Olisiko täällä ketään kellä olisi kokemusta suuresta koirasta pienten lasten kanssa? Itsellä on 2 ja 5 vuotiaat tytöt, ja harkitsen suuren mutta rauhallisen koirarodun pentua. Mitä käytännönongelmia voi tulla vastaan, mitä tulee ottaa huomioon?
SUUURI koira lapsiperheessä
pikke
8831
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itselläni ei nyt ole omakohtaista kokemusta lapsista kun niitä ei itselläni ole, mutta vastaan silti hieman mitä mieltä itse olen. Minulla siis kaksi tanskandoggia. Molemmat ovat jo kasvattajan luona tottuneet lapsiin. Molemmat tykkäävät lapsista. Näkevät veljen poikia(6v, 3v ja kohta 2v) viikottain. Eikä tähän päivään mennessä ole ollut ongelmia.
Tietenkin se miten koira lapsiin reagoi on ihan siitä koirasta kiinni. Jos teillekin koira heti pentuna tulee ja tottuu lapsiin, niin tuskin tulee mitään ongelmia. Lapsille nyt täytyy tietenkin sanoa ettei koiraa saa härkkiä eikä kiusata, vaikka isokokoinen olisikin.
Ainoa mikä tulee mieleen on juuri se iso koko. Eihän nuo minunkaan karvaiset lapset tahallaan ihmislapsia satuta, mutta kun sitä kokoa on niin vahinkoja voi sattua. Häntä voi osua lasta silmään ja vain pelkällä pikku tönäisyllä voi pienenpi lapsia kaatua.
Miksi rodun pitäisi olla suuri? Minulla nyt kuitenkin olisi muutama lempeä rotu ehdotus:
vanhaenglanninlammaskoira on todella lapsirakas, yks este voisi olla työläs turkinhoito
Newfoulandinkoira
Leonberginkoira
Kaukaasianpaimenkoira
Estrelanvuoristokoira
Kannattaa ottaa jokin mahdollisimman rauhallinen rotu ettei pienet lapset jää koiran alle!
Ei esim mitään irlanninsusikoiraa, beauceronia, hovawartia, bullmastiffia jne..
Harkitse tarkoin!
Minulla on olluyt lapsen kanssa sekä hovawartti että estrelanvuoristokoira. Molemmat olivat rauhallisia mutta hoffin kanssa pärjää "ei niin kokenut koiraihminen" tuhat kertaa paremmin kuin estrelan.. Eli jos haluaa harrastaa koiran kanssa niin hoffi sopii hyvin lapsiperheeseen. Sohvakoiraa haluava lapsiperhe ottakoot nöffin, leonbergin tms.
Todennäköisesti ei ongelmia jos otat koiran jo pentuna,saa siinä vaiheessa jo tottua lapsiin, ja mikä tärkeintä: tervepäisen koiran kanssa ei ole koskaan ongelmia jos omistaja on kykenevä myös kouluttamaan sekä tarpeen vaatiessa koulimaan koiraa kovemminkin, koska koira on koira ei ihminen jolle lässytetään ja koko ajan paijataan.Moni nykyajan ihminen saa rotuja pilalle kyseisen asian takia.
No koko, ettei kaadu pienin. Pentu kun on aina villi. Lapset haluavat taluttaa vaikka ei jaksa ja jos antaa niin voi karata. Minulla kävi sillein kun olin pieni.
on muistaa koiran koulutus. Kun itse olin noin neljän - viiden vuoden ikäinen, meille tuli puolivilli länsisiperian laika. Se oli elänyt jo puoli vuotta isossa tarhassa muiden koirien kanssa ja muita sääntöjä ei sillä ollut kuin koiralauman säännöt. Sanomattakin selvää että pelkäsin sitä hieman. Ei se koskaan varsinaisesti purrut, mutta jakeli "suukkoja" eli näykkäsi hieman nuollessaan.
Pyreneittenmastiffi, tuli ennen lapsen syntymää.
Mitään ongelmia ei ole ollut. Vauva saa koiraan koskea, mutta satuttaa/repiä ei saa.
Koira itse hakeutuu lapsen seuraan ja antaa nousta itseään vasten.
Ainut "ongelma" joka on tullut vastaan on koiran valtava suojeluvietti. Kukaan ei lapseen saa koskea tai vaunujen lähelle tulla ennen kuin koiruli on tarkastanut ihmisen.
Tämä toisaalta ihan hyväkin. Eipä ole kaikki tunkemassa vaunuihin kurkkimaan, kun pitää ensin tutustua isoon kuolaiseen ystäväämme.
Kenellekkään ei ole koskaan ollut vihainen, työntyy vain lapsen ja vieraan ihmisen väliin.
On kokemusta nöffin(newfoundlandinkoira) kanssa pienten(kin) lasten kanssa. Kun koirani oli vielä pentu, tajusi se pienen lapsen olevan "pentu". Se laittoi maate, kun pieni ihminen tuli lähelle. Kait se vaisto sanoo koirillakin sen? Nöffithän on ihania perhekoiria, mutta siihen niiden tulee kasvaa pennusta asti. Aikuinen koira, joka ei ole ollut lasten kanssa tekemisissä, ei välttämättä ymmärrä lapsia eikä lasten edesottamuksia.
Isorotuisella koiranpennulla on rajummat leikit, kuin pienemmän rodun edustajalla. Tulee ottaa huomioon, jos on pieniä lapsia. Jo pelkkä hännän heilautus saattaa kaataa lapsen, koska se heilautus on jo itsessään niin voimakas liike. Tai jos pentukoira kirmailee iloissaan, saattaa se ohi kulkiessaan kaataa lapsen tai nojatuolin...:)
Mutta vaikka useat isot rodut on rauhallisia, ei ne sitä ole ihan itsestään. Ne tulee kouluttaa ja opettaa. Ja pentuna myös isorotuiset pennut ovat vilkkaita ja raisuja. Omani oli pentuna myös ihan suht vilikeri, vaikka se nyt 7-v onkin itse rauhallisuus ja mitä fiksuin koira. Itselläni ei ole lapsia, mutta jo ihan luovutusikäisestä saakka olen ihan tarkoituksella koiran kanssa ollut lasten kanssa, jotta se tottuu niihin. Ja eihän koskaan tulevaisuutta tiedä, vaikka itsellänikin olisi tenavia, vielä tämän ko koiran aikana. :)