Transtutkimuksista

Kiitos vastauksestasi. Itseäni alkoi tuo asia kovasti mietityttämään, koska olen saanut tuon diagnoosin ja pyytänyt lähetettä transtutkimuksiin, vielä sitä kuitenkaan saamatta. Minulla on kyllä säännöllinen hoitosuhde ja lääkityskin on kunnossa.

Oletko muuten FtM vai MtF? Olisi mukava kuulla jonkun prosessin läpikäyneen kokemuksia.

Joelli kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi. Itseäni alkoi tuo asia kovasti mietityttämään, koska olen saanut tuon diagnoosin ja pyytänyt lähetettä transtutkimuksiin, vielä sitä kuitenkaan saamatta. Minulla on kyllä säännöllinen hoitosuhde ja lääkityskin on kunnossa.

Oletko muuten FtM vai MtF? Olisi mukava kuulla jonkun prosessin läpikäyneen kokemuksia.

Käsitykseni mukaan moni on saanut jonkin muun diagnoosin ja hoidon ennen transasioiden käsittelyä. Johtuneeko tämä Suomalaisesta kankeudesta esim. normalisuuden suhteen, että jos jokin asia ei ole edennyt tietyn kaavan mukaisesti, niin ihminen on jonkinmoisen mielenterveyspalvelun tarpeessa ja diagnooseja jaetaan liukuhihnalta. Nykyinen elämäntapasuuntaus pitäisi luoda liikkumavaraa siten, että jokainen saisi itse löytää itsensä ja ongelmansa yrtimen ennen yhteiskunnan puuttumista, mutta mielenterveysalalla kun eletään edelleen joidenkin niin vanhojen menettelytapojen mukaisesti, ettei esim. minun ikäiset näistä ole koskaan edes kuullut. Niin tai näin, niin moni terveyskeskus haluaisi edelleen lähettää ennen transtutkimuksia kataviin psykiatrisiin tutkimuksiin. Kylmä totus on se, että moni transihminen kokee olonsa niin tukalaksi, että oireet muistuttavat jotakin muuta sairautta, näiltäosin diagnoosi on väärä ja loppupeleissä myös lääkitys. Transtukipisteen mukaan ylimääräiset psykitriset tutkimukset ovat asiaankuulumattomia, eikä tavanomainen mielenterveydenhoito saa muutoinkaan diagnosoida saati hoitaa trans-sukupuolisuutta.

Tykö.. kirjoitti:

Käsitykseni mukaan moni on saanut jonkin muun diagnoosin ja hoidon ennen transasioiden käsittelyä. Johtuneeko tämä Suomalaisesta kankeudesta esim. normalisuuden suhteen, että jos jokin asia ei ole edennyt tietyn kaavan mukaisesti, niin ihminen on jonkinmoisen mielenterveyspalvelun tarpeessa ja diagnooseja jaetaan liukuhihnalta. Nykyinen elämäntapasuuntaus pitäisi luoda liikkumavaraa siten, että jokainen saisi itse löytää itsensä ja ongelmansa yrtimen ennen yhteiskunnan puuttumista, mutta mielenterveysalalla kun eletään edelleen joidenkin niin vanhojen menettelytapojen mukaisesti, ettei esim. minun ikäiset näistä ole koskaan edes kuullut. Niin tai näin, niin moni terveyskeskus haluaisi edelleen lähettää ennen transtutkimuksia kataviin psykiatrisiin tutkimuksiin. Kylmä totus on se, että moni transihminen kokee olonsa niin tukalaksi, että oireet muistuttavat jotakin muuta sairautta, näiltäosin diagnoosi on väärä ja loppupeleissä myös lääkitys. Transtukipisteen mukaan ylimääräiset psykitriset tutkimukset ovat asiaankuulumattomia, eikä tavanomainen mielenterveydenhoito saa muutoinkaan diagnosoida saati hoitaa trans-sukupuolisuutta.

Olen huomannut, että taitaisi olla helpointa lähteä transtutkimuksiin "puhtaalta pöydältä". En ollut aiemmin käynyt missään mielenterveyshoidoissa ja kun sitten menin "kylmiltään" transtutkimuksiin tutkimukset menivät sujuvasti ilman vanhojen diagnoosien taakkaa. Siksi tuo joidenkin sairaanhoitopiirien into laittaa ensin oman mielenterveysryhmänsä tutkimuksiin voi aiheuttaa jatkossa ongelmia transtutkimuksissa. Ainakin näin maallikkona ajatellen transtutkimusryhmä joutuisi ensin pohtimaan vanhan diagnoosin vaikutusta ennen kuin voidaan lähteä transtutkimuksiin. Jos ihminen miettii vielä tulevaisuuttaan ja kokee sukupuoliristiriitaa, voisi olla turvallisempaa tukeutua vertaistukiryhmiin tai Transtukipisteen palveluihin.

Tykö.. kirjoitti:

Käsitykseni mukaan moni on saanut jonkin muun diagnoosin ja hoidon ennen transasioiden käsittelyä. Johtuneeko tämä Suomalaisesta kankeudesta esim. normalisuuden suhteen, että jos jokin asia ei ole edennyt tietyn kaavan mukaisesti, niin ihminen on jonkinmoisen mielenterveyspalvelun tarpeessa ja diagnooseja jaetaan liukuhihnalta. Nykyinen elämäntapasuuntaus pitäisi luoda liikkumavaraa siten, että jokainen saisi itse löytää itsensä ja ongelmansa yrtimen ennen yhteiskunnan puuttumista, mutta mielenterveysalalla kun eletään edelleen joidenkin niin vanhojen menettelytapojen mukaisesti, ettei esim. minun ikäiset näistä ole koskaan edes kuullut. Niin tai näin, niin moni terveyskeskus haluaisi edelleen lähettää ennen transtutkimuksia kataviin psykiatrisiin tutkimuksiin. Kylmä totus on se, että moni transihminen kokee olonsa niin tukalaksi, että oireet muistuttavat jotakin muuta sairautta, näiltäosin diagnoosi on väärä ja loppupeleissä myös lääkitys. Transtukipisteen mukaan ylimääräiset psykitriset tutkimukset ovat asiaankuulumattomia, eikä tavanomainen mielenterveydenhoito saa muutoinkaan diagnosoida saati hoitaa trans-sukupuolisuutta.

En lähde ottamaan kantaa siihen, että onko aloittajan diagnoosi näitä "laitetaan nyt tämä, kun ei muutakaan keksitä" -diagnooseja - hän varmaan itse sen tietää parhaiten, kuinka oikea tai väärä se on. Palstaa kuitenkin saattaa lukea ihmisiä, jotka tietävät, että heillä on juuri oikeassa olevia diagnooseja ja jotka pohtivat, voiko tutkimuksiin lähteä.

Fakta on, että on olemassa transsukupuolisia, joilla on oikeasti myös eriasteisia mielenterveyden häiriöitä, jotka pitää hoitaa kuntoon. Esimerkiksi jos henkilöllä on todella paha olo, eikä osaa vielä yhdistää sitä sukupuoli-identiteetin erilaisuuteen, on ahdistuksen ja/tai masennuksen hoito ensisijainen asia, jotta omaan identiteettin saisi kunnon otteen ja olisi valmis kohtaamaan haasteet. Omalla kohdallani masennus oli jossain vaiheessa niin paha, että en nähny itselläni minkäänlaista tulevaisuutta, kaikki oli vain mustaa ja synkkää suossa tarpomista - mietipä siinä sitten omaa identiteettiä ja suunnittele järkevästi tulevaisuutta. Ainoa asia, mitä halusin tehdä, oli vain paeta kaikkea jonnekin... ihan mihin vaan... Olen iloinen ja onnellinen, että hakeuduin silloin aikoinaan psykiatrian polille hoitoon enkä jäänyt odottamaan, että "jos jokin ihme sattuisi ja olo paranisi". Pari vuotta toipumisen jälkeen aloin saada viimein kiinni omista fiiliksistä ja ymmärtää, että mikä on johtanut mihinkin. Mutta sitä masennusta EI OLISI parantanut prosessiin lähtö, koska olin niin itseeni ja pahaan olooni käpertynyt. Koko silloisesta hoitoprosessista jäi käteen ikäviä diagnooseja (jotka ovat tosin matkan varrella hiukan muuttuneet: osa on poistunut ja osa muuttanut nimeä), mutta myös paljon itsetuntemusta ja voimavaroja tulevan varalle. Minä ainakin opin, että apua saa, jos sitä tarvitsee ja vaikeistakin tilanteista voi selvitä. Toisin sanoen en kadu yhtään aikaisempia hoitojani. :)

Totta kai olisi kiva, jos kaikki olisivat terveitä ja iloisia ja onnellisia "vain" transsukupuolisia, joilla ei ole mitään sivudiagnooseja. Mutta kun ei se vain mene niin. :( Pyrin vain sanomaan tällä, että tälläkin palstalla välillä esiin tullut väite "Kaikilla transsukupuolisilla on täysin terveen paperit" ei ole ihan realistinen. Sama määrä täälläkin on mielenterveyden häiriöitä kuin valtaväestöllä.

Niin, ja ketjun aloittajalle: minulle oma psykiatrini kirjoitti lähetteen kun vain pyysin sitä ja annoin osoitteen, johon lähetteen laittaa. Hän tunsi ja tiesi minut tasapainoiseksi ja selväpäiseksi, eikä pyyntöäni tarvinnut erikseen kyseenalaistaa. Väitän, että aikaisemmat hoidot voivat olla jopa etu, koska silloin pystyy todistamaan, että osaa pitää huolta omasta mielenterveydestään ja tuntee tältä osin itsensä. Tutkimusryhmän ihmiset ovat kuitenkin psykiatrian alan asiantuntijoita ja heidän näkökulmastaan henkinen jaksaminen on etusijalla näin isossa ja stressaavassa prosessissa.

zzzzzzzzzzz kirjoitti:

En lähde ottamaan kantaa siihen, että onko aloittajan diagnoosi näitä "laitetaan nyt tämä, kun ei muutakaan keksitä" -diagnooseja - hän varmaan itse sen tietää parhaiten, kuinka oikea tai väärä se on. Palstaa kuitenkin saattaa lukea ihmisiä, jotka tietävät, että heillä on juuri oikeassa olevia diagnooseja ja jotka pohtivat, voiko tutkimuksiin lähteä.

Fakta on, että on olemassa transsukupuolisia, joilla on oikeasti myös eriasteisia mielenterveyden häiriöitä, jotka pitää hoitaa kuntoon. Esimerkiksi jos henkilöllä on todella paha olo, eikä osaa vielä yhdistää sitä sukupuoli-identiteetin erilaisuuteen, on ahdistuksen ja/tai masennuksen hoito ensisijainen asia, jotta omaan identiteettin saisi kunnon otteen ja olisi valmis kohtaamaan haasteet. Omalla kohdallani masennus oli jossain vaiheessa niin paha, että en nähny itselläni minkäänlaista tulevaisuutta, kaikki oli vain mustaa ja synkkää suossa tarpomista - mietipä siinä sitten omaa identiteettiä ja suunnittele järkevästi tulevaisuutta. Ainoa asia, mitä halusin tehdä, oli vain paeta kaikkea jonnekin... ihan mihin vaan... Olen iloinen ja onnellinen, että hakeuduin silloin aikoinaan psykiatrian polille hoitoon enkä jäänyt odottamaan, että "jos jokin ihme sattuisi ja olo paranisi". Pari vuotta toipumisen jälkeen aloin saada viimein kiinni omista fiiliksistä ja ymmärtää, että mikä on johtanut mihinkin. Mutta sitä masennusta EI OLISI parantanut prosessiin lähtö, koska olin niin itseeni ja pahaan olooni käpertynyt. Koko silloisesta hoitoprosessista jäi käteen ikäviä diagnooseja (jotka ovat tosin matkan varrella hiukan muuttuneet: osa on poistunut ja osa muuttanut nimeä), mutta myös paljon itsetuntemusta ja voimavaroja tulevan varalle. Minä ainakin opin, että apua saa, jos sitä tarvitsee ja vaikeistakin tilanteista voi selvitä. Toisin sanoen en kadu yhtään aikaisempia hoitojani. :)

Totta kai olisi kiva, jos kaikki olisivat terveitä ja iloisia ja onnellisia "vain" transsukupuolisia, joilla ei ole mitään sivudiagnooseja. Mutta kun ei se vain mene niin. :( Pyrin vain sanomaan tällä, että tälläkin palstalla välillä esiin tullut väite "Kaikilla transsukupuolisilla on täysin terveen paperit" ei ole ihan realistinen. Sama määrä täälläkin on mielenterveyden häiriöitä kuin valtaväestöllä.

Niin, ja ketjun aloittajalle: minulle oma psykiatrini kirjoitti lähetteen kun vain pyysin sitä ja annoin osoitteen, johon lähetteen laittaa. Hän tunsi ja tiesi minut tasapainoiseksi ja selväpäiseksi, eikä pyyntöäni tarvinnut erikseen kyseenalaistaa. Väitän, että aikaisemmat hoidot voivat olla jopa etu, koska silloin pystyy todistamaan, että osaa pitää huolta omasta mielenterveydestään ja tuntee tältä osin itsensä. Tutkimusryhmän ihmiset ovat kuitenkin psykiatrian alan asiantuntijoita ja heidän näkökulmastaan henkinen jaksaminen on etusijalla näin isossa ja stressaavassa prosessissa.

"Pyrin vain sanomaan tällä, että tälläkin palstalla välillä esiin tullut väite "Kaikilla transsukupuolisilla on täysin terveen paperit" ei ole ihan realistinen. Sama määrä täälläkin on mielenterveyden häiriöitä kuin valtaväestöllä."

Paremminkin voidaan sanoa, että on ollut. Siinä vaiheessa kun transtutkimuksia tehdään ja annetaan diagnoosi, nuo muut mielenterveyden häiriöt pitää olla hoidettu pois. Tutkimukset keskeytetään tarvittaessa muiden häiriöiden hoitojen ajaksi ja jatketaan sitten kun henkilö todetaan parantuneen (koskee mm. alkoholismiakin). Jos aiemmin on ollut jotain mielenterveysongelmia ja ne on hoidettu kuntoon ennen transtutkimuksia, niiden ei pitäisi vaikuttaa tutkimusten edistymiseen. Periaatteessa myös nuo vanhat diagnoosit pitäisi poistaa papereista ellei niitä enää ole, tai ainakin tehdä merkintä että on parantunut ao. oireista. Joka tapauksessa siinä vaiheessa kun TS saa diagnoosin, hän saa "terveen paperit" koska diagnoosihetkellä ei saa olla henkisiä häiriöitä. Asia erikseen on sitten jos päästä viiraa hoitovaiheessa. ;)

eyyyttu kirjoitti:

"Pyrin vain sanomaan tällä, että tälläkin palstalla välillä esiin tullut väite "Kaikilla transsukupuolisilla on täysin terveen paperit" ei ole ihan realistinen. Sama määrä täälläkin on mielenterveyden häiriöitä kuin valtaväestöllä."

Paremminkin voidaan sanoa, että on ollut. Siinä vaiheessa kun transtutkimuksia tehdään ja annetaan diagnoosi, nuo muut mielenterveyden häiriöt pitää olla hoidettu pois. Tutkimukset keskeytetään tarvittaessa muiden häiriöiden hoitojen ajaksi ja jatketaan sitten kun henkilö todetaan parantuneen (koskee mm. alkoholismiakin). Jos aiemmin on ollut jotain mielenterveysongelmia ja ne on hoidettu kuntoon ennen transtutkimuksia, niiden ei pitäisi vaikuttaa tutkimusten edistymiseen. Periaatteessa myös nuo vanhat diagnoosit pitäisi poistaa papereista ellei niitä enää ole, tai ainakin tehdä merkintä että on parantunut ao. oireista. Joka tapauksessa siinä vaiheessa kun TS saa diagnoosin, hän saa "terveen paperit" koska diagnoosihetkellä ei saa olla henkisiä häiriöitä. Asia erikseen on sitten jos päästä viiraa hoitovaiheessa. ;)

Oikein (?) diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö ei ole ohimenevä vaan elinikäinen sairaus. Sen kuitenkin pitäisi pysyä kurissa lääkityksellä ja säännöllisellä elämällä. Sairaus ei siis välttämättä haittaa elämää, vaikka diagnoosi olisikin, eikä diagnoosia ymmärtääkseni voi poistaa ts-diagnoosin annon ajaksi. x) Eri asia vain on, onko meneillään sairauden elpymävaihe vai akuutti sairausjakso.

Väitän siis, että nämä kaksi diagnoosia voi olla ihmisellä yhtä aikaa. Toisaalta, transtyöryhmänhän ei olekaan tarkoitus tehdä kuin erotusdiagnoosi, onko kyse sukupuoli-identiteetin häiriöstä vai jostain muusta. Jos sairaus on hoidossa, sen tuskin pitäisi olla sukupuoli-identiteetin ongelmien aiheuttaja, joten diagnoosin voi aivan hyvin jättää rauhaan ja keskittyä näihin "ts-oireisiin". Ja kun todetaan, että oireet aiheuttaa ts:uus (tai tg:iys), annetaan ts-diagnoosi (tai tg). Taustalla kuitenkin on koko ajan tuo diagnosoitu kaksisuuntainen, joka pysyy kurissa. Se ei kuitenkaan kuulu transtyöryhmälle, koska he ovat kiinnostuneita lähinnä sukupuoli-identiteetin ongelmista - muiden sairauksian hoito ja uudelleen diagnosointi kuuluu sille paikalle, jonne säännöllinen hoitoyhteys on.

Minua kiinnostaisi, missä tämä "koska diagnoosihetkellä ei saa olla henkisiä häiriöitä" lukee...? Onko tämä jostain laista/asetuksesta/hoitosuosituksesta tai kenties hoitohenkilökunnan suusta kuultua? Henkiset häiriöt ovat tietääkseni ns. kiellettyjä sen takia, koska ne vaikeuttavat oman elämän hallintaa ja suunnittelua. Lisäksi akuutti sairastaminen häiritsee erotusdiagnoosin tekoa. Paremmin tietävät saavat tietysti korjata...

eyyyttu kirjoitti:

"Pyrin vain sanomaan tällä, että tälläkin palstalla välillä esiin tullut väite "Kaikilla transsukupuolisilla on täysin terveen paperit" ei ole ihan realistinen. Sama määrä täälläkin on mielenterveyden häiriöitä kuin valtaväestöllä."

Paremminkin voidaan sanoa, että on ollut. Siinä vaiheessa kun transtutkimuksia tehdään ja annetaan diagnoosi, nuo muut mielenterveyden häiriöt pitää olla hoidettu pois. Tutkimukset keskeytetään tarvittaessa muiden häiriöiden hoitojen ajaksi ja jatketaan sitten kun henkilö todetaan parantuneen (koskee mm. alkoholismiakin). Jos aiemmin on ollut jotain mielenterveysongelmia ja ne on hoidettu kuntoon ennen transtutkimuksia, niiden ei pitäisi vaikuttaa tutkimusten edistymiseen. Periaatteessa myös nuo vanhat diagnoosit pitäisi poistaa papereista ellei niitä enää ole, tai ainakin tehdä merkintä että on parantunut ao. oireista. Joka tapauksessa siinä vaiheessa kun TS saa diagnoosin, hän saa "terveen paperit" koska diagnoosihetkellä ei saa olla henkisiä häiriöitä. Asia erikseen on sitten jos päästä viiraa hoitovaiheessa. ;)

Onko vakavat mielenterveyden häiriöt kuten psykoosit, joista skitsofrenia on pahin jonkinnäköinen este transdiagnoosille?
Olen vain lukenut, että vaikean psykoosin oireista kärsivä ei ikäänkuin tiedosta sukupuoltaan tai fyysisiä ominaisuuksiaan.
Keskustelusta tuli mieleen, että jos on diagnosoitu mielialahäiriö, niin tämmöisethän ovat periytyviä, niin järkevästi ajateltuna eihän sellaiset voi olla este transdiagnoosin saamiselle, koska niiden syntysyy on erilainen kuin psykooseissa. Ajattelen, että psykoosissa ei ikäänkuin ole ehjää sielua. Katsoisin mielialahäiriöisellä olevan ehjän sielun, jolloin kokonaisuuden tasapainottaminen on mahdollista, eikä mieli hajoa kokonaan.

just... kirjoitti:

Oikein (?) diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö ei ole ohimenevä vaan elinikäinen sairaus. Sen kuitenkin pitäisi pysyä kurissa lääkityksellä ja säännöllisellä elämällä. Sairaus ei siis välttämättä haittaa elämää, vaikka diagnoosi olisikin, eikä diagnoosia ymmärtääkseni voi poistaa ts-diagnoosin annon ajaksi. x) Eri asia vain on, onko meneillään sairauden elpymävaihe vai akuutti sairausjakso.

Väitän siis, että nämä kaksi diagnoosia voi olla ihmisellä yhtä aikaa. Toisaalta, transtyöryhmänhän ei olekaan tarkoitus tehdä kuin erotusdiagnoosi, onko kyse sukupuoli-identiteetin häiriöstä vai jostain muusta. Jos sairaus on hoidossa, sen tuskin pitäisi olla sukupuoli-identiteetin ongelmien aiheuttaja, joten diagnoosin voi aivan hyvin jättää rauhaan ja keskittyä näihin "ts-oireisiin". Ja kun todetaan, että oireet aiheuttaa ts:uus (tai tg:iys), annetaan ts-diagnoosi (tai tg). Taustalla kuitenkin on koko ajan tuo diagnosoitu kaksisuuntainen, joka pysyy kurissa. Se ei kuitenkaan kuulu transtyöryhmälle, koska he ovat kiinnostuneita lähinnä sukupuoli-identiteetin ongelmista - muiden sairauksian hoito ja uudelleen diagnosointi kuuluu sille paikalle, jonne säännöllinen hoitoyhteys on.

Minua kiinnostaisi, missä tämä "koska diagnoosihetkellä ei saa olla henkisiä häiriöitä" lukee...? Onko tämä jostain laista/asetuksesta/hoitosuosituksesta tai kenties hoitohenkilökunnan suusta kuultua? Henkiset häiriöt ovat tietääkseni ns. kiellettyjä sen takia, koska ne vaikeuttavat oman elämän hallintaa ja suunnittelua. Lisäksi akuutti sairastaminen häiritsee erotusdiagnoosin tekoa. Paremmin tietävät saavat tietysti korjata...

Oikeassa olet :)
Ei hoidossa oleva kaksisuuntainen mielialahäiriö ts-diagnoosia / prosessia estä. Tiedän useita... On muitakin häiriöitä mitä voi olla samaan aikaan eikä ne haittaa prosessia. Jos ovat hallinnassa siis eikä aiheuta samantyyppisiä oireita kuin ts.