mä oon 162 pitkä, painan 50. miten joku voi olla syömättä? mä oon yrittäny ja itken tuskasena koko ajan, mut mä en pysty olemaan syömättä kun on kova nälkä. eilen sinnittelin neljään asti, sitte en kestäny enää ja söin VALMISPITSAN!! sitte tuli huono omatunto ja paha mieli. (oksentamaan en kuitenkaan rupee) miks tää on niin vaikeeta? miten te kestätte syömättä?
miten
laiduttaa??
91100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mikään laihdutuskeino, vaan SAIRAUS! Et voi noin vain alkaa sairastaa anoreksiaa. Anoreksia on paljon muutakin kuin pelkkää laihtumista.
Sitä paitsi kyllä anorektikot syövät! Harvat lopettavat syömisen kokonaan, sillä se johtaa nopeasti hautaan.
vaan laihtuu vähän.. kaikki mun kaverit on ma hoikempii, haukkuu itteääm läskeiks, vaiks ne tietää et ne on mua hoikempii.. mä haluaisin vaan laihtuu vähän,en ole anorektikko.
haluat vain laihtua vähän, niin tämä on aivan väärä palsta! Sanon vielä kerran, että anoreksia ei ole mikään kiva pieni laihdutuskuuri jolla päästään hoikkaan kuntoon, vaan vakava sairaus. Miksi se on niin vaikea ymmärtää?
vielä, että sinulla ei todellakaan ole mitään tarvetta laihtua. Jos haluat itsesi timmimpään kuntoon, niin syö kunnon ateriat ja treenaa. Tee se terveellisesti :)
Vaikka, joku päättäisikin alkaa sairastamaan anoreksiaa, loppukädessä sairaus valitsee itse uhrinsa. Kaikilla ihmisillä ei ole tarpeeksi itsekuria olla syömättä muutamaan päivään. Se onkin aluksi yhtä helvettiä, ja välillä taas lankeaa ahmimaan, mutta loppuen lopuksi näläntunteeseen tottuu. En kirjoittanut tätä tekstiä rohkaistakseni ketään paastoamaan, koska kun kerran eksyy anoreksian kierteeseen, "siististä" sairaudesta tulee elämäntapa, joka seuraa kuolinvuoteelle asti, kuoletpa sitten kaksikymmentä- tai satavuotiaana. Miettikää tulevaisuuttanne...
Tiedätkös mitä.. Sun mitat. Ne on täydelliset. Olet hoikka, oikeastaan hyvinkin hoikka. Moni olis tositositosi kateellinen tommosista mitoista!!! Älä laihduta grammaakaan, älä kadu hetkeäkään syömisiäsi. Sulla on varaa syödä ja nauttia elämästä. Älä aja ittees samaan helvettiin, ku mä..
Koska haluatko tietää, miten käy.. Mä painoin joskus 55 kg, olen saman mittainen kuin sinä. Välillä olin tyytyväinen vartalooni (olin hyvä urheilemaan, lihaksikas, terve ja kaikinpuolin sopusuhtainen). Kuitenkin ajoittain tuntui siltä, että muutaman kilon tiputus ei haittaisi. Kovalla voimalla sainkin sitten itseni siihen 50 kg:n paikkeille, ja päätin, että nyt on hyvä. Nyt on oltava hyvä. Mutta ei ollutkaan.
Nyt painan 44 kiloa. Käteni ja jalkani ovat kuin tikut, luut paistavat (olen melko isoluinen), lihakset ovat kadonneet. Olen ruma. Olenko onnellinen? En. Ajattelen itsestäni aivan samoin, kuin silloin 55 kiloisena, yhtä tyytymätön olen vartalooni edelleen. Tiedän olevani liian laiha, mutta en pysty enää lihottamaan. Se ahdistaa ja masentaa. Tekisin melkein mitä tahansa, jotta voisin olla taas se yli 50-kiloinen, elämäniloa pursuava tyttönen. melkein mitä tahansa, niin.. kaikkea muuta paitsi syödä.
Älä kiltti anna itsellesi käydä näin!!!
oon 175cm ja painan 46kg.
en ole itseeni yhtään tyytyväinen, en sitten yhtään! kun katson itseäni peilstä en ole tyytyväinen itseeni. näen itseni isona, lihavana!
treenejä on 5krt viikossa ja sen lisäksi käyn joka vapaa päivä lenkillä ja kuntosalilla, että saisin painoa pudotettua. joka treenien jälkeen kun
tulen kotiin, pyörryttää niin paljon etten voi tehdä muutakun mennä makaamaan omalle sängylle.
en välttämättä halua painaa vähemmän,
vaan haluan olla laihempi! en osaa selittää
sitä tunnetta. yritän syödä niin terveellisesti kuin voin, en syö mitään karkkia suklaata en mitään. välillä syön karkin, sen jälkeen tulee niin huono omatunto. lähden heti lenkille tai teen jotain että saisin sen "kulutettua" pois. en saa itseäni sellaiseksi millainen haluaisin olla. en hyväksy itseäni sellaisena mitä olen. miten saan itseni laihemmaksi?
SInulla on hyvin todennäköisesti anoreksia.. tuollaisesta pakkomielteisestä liikunnasta ja huonosta omastatunnosta ruokaan se minullakin alkoi. Anoreksia todettiin minulla puolisen vuotta sitten ja aivan totta: ANOREKSIA ON SAIRAUS! SE EI OLE TOSIAANKAAN KEINO LAIHTUA! Olen vihdoin ymmärtänyt pointin, että tähän sairauteen voi kuolla. Koskaan ei voi olla itseensä tyytyväinen, syömättömyys ja urheilun ylimitoittaminen ei tee loppujen lopuksi onnelliseksi jos se vie tosiaankin sairaalan kautta hautaan.
Onneksi hakeuduin hoitoon toivottavasti ajoissa. Käyn viikottain psykiatrin juttusilla, syön masennuslääkkeitä ja ravaan ravintoterapeutilla. Pelkään vain että en koskaan parannu vaikka tahtoisinkin! Tahdon vain laihtua. Aivan kuin minulla olisi kaksi persoonaa: toinen vanha minä, järkiajattelija joka tahtoo parantua ja toinen puoli, joka tahtoo olla maailman paras anorektikko ja todistaa kaikille sen ajamalla itsensä sairauden kautta hautaan.
Ajatelkaa ihmiset ennen kuin alatte leikkimään terveydellänne! Minäkin pelkään tajunneeni jotain liian myöhään..tämä on yhtä helvettiä. joka ikinen päivä.
En haluaisi että puhut totta mutta ehkä
olet oikeassa.
minun isosiskolla oli anoreksia.
muistan kuinka hulluna pidin sitä ja mietin
että miten se ei voi tajuta "todellisuutta"!
se teki pahaa katsoa vierestä, kun ei
itse pystynyt auttamaan..
mutta nyt tajuan itse olevani aika
samassa tilanteessa. en ole niin pitkällä
mut ehkä olen kohta, jos tätä tahtia jatkan.
sanoit että sulla on tavallaan 2 persoona:
toinen vanha minä, järkiajattelija joka tahtoo parantua ja toinen puoli, joka tahtoo olla maailman paras anorektikko ja todistaa kaikille sen ajamalla itsensä sairauden kautta hautaan.
mutta miksi? anoreksia on sairaus. sen tiedän, mutta en hyväksy itseäni! miksi en vain voi!
olen masentunut. koska en ole sitä mitä
haluaisin. enkä pääse siitä yli.
treeniä treeniä treeniä.
ennen söin mutta vain terveellisesti.
jouduin polvileikkaukseen ja
sain monen kuukauden tauon urheilusta.
siinä meni lopullinen ruokahalu. en kestä tätä enään ! en pysty liikkumaan. joten en myöskään voi syödä...
polven kanssa tuli ongelmia ja jouduin sairaalaan
muutamaksi päiväksi. minut punnittiin monta kertaa
ja näin aina että olin laihtunut. se sai minut
hyvälle tuulelle. hullua?