhteenlaskettu nettotulonsa oli 1732.50 e/kk vuonna 2004.
Pelkästään Helsingissä on yli 10000 köyhää lasta. Lapsiperheiden köyhyysriski on moninkertaistunut vuoden 1990 jälkeen. Hyvätuloisimpien ihmisten tulot ovat samaan aikaan kasvaneet huomattavasti.
- Nuorilla aikuisilla on entistä suurempia vaikeuksia saada vakituisia töitä, he roikkuvat pätkätöissä ja ovat välillä työttöminä. Juuri he ovat myös perheenperustamisiässä ja joutuvat siinä tilanteessa taloudellisesti tiukille, selittää Stakesin tutkija Pasi Moisio.
Helsingissä eriarvoistuminen on alueellista. Kaupunkiin on syntynyt köyhyystaskuja, joissa jopa kolmannes perheistä elää toimeentulotuen varassa - toisissa kaupunginosissa heitä ei ole lainkaan.
KÖYHYYS NÄKYY KOULUSSA
LEVOTTOMUUTENA JA NÄLKÄNÄ
Köyhyys on asia, jota ei huudella ääneen, mutta se käy monilla tavoilla ilmi esimerkiksi koulun arjessa. Köyhän perheen lapsi saattaa jäädä pois maksullisista leirikouluista tai kavereiden synttärijuhlista, kun ei ole varaa ostaa lahjaa.
- Lapset saattavat myös kantaa huolta aikuisten raha-asioista. He ovat huolissaan maksamattomista laskuista tai siitä, kuinka rahat riittävät ruokaan kuun lopussa, kertoo Anne Hyrkäs. Hän toimii kouluterveydenhoitajana Pihlajamäen ja Pihlajiston ala-asteilla.
Köyhyyttä tai ainakin köyhyyden tunnetta voi aiheuttaa se, ettei ole kännykkää tai ei voi osallistua maksullisiin harrastuksiin. Vanhemmat voivat pilata lapsen taloudellisen tulevaisuuden esim. ottamalla lapsen kännykkäliittymällä pikaluottoja, joiden vuoksi lapsi menettää luottokelpoisuutensa jo ennen kuin tulee täysi-ikäiseksi. Viikonlopun jälkeen koulussa näkee nälkäisiä lapsia. Monien koulujen ruokalistoille laitetaankin maanantaisin lasten herkkuruokia, kuten jauhelihakastiketta, jotta he söisivät vatsansa täyteen. Lasten vaatetus saattaa olla epäasianmukaista.
- Kaikki tämä rasittaa lasta tavattomasti ja aiheuttaa levottomuutta, turvattomuutta ja keskittymiskyvyn puutetta. Tällaisilla lapsilla on usein psykosomaattisia oireit aja he hakevat huomiota koulun aikuisilta. Lapset tuntevat huonommuutta ja häpeää, mistä aiheutuu syrjäytymisriski, Hyrkäs kertoo.
Lasten köyhyys ei kuitenkaan johdu AINA suoranaisesti perheen rahavaikeuksista - eivätkä taloudellisisti tiukilla olevien perheiden lapset ole välttämättä köyhiä. Lapsi on riippuvainen vanhempiensa valinnoista ja kyvystä olla vanhempia. Huomattavan moni lapsi, myös keskiluokkaisissa perheissä, jää vaille riittävää aikaa, huomiota ja huolenpitoa.
- Yksikin vakaa, turvallinen ja lapsen hyvinvoinnista huolehtiva aikuinen riittää voittamaan aineellisen köyhyyden aiheuttamat hankaluudet. Kun lapsella on joku, joka laittaa hänelle joka päivä ruokaa, huolehtii puhtaudesta, vaatteist aja läksyjen tekemisestä sekä panee hänet ajoissa nukkumaan, asiat ovat jo kohtuullisen hyvin, sanoo perheneuvoja Riitta Koponen Helsingin perheasiain neuvottelukeskuksesta.
Vanhemmat voivat olla niin syvällä omissa, esim. avioeron, työttömyyden tai päihteiden aiheuttamissa kriiseissään, etteivät he jaksa huolehtia edes lasten perushuollosta. Vanhemmuuden tukeminen ja lasten kuuleminen ovat viime vuosina korostuneet perheneuvonnassa.
Tilastot vahvistavat todeksi perheneuvonnan työkentällä koetun trendin. Helsingissä otettiin huostaan viime vuonna kymmenen prosenttia enemmän lapsia kuin edellisvuonna. Räikeästi laiminlyötyjen lasten joukossa yhä suurempi osuus tulee työssäkäyvistä ja keskiluokkaisista perheistä. Suurin yksittäinen syy huostaanottojen kasvuun on lisääntynyt päihteiden käyttö.
Kysymyksen kirkon tehtävästä tässä asiassa muotoilee Turun arkkihiippakunnan kasvatusasiainsihteeri Heli Aaltonen seuraavasti:
- Onko kirkon osana toimia vain laupiaana samarialaisena, vai voisiko se olla äänekkäämmin puolustamassa lapsia, jotka eivät pysty itse osallistumaan arvokeskusteluun?
Salla Korpela
Vastaukset 27
Vanhimmat
lyötyjen lasten joukossa yhä suurempi osuus tulee työssäkäyvistä ja keskiluokkaisista perheistä.
Suurin YKSITTÄINEN syy huostaanottojen kasvuun on lisääntynyt päihteiden käyttö.
Mitä ne muut syyt ovat?
Artikkelin kuvateksti:
"Vähävaraisenkin perheen lapsen asiat ovat varsin hyvin, jos aikuinen huolehtii esimerkiksi lapsen koulunkäynnistä. Köyhien lapsiperheiden määrä kasvaa jatkuvasti."
kieltänyt köyhien perheiden taloudellisen auttamisen. Suomessa apuun kyllä olisi varaa, mutta tahtoa ei riittävästi.
Köyhyys ja jatkuva puute luovat turvattomuutta myös aikuisille. Ne ovat myös riskitekijöitä mielenterveysongelmille.
Köyhyys on siis melkoinen uhka tasapainoiselle ja onnelliselle lapsuudelle. Miksi köyhyyttä ei poisteta kun se ei Suomessa ole rahasta kiinni?
Seurakuntayhtymän viestintäjohtaja Seppo Simolan kirjoitus:
"Helsingissä on tilastojen mukaan yli 10000 köyhää lasta. Tänään täällä, meidän keskellämme Suomen pääkaupungissa vuonna 2006 on yli 10000 köyhää lasta.
Samaan aikaan maan taloudessa menee erittäin hyvin, kovemmin kuin koskaan. Yhä enemmän on myös niitä ihmisiä, jotka ovat hyvin, hyvin varakkaita.
Siinä ei tietenkään ole mitään vikaa, että taloudessa menee hyvin eikä siinäkään, että monet ovat vauraustuneet. Huolestuttavaa on kehitys kohti eriarvoisuutta. Erittäin vakavaa on se, että ihmiset voivat monella tapaa huonosti. Erityisen pahalta tuntuu lasten pahoinvointi.
Nälkään meillä ei tarvitse varmaankaan kenenkään kuolla. Köyhyydestä on silti monia vakavia, usein koko lapsen tulevaisuuden tuhoavia seurauksia. Köyhyyteen liittyy usein myös muita ongelmia, joko syynä tai seurauksena, muun muassa päihteiden käyttöä. Tylyä kieltä monien lasten ongelmallisesta tilanteesta kertoo myös huostaanottojen lisääntyminen.
Syyt ja selitykset eriarvoistumiseen ja ongelmien kasautumiseen ovat moninaiset. Olivatpa ne mitkä tahansa, lapset eivät ole köyhyyteensä tai perheidensä ongelmiin syypäivät. Aikuisten tehtävä on pitää huoli siitä, etteivät lapset kärsi. Ensisijaisesti vastuu lapsista on tietenkin om9illa vanhemmilla. Yhteiskuntana emme kuitenkaan voi sulkea silmiämme keskellämme vallitsevalta hädältä ja sysätä vastuuta pelkästään vanhemmille, joiden kyky ja mahdollisuudet huolehtia lapsistaan eivät aina ole riittävät. On myös ylhteisesti tartuttava asiaan.
Ensimmäiseksi katse suuntautuu päättäjiin ja viranomaisiin. Millaisilla yhteisillä toimilla tilannetta voitaisiin korjata? Mihin toimenpiteisiin hallitus, erityisesti vaalien jälkeen muodostettava hallitus, aikoo ryhtyä? Aiheesta ei saisi vaieta ennen ensi kevään vaaleja, ja toimet köyhyyden torjumiseksi olisi saatava seuraavaan hallitusohjelmaan. Entä mitä voidaan tehdä paikallisella tasolla, mihin Helsingin kaupunki ryhtyy?
Yleisemmin katseen voi suunnata meidän kaikkien asenteisiin. Alkaako meillä olla vallalla enemmän itsekkyyden kuin yhteisvastuullisuuden ilmapiiri? Ei hyvältä näytä, jos pärjäävät kahmivat itselleen kaikki kasvun hedelmät ja heikommin menestyvien annetaan syrjäytyä."
kirjoitan minäkin:
"Yhteiskuntana emme kuitenkaan voi sulkea silmiämme keskellämme vallitsevalta hädältä ja sysätä vastuuta pelkästään vanhemmille, joiden kyky ja mahdollisuudet huolehtia lapsistaan eivät aina ole riittävät. On myös ylhteisesti tartuttava asiaan."
En kerta kaikkiaan voi tajuta, että lapsille ei sallittaisi riittävää toimeentuloa. Tuo 'vanhempien pitäisi elättää lapsensa' on järjetön väite silloin, jos työmarkkinat eivät pysty akateemisellakaan vanhemmalle tarjoamaan vuosiin muuta kuin pätkätöitä.
Minkä ihmeen takia ihmisen pitää olla niin pikkusieluinen, että ei sallisi EDES lapsille inhimillisiä oloja myös taloudellisesti. Jos yleinen kateus vanhempia kohtaan on vastustuksen takana, niin pitäisi ymmärtää, että tuet todella loppuvat viimeistään lapsen 18-ikävuoteen. Siis se on lapsille tarkoitettua!
Jos taas on pelko siitä, että alkoholistiperhe käyttää tuet väärin, niin eikö lastensuojelun tehtävä olisi puuttua siihen tilanteeseen. Minä ajattelen niin, että jos vanhempi käyttää väärin lapsen tuet, HÄNEN PITÄISI JO OLLA siinä vaiheessa lastensuojelun asiakas eli suurennuslasin alla siinä mielessä.
MInkä takia ei raivota siitä, että yhteiskunta elättää vaikkapa rappioalkoholisteja ja narkomaaneja? Sen nyt just vielä ymmärtäisikin, just ja just. Kyllä täällä kauniita sanoja riittää lasten parhaasta siihen asti kun vanhempia päästään mollaamaan ja haukkumaan, mutta kun todella pitäisi antaa lapsille riittävä taloudellinen toimeentulo, niin johan parku nousee!
puolustamaan köyhiä lapsia ja yleensäkin kuuluttaa mielipidettään eriarvoistumista ja itsekkyyden kasvua vastaan.
Koska asia ei poliitikkoja kiinnosta, eikä köyhillä näytä itsellään olevan riittävästi voimavaroja nousta itseään puolustamaan, niin kirkon apu jo pelkkänä mielipidevaikuttajana olisi erittäin tervetullutta.
Suomen maine pohjoismaisena hyvinvointiyhteiskuntana kokee kyllä melkoisen kolauksen noita köyhyyslukuja katsellessa. Simolan kanssa olen samaa mieltä, että erityisesti lasten huono-osaisuus satuttaa, mutta lisäisin siihen myös vanhukset.
Onko lasten julkisen terveydenhuollon alasajo ensimmäinen oire koko julkisen terveydenhuollon romuttamisesta? Olemmeko tosiaan menossa luokkayhteiskuntaan Amerikan malliin, jossa köyhillä ei ole varaa erikoissairaanhoidon tasoiseen tutkimukseen ja hoitoon?
Neurologia on Suomessa uusi ala, josta on tietoa saatu vasta viimeisen 10:n vuoden aikana. Samaan aikaan 90-luvun alussa myös koulujen budjetteja alettiin supistaa vuosi vuodelta, luokkakoot kasvoivat. Totta kai ylisuurissa luokissa neurologisesti oirehtivat lapset huomataan helpommin kuin ennen ja siksi on äkkiä ruettu puhumaan neurologisista oireyhtymistä, joista ei ennen tiedetty yhtään mitään.
Samaan aikaan kun köyhyys ja päihteiden käyttö ovat lisääntyneet, on ruettu siis puhumaan yhä enemmän myös lasten neurologisista oireista ja on vedetty virheellisiä johtopäätöksiä, että lasten lisääntyneet käytöshäiriöt johtuvat huonoista kotioloista. Tuskinpa käytöshäiriöt ovat kovin paljon lisääntyneet, korkeintaan varmaan päihteiden käytön myötä. Mutta puutteelliset koulu- ja tarhaolot lisääntyvän neurologisen uuden tiedon myötä ovat saaneet nämä asiat otsikoihin.
Vaikka jo tietoa on, eivät päättäjät ole pitäneet tarpeellisena saada riittävästi koulutettuja lääkäreita, eikä riittävästi tutkimusta ja hoitoa lapsilla ja nuorille. On aivan väärin hoitaa neurologisesti oirehtivaa lasta psykiatrisena potilaana, joskin lapselle kyllä vuosien hoitamattomuudesta myös psyykkisiäkin oireitakin saadaan aikaiseksi, kuten myös väärällä hoidolla.
Kun puutteellisen julkisen terveydenhuollon lisäksi asiaa lisätään sekoittamaan asiattomat hoidolliset huostaanotot, on soppa valmis. Yksikään hoidollinen sijoitus ei ole taannut lapselle asianmukaista hoitoa, mutta vanhemmista erottamista ja vanhempien aiheetonta leimaamista siitäkin edestä! Miksi ihmeessä hoidollisia huostaanottoja sitten tehdään edelleen? Itsekkyyden ja rahan alttariko se on, mihin näitä lapsiuhreja tarvitaan?
kuulutetaan,
että jokainen huolehtikoon itsestään ja vastatkoon omistaan.
Mutta ääni muuttuu ihmisillä viimeistään siinä vaiheessa, kun omalle kohdalle sattuu jokin ikävä tai onneton tapahtuma,
mikä aiheuttaa "syöksykierteen" elämään.
Siinä vaiheessa nämä "kuuluttajat" ovatkin
jo tasavertaisesti vailla ja vaatimassa yhteiskuntaa apuun.
Kyllä moni muukin taho kuin kirkko saisivat olla "ajamassa" ja puolesta puhumassa myös köyhien lasten ja perheiden puolesta.
Poliitikot esimerkiksi, ihan ne ihmiset, jotka näitä lakejakin väsäävät työkseen.
Sekä myös nämä maan mainiot puolueetkin,
jotka suureen ääneen mainostavat olevansa
pienen ihmisen asialla!
siakin syytetään siitä, että saavat pientä palkkaa! Ja nimenomaan parhaassa lasten hankintaiässä olevat ihmiset ovat pätkätyöläisiä, osa-aikatyöntekijöitä ja osan ajasta tahtomattaan työttömiä.
On mitä suurinta itsekkyyttä syyttää kokonaista sukupolvea nuoria aikuisia siitä, että työmarkkinoilla on menty tällaisiin käytäntöihin.
Tuo toisten ihmisten syyllistäminen kaikesta on järkyttävää!
Yh:n syy, että on yh!
Työttömän syy, että on työtön!
Lapsia ei saa tehdä, ennen kuin on varma, että pärjää taloudellisesti!
Koska ne lapset pitäisi tehdä? Kuusikymppisenäkö?
ja jos nämä "arvot" siirretään työelämään niin ollaankin jo nykyisen tapaisessa ja tyylisessä työelämässä.
Maksetaan tehdystä työstä niin pientä palkkaa ihmisille ettei sillä ole mitään mahdollisuutta elää tämän päivän yhteiskunnassa.
Teetetään vielä yksi tunti päivässä lisää,
lapset voivat ollakin sitten sen jälkeen vuorokaudet ympäriinsä päivähoidossa.
Koululaiset illat kotona vanhempiaan kaipaillen ja ikävöiden.
Lyhyt näköistä ja todella hirvittävän "laatuista" koko yhteiskuntaan ja lapsiperheisiin
vaikuttavaa työelämän politiikkaa.
Jokaisen olisikin mentävä ensi keväänä äänestämään ja varsinkin kaikkein huonompi/heikompi osaisten olisi annettava äänensä sellaisille ehdokkaille, jotka todellisuudessakin haluavat
ja ovat jo ehkä ajaneetkin heidän asioitaan. Ehdokkaille voi jopa soittaa ja kysellä heidän näkökantojaan ja ajatuksiaan itselle tärkeisiin asioihin.
Mutta äänestettävä on,
on ainakin edes jonkinlainen mahdollisuus saada asioitaan eteenpäin viedyksi ja ehkä jotain kokemiaan epäkohtiakin yhteiskunnassa korjatuksi.
että jos vaan osaa, niin ne rahatkin saa riittämään. Olen 3 lapsen yh, ja bruttopalkka on 1400€/kk, eli suurinpiirtein matalin mahdollinen kokoaikatyöstä saatava? Saan tietty asumistukea, minimi elatustuen ja yksinhuoltajakorotuksen lapsilisään. Asumme vuokralla, ei autoa ja hyvin tullaan toimeen! Mistään ei ole puutetta, rahat riittävät jokaisen kuun loppuun, lapset harrastavat. Mihin te niitä rahojanne käytätte?
Hyvä on tuoda julki se, että näillä hieman yli tonninkin tuloilla pärjää,
aivan turha syyttää yhteiskuntaa, kun se KÖYHYYS on oman pään sisällä.
Meillä todellakin eletään ERITTÄIN hyvin, on tosin vain 1 lapsi, ruokaa on aina, auto on käytössä kesäisin,
ehkä tärkeintä on ettei meillä juoda, VIINAA, Kysyn vain minäkin, mihin rahanne käytätte ? Sillä niillä elää ja vielä hyvin, jos haluaa, turhia narisijoita vain,
jos ei yhteiskunnan rahat riitä, menkää töihin, vai onko ihan vieras sana.
RÄHISIJÄÄ meuhkaa yli tonnin tuloilla ja esim. MINUN OMAT TULONI (työkyvytt.eläke) ovat reilusti alle sen samaisen tonnin kuussa.
Lisäksi tietty elari ja lapsilisä sekä pieni asumistuki.
Juuri edellisen kirjoittajan tyyliset itsekkäät pa...t ovat niitä kadehtijoita, jotka säikähtävät, että joku toinen saa enemmän kuin hän itse. Itsekkyydellä ei ole rajaa!
Kuka täällä tai muualla turhasta valittaisi!
Turhasta valittajia ei ole muualla kuin tuollaista pikkuaivoisten p......n mielikuvituksessa ja peloissa!
Ikävää, ettet saa kk:ssa yhtä paljon rahaa, kuin työssäkäyvä, aika epistä? Hei, sinä päivänä, kun työtä tekemättä saa yhtä paljon rahaa, kuin työssä käymällä, jään minäkin kotiin! (tai en jää, mutta miettikääs nyt vähän...) Työnteon on oltava edes sen muutaman satasen verran kk:ssa kannattavampaa, kuin kotona olemisen, sanoohan sen nyt järkikin. Työssä käymätön on oikeutettu yhteiskunnan puolesta erinäisiin tukiin selvitäkseen, ei niillä tuilla kuulukaan rikastua, vaan elää. Jos tuloistani otetaan vaikkapa muutama satanen pois/kk selviämme silti, ilman "köyhyyttä" ja sen mukanaan tuomia lieveilmiöitä. Kannattaa opetella laskemaan ja tyytyä vähän vähempään, niin pärjää kummasti :)
päässäsi kehität noita ideoita, että töissä käymättömän ei kuulu saada yhtä paljon kuin töissä käyvän? Sanoinko minä niin että pitäisi saada? En sanonut.
Mutta sen sanon, että jokaisen kuuluu saada sen verran kuin NORMAALIIN, TAVALLISEEN elämään tarvitaan. Jos tulot eivät siihen riitä, niin yhteiskunnan on turvattava MINIMItoimeentulo siinä tapauksessa. Se pelkohan sinulla ilmiselvästi on, että joku pyrkii tuilla rikastumaan!
Minä en alennu kanssasi itsestään selvyyksistä kinastelemaan. Ei sinun tarvitse todellista pienituloisuutta ymmärtää, se riittää, että jotkut merkittävimmät ihmiset ymmärtävät. Yritä silti olla kuolematta kateuteesi ja suvaitsemattomuuteesi!
1400€ bruttotuloilla, 3lapsen kanssa...
Moukka tai ei, niin yhteiskunnan ei kuulu ketään elättää, ja tuet RIITTÄVÄT NORMAALIIN, TAVALLISEEN ELÄMÄÄN (nimim. kokemusta on). Jos haluaa lisää, niin sitten TÖIHIN.
MIKÄ SINUA (esim.) ESTÄÄ TEKEMÄSTÄ TÖITÄ?
Ja yhä ihmettelen, MIKSI IHMEESSÄ olisin kateellinen jollekulle, joka on vielä pienituloisempi, kuin minä??? MIKSI, kerro!!!
Minä en päässäni sen kummempia kehittele, ei tarvita kovinkaan kummoista matikkapäätä laskemaan, ettei tukia tarvitse kovinkaan paljon nostaa, kun työssäkäymätön tienaa nettona työssäkäyvää enemmän, joten revi siitä. Ota vähän asioista selvää, niin tiedät, että TOISET tekevät 8h/päivä TYÖTÄ saadakseen saman summan (netto), kuin sinä TEKEMÄTTÄ MITÄÄN...
yli tuon köyhyysrajan. Ei kukaan sinun sijallasi valittaisi.
On kyse ihan oikeasta köyhyydestä, ei mistään rikastumistoiveesta tai muusta järjettömästä, mitä aina yritetään näiden asioiden yhteydessä tarjoilla.
muista, että lapsia on 3 ja veroprosentti ikävä kyllä aika korkea...
äsken varomaan, että et kuole kaunaisuuteesi!
Mistäs sinä tiedät, paljonko minä olen elämässäni tehnyt töitä? Uskallan sanoa, että varmasti enemmän kuin sinä. Ja jos sinun järjen juoksuusi ei mahdu se, että joillekin on myönnetty työkyvyttömyyseläke, niin valita eläkelaitokselle, äläkä täällä inise.
Tuossa se suvaitsemattomuutesi oikein pääseekin loistamaan, kun olet noin peloissasi siitäkin, ettei vaan joku eläkeläinen saa enemmän kuin sinä ja kaiken kukkuraksi 'tekemättä mitään'. Kuulepas nyt! Sinun on pakko kestää se, että on olemassa paljon eläkeläisiä, jotka saavat paljon paljon enemmän kuin sinä, vaikka eivät enää tee yhtään mitään. Sinunlaisellesi ihmiselle se taitaa olla yli pääsemätön pala nieltäväksi!
laskea. Ja lasten saamat tulot ovat kaikkien laskettavissa.
tainnut mennä? Ja, joo kyllä tosiaan osaan,
huonosta palkasta huolimatta työni liittyy olennaisesti numeroihin ja laskemiseen.
tuloisuus on eri asia kuin köyhyys.
Ja mistäs sinä tiedät kauanko terveytesi
riittää töissä käymiseen. Sitä ei kukaan
pysty omalla kohdallaan ennustamaan, vaikka
kuinka hyvin terveyttään hoitaisi.
Ja noilla sinun tuloillasi tulee eläkkeesi
olemaan pienempi kuin minun, niin että
tervetulos vain sinä päivänä hermannin
nuorisoseuraan. Sitä se usein on, että
asiat on ensin itse koettava, ennen
kuin niistä tajuaa yhtään mitään.
se numeroista näkyy, mikä on köyhyysraja ja mikä ei.
valita! Oikeastaan jokaisen tulot ovat minulle ihan sama, en vaan ymmärrä, miten se liittyy siihen, ettei lapsiaan voi kasvattaa asianmukaisesti? Pelkillä tuilla eläessäni en huomannut, että sillä olisi mitään vaikutusta siihen, kuinka huolehdin lapsistani. Tämä ei ole kommunisti-valtio, joten jospa vaan yrität tulla toimeen sen tosiasian kanssa, että ihmiset saavat rahaa eri verran?
ymmärtämisessä ole pienimpiäkään ongelmia.
Kyse on pelkästään siitä, että JOKAISELLA
on oikeus MINIMItoimeentuloon.
että "moni eläkeläinen ei valita" osoittaa kaiken muun tyylisi lisäksi, että asenteessasi ei ole järjen hiventäkään!
Vai muutaman tonnin kuukausieläkkeellä pitäisi vielä valittaa!
mene töihin, sillä se elintaso korjaantuu. Eläkeläisten tilanne on toinen, eläkkeitä olisi ehkä syytä vähän nostaa, vaikka niin, että pääsee sen "köyhyysrajan" yli. Asenteessani ei ole muuta vikaa, kuin se, että olen sitä mieltä, että jokainen elättää itsensä ja lapsensa. Elämäntapa "työttömälle" varmasti käsittämättömän tylsää...
työkyvyttömyyseläkkeellä, koskaan elämässäni en ole ollut työtön ja ollut välillä pienten tulojen lisäksi kyllä suuremmissakin tuloluokissa. Siksi tuloni ei tällä hetkellä ole kaikkein pienin työeläke, mutta siitä huolimatta jäämme köyhyysrajan alapuolelle. Ja vielä enemmän jäävät ne, jotka ovat työttömiä tai vielä pienemmällä eläkkeellä kituuttavat kuin minä. Joten toivo vain sinäkin, että työkykysi riittää niin kauan kuin on lapsia elätettävänä!
Elämäntapatyöttömien suureen määrään en oikein jaksa uskoa. Eivätkö he ole niin päihdevammaisia, että eivät paljon enää työhön kykene? Heidän elättämisestään voisi meuhkata enemmän kuin siitä, onko lapsiperheillä oikeus minimitoimeentuloon vai ei.
vaatetus ja harrastukset lapsille, kuukausirahat, mahdollisesti sanomalehtikulut, tv-maksut, ja jos on oma auto, joka on välttämätön esimerkiksi pitkien taivalten takana asujille, autovero, bensakulut, auton korjauskulut. Huh huh.
Hyvä jos selviät tuloillasi.
Mutta paikkakunnan kalleudestakin jo riippuu
mitä kaikki peruselämiseen kuuluva perheille maksaa.
Onnea sinulle, jos mielestäsi pärjäät, mutta odotappa, kun katraasi kasvaa tuohon puoleen väliin kahtakymmentä ikävuotta niin varmasti olet siinä tilanteessa jo toista mieltä.