Tuolla toisessa keskustelu ketjussa oli voimakkaita mielipiteitä, siitä onko kotiäidillä oikeus viedä osa lapsista kunnall.päivähoitoon, vaikka on itse edelleen kotona vaikkapa vauvan kanssa.
Tästä aiheestahan oli myös politikoilla keskustelua joku aika sitten. Jotkut puolueet tai riviedustajat olivat sitä mieltä, että päivähoito-oikeus tulisi muuttaa niin, että vain työssäkäyvät ja opiskelevat vanhemmat saisivat viedä lapsensa hoitoon. Subjektiivinen päivähoitoetuus poistuisi.
Joskus olen leikitellyt itsekin ajatuksella (silloin kun minulla oli 3-lasta kotihoidossa), että vien pari lasta tarhahoitoon ja hoitelen vaan vauvaa kotona, koululaiset olisivat koulussa. Mutta en kuitenkaan toteuttanut näitä ajatuksia, tuntui jotenkin hassulta viedä osa lapsista hoitoon ja tulla itse kotiin.
Helpommin varmaan olisi kodinhoito ym. hommat hoituneet pelkästään vauvan kera. Silloin kun lapsia on useampi, kodinhoitohommiin ja ruuanlaittoon saa uhrata jonkin tovin päivän tunneista, vaikka ei vaatimustasona olisikaan ihan hohtavanpuhdas lopputulos.
Lasten ulkoilu vie myös jokusen tunnin päivän tuntisaldosta, joten osa hommista jää väkisellä iltaan, jopa yön tunneille tehtäväksi.
Tämänkin vuoksi on tietysti houkuttelevaa mahdollisuus viedä leikki-ikäiset hoitoon ja laittaa koti kuntoon sillävälin. Mutta onko tämä oikein ja kuuluko tälläinen oikeus kotiäidille, sitä voi aina pohtia.
Tästä aiheestahan oli myös politikoilla keskustelua joku aika sitten. Jotkut puolueet tai riviedustajat olivat sitä mieltä, että päivähoito-oikeus tulisi muuttaa niin, että vain työssäkäyvät ja opiskelevat vanhemmat saisivat viedä lapsensa hoitoon. Subjektiivinen päivähoitoetuus poistuisi.
Joskus olen leikitellyt itsekin ajatuksella (silloin kun minulla oli 3-lasta kotihoidossa), että vien pari lasta tarhahoitoon ja hoitelen vaan vauvaa kotona, koululaiset olisivat koulussa. Mutta en kuitenkaan toteuttanut näitä ajatuksia, tuntui jotenkin hassulta viedä osa lapsista hoitoon ja tulla itse kotiin.
Helpommin varmaan olisi kodinhoito ym. hommat hoituneet pelkästään vauvan kera. Silloin kun lapsia on useampi, kodinhoitohommiin ja ruuanlaittoon saa uhrata jonkin tovin päivän tunneista, vaikka ei vaatimustasona olisikaan ihan hohtavanpuhdas lopputulos.
Lasten ulkoilu vie myös jokusen tunnin päivän tuntisaldosta, joten osa hommista jää väkisellä iltaan, jopa yön tunneille tehtäväksi.
Tämänkin vuoksi on tietysti houkuttelevaa mahdollisuus viedä leikki-ikäiset hoitoon ja laittaa koti kuntoon sillävälin. Mutta onko tämä oikein ja kuuluko tälläinen oikeus kotiäidille, sitä voi aina pohtia.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Heissan!Samaa asiaa olen joutunut pohtimaan viime aikoina paljonkin.Saimme hiljattain 5. lapsen, ja nyt olen loppupoikkiväsynyt.Olen aiemminkin sairastanut synnytyksenjälkeistä masennusta ja samat oireet on nytkin.Päädyimme mieheni kanssa ratkaisuun että meidän 5v. tyttömme menee puolipäiväiseksi päiväkotiin ja silloin minulla on mahdollisuus levätä ja muutenkin "hoitaa" itseäni vauvan ohessa.Ja täytyy kyllä sanoa,että meidän neiti kaipaa huomattavasti enemmän touhua ja tohinaa,kuin mitä kotona voin hälle antaa.Ensi viikosta lähtien minulla on aamupäivät vain vauvaa ja itseäni varten kun 3 vanhinta on koulussa ja 5v. pk:ssa.Uskon että näin vältän syvemmän masennuksen ja koko perhe voi taas hyvin!!:o) Ihmisillä on monenlaisia elämäntilanteita ja joskus vanhemman lapsen hoitoon laitto,vaikka äiti olisikin vauvan kanssa kotona,voi olla paras ratkaisu LAPSEN kannalta.
Hyvää syksyä kaikille!!
Näin alkuun sanon että omia lapsia minulla ei vielä ole.
Minustaa kuulostaa ihan fiksulta että 5v pääsee päiväkotiin puoleksi päiväksi. Kivaa tekemistä hänelle kun ei voi kotona kuitenkaan tarjota niin paljon varsinkin pienen vauvan kanssa. Lapsi varmasti tylsistyisi kotona, niin on varmasti hänestä kivaa kavereiden kanssa päästä leikkimään ettei yksin tarvitse! Ja puoli päiäv oli minusta myös hyvä katkaisu ettei kokopäivää tarvitse olla kuitenkaan, kun on tottunut kotona paljon olemaan.
Ja tärkein: äidinkin täytyy ajatella itseään ja omaa hyvin vointia! Mitä hyötyä olisi väsyneen masentuneen äidin hoitaa lapsia kotona, kun jos laittaa lapsen puoleksipäiväksi hoitoon, itse ehtii levähtää laittaa ruokaa ja kotia niin on se vanhempikin lapsi tykkää kun äiti jaksaa permmin touhuta :)
Olen sama mieltä edellisten kanssa .
ei voi tietää, mikä on syynä siihen, että osa lapsista viedään hoitoon. I
tse esimerkiksi opiskelen ja vauva syntyi kesken opiskelujen. En kuitenkaan katkaissut opiskeluja, vaan opiskelin päivät kotona vauvan kanssa ja näkyi meitä koulullakin aika usein. Tuskin kukaan naapureista kuitenkaan tiesi, että minä opiskelen, enkä vain "makaa" kotona. Lapset olivat hoidossa myös silloin, kun luin pääsykokeisiin kotona muutaman kuukauden sekä kesälomilla pari päivää viikossa lukuunottamatta hoitajan lomaa, koska en olisi saanut pitää samaa perhepäivähoitopaikkaa, jos lapset olisivat olleet koko 4 kk pois hoidosta. Tai maksaa siitä ainakin piti koko ajalta.
Nykyään tehdään myös paljon etätöitä, joten kukaan ei voi tietää, onko se naapuri oikeesti töissä kotonaan vai ei.
Ja on noita masennuksia ja väsymyksiä, jotka tietenkin pitää hoitaa. Ennen kuin uuden vauvan tekee, niin ei voi tietää, tuleeko se masennus synnytyksen jälkeen. Ei siis riitä vastaukseksi, että ei pidä tehdä lapsia, jos ei niitten kanssa pärjää.
Ja kyllähän tosiasia on, että monet lapset kaipaavat ikäseuraa, joten se ei riitä, että ollaan kotona äidin kanssa, joka kaiken aikaa vain imettää vauvaa. (Joku lapsi ehkä viihtyykin kotona, mutta jos sulla on sellainen, niin kaikilla ei silti ole.)
Mutta sitä mieltä kyllä olen, että jos on itse kotona ja on terve, niin ei lasta kokopäiväisesti pitäisi hoitoon viedä. Niitä varten voisi olla vaikka joku puolipäivähoitojuttu, mihin saisi parina päivänä viikossa viedä lapsen leikkimään. Itse ehtisi siivota tai levätä ja lapsella olisi seuraa.
Elikkä todettakoon heti alkuun, että en kritisoi ketään puoleen tahi toiseen, kerron vain ja ainoastaan OMAN mielipiteeni asiaan.
Jos äiti/isä tai jopa molemmat vanhemmat on kotona ja lapsia on vain yksi, en todellakaan hyväksy päivähoitopaikan viemistä joltain, joka sen OIKEASTI tarvitsisi.
Jos taas lapsia on useita, "vauvastavaariin", miksi jokaisella lapsella ei olisi sitä oikeutta olla se "yksi ja ainoa". Eli vanhemmat lapset vaikka puolipäivähoitoon ja näin kotona olevalla vanhemmalla ja pienimmällä olisi aikaa tutustua kunnolla toisiinsa.
Vanhemman jaksaminen kun heijastuu varmasti jossain vaiheessa myös lapsiin.
Enkä nyt tekstilläni tarkoittanut sitä, että "yksinäisen" lapsen pitäisi olla kouluikään asti kotona. Ei todellakaan, tämä on asian toinen ääripää. Kyllä lasten pitää saada ikäistään seuraa, ja monessa paikassa päivähoito on paras (kenties ainoakin) keino tähän.
Pointtina oli siis nyt se, että tarjotaan päivähoitopaikat niitä oikeasti tarvitseville lapsille ja vanhemmille.
Ensinnäkin haluan kiittää sydämestäni kaikkia mielipiteitänne!!Oli ihanaa lukea (kerrankin) fiksuja vastauksia...Päivähoitoasiasta on varmasti monia mielipiteitä ja kukin taplatkoon tyylillään.:o) Haluan vielä selventää että asumme maaseudulla ja täällä ei ole pulaa päivähoitopaikoista,joten en ole "viemässä" työssäkäyvältä perheeltä paikkaa....Hyvää syksyn jatkoa kaikille ja voimia sylikaupalla!!!
Elikkäsuurin osa mielipiteistä kannatti sitä, että äidillä on oikeus viedä lapsensa hoitoon, vaikka olisi kotona.
Olihan siellä joku sitä mieltä, että jos äiti on reipas, terve ja pirteä, silloin tämä oikeus vähän kyseenalaistuu- kukas se määrittelee tämän reippauden ja pirteyden, kenellä on se valta sanoa, että tuo äiti on noin pirtsakka hoitakoon vaan itse kakaransa, mutta tuo toinen on sen verran väsähtänyt, että hänen lapsensa saavat hoitopaikan, pitäisikö vaatia lääkärintodistus???
Nämä opiskelijat etätyöntekijät, hehän eivät ole puhtaasti kotiäitejä tai -isiä, heillä on työnsä, opiskelunsa puolesta oikeus viedä lapsensa hoitoon, ajattelinkin äitejä tai isiä, jotka ovat kotona kotiäidin tai -isän titelillä, onko heillä oikeus päivähoitoon, entäs työttömillä vanhemmilla????
Tuolla toisessa ketjussa oli rävämkämpiä kannanottoja kotihoidon puolesta, äiti, joka vei 2 lastaan päivähoitoon ja oli vauvan kanssa kotona sai aika tuomitsevia mielipiteitä asiasta.
Lapsille voi kyllä järjestää sosiaalista elämää myös kotihoidon piirissä. Leikkikentillä löytyy monesti samanikäistä porukkaa ja monella paikkakunnalla on perhekerhoja esim. srk:n tai mannerheiminlastensuojeluliiton toimesta. Ja myös naapurustosta voi löytyä toinen kotiäiti tai perhepäivähoitaja, jonka kanssa voi ulkoilla ja puuhata yhdessä,näin on lapsilla leikkiseuraa.
tekstissä tuli oikeastaan esille kaikki se, mitä itsekin asiasta ajattelen.
"Tuolla toisessa ketjussa oli rävämkämpiä kannanottoja kotihoidon puolesta, äiti, joka vei 2 lastaan päivähoitoon ja oli vauvan kanssa kotona sai aika tuomitsevia mielipiteitä asiasta."
Itsekin kirjoitin juuri vastaavasta tilanteesta edellisessä viestissäni, miksi jokaiselle lapselle ei voisi/saisi tarjota samaa tilannetta kotona, varsinkin jos (ja kun) isommat lapset viihtyvät päivähoidossa.
Teetpä niin tai näin, ikinä se ei voi miellyttää kaikkia :/
Minä olin aina haaveillut siitä, että saan hoitaa kaikki lapseni kotona. Päätöksen jäädä kotiäidiksi tein, kun keskimmäinen syntyi pienen pienenä keskosena ja hänen kaksoissisarensa kuoli. Ajattelin että haluan antaa omille lapsilleni vain parasta; äidin syliä, rakkautta ja kotihoitoa. Mutta lapsemme olikin vaikeasti vammainen ja neurologi ehdotti hänelle päiväkotihoitoa kun tyttö täytti 3 vuotta. Nuorimmainen oli juuri syntynyt, aika pienenä keskosena hänkin. Itkin ja itkin, kun tein päätöstä tytön päiväkotiin viennistä. Lopulta järjen ääni voitti ja tyttö meni päiväkotiin 3 päiväksi viikossa. Siellä hänellä oli oma henkilökohtainen avustaja ja kuntoututsohjaaja kävi tytön luona viikottain. Hän antoi kuntouttavia tehtäviä joita tyttö avustajan kanssa teki päivittäin. Minä sain olla tytölle vain äiti, en terapeutti. Toki hänellä oli/on paljon muutakin terapiaa, mutta nuo päiväkotipäivät antoivat minulle aikaa keskittyä uuteen perheenjäseneen ja olla hetki ajattelematta keskimmäisen kuntoutusta. Nyt keskimmäinen on koulussa, pärjää hienosti ja mikä parasta hänellä on valtava määrä kavereita päiväkotiajalta. Vaikka meillä on ollut vain 3 lasta niin siitä huolimatta tiedän tehneeni oikean päätöksen, kun olen vienyt yhden lapsistani päiväkotiin. Kotona en olisi pystynyt antamaan hänelle samaa mitä päiväkodin väki ja ennenkaikkea henkilökohtainen avustaja hänelle antoivat. Samalla kun hän oli päiväkodissa, esikoinen ja kuopus saivat minun aikaani enemmän.
Tyttö vei varmaan yhden päiväkotipaikan työssäkäyviltä mutta en ajattele sitä niin.
Sen verran päivähoitoon viennistä että meidän perhe asuu maaseudulla jossa ei ole ihanaa leikkipuistotoimintaa.Helsingissä asuneena tiedän miten ihania virikkeitä esim. siellä on lapsille.Meidän kunnassa kotihoidossa olevalle lapselle on ev.lut.srk:n päiväkerho kerran viikossa ja samaisen kirkon äiti-lapsikerho kerran viikossa.Siinä pienen kunnan virikkeet.Kunnan 90% vuonna 2001 syntyneistä lapsista on päivähoidossa,joten kamuja on vaikee löytää.:o)
Minä olen eri mieltä. Jo ennen subjektiivisen päivähoito-oikeuden tuloa oli kotona olevalla äidillä oikeus saada lapsensa hoitoon erilaisten sosiaalisten yms. syiden takia. Se on minusta ihan hyvä juttu, koska kyllähän esim. synnytyksenjälkeisen masennuksesta toipuminen ottaa aikaa ja voimavaroja.
Olen myös sitä mieltä, että terve, työikäinen ja -kykyinen nainen pystyy hoitamaan usemammankin lapsen kotona itse. Ja turha luulla että esim. alle kolem vuotias lapsi tarvitsee jotain ihme virikkeitä ja varsinkaan ylitäysien päiväkotien tarjoamia, tavallinen arki riittää, kokemus siitä kuinka ihmiset käyttäytyvät, kuinka maailmassa pärjätään ja tullaan onnellisisksi.
olen maijan kanssa samaa mieltä. jokaisella, myös kotona olevalla, pitäisi olla oikeus viedä lapsensa hoitoon, mikäli sosiaaliset ym syyt sitä edellyttävät. eli jos äiti on väsynyt ja masentunut, niin pitäisi siihen olla oikeus, mutta ei muuten. pieni lapsi ei todellakaan kaipaa mitään päiväkotihulinaa ja tauteja sieltä.
jos pitäisi olla vaikka lääkärin todistus hoidon tarpeellisuudesta, jäisi ainakin nämä "laiskottelijaäidit" pois laskusta - harva kai viitsii masentuneen papereita huvikseen hommata.
jokainen terve äiti pystyy hoitamaan lapsensa kotona. ellei pysty, pitää sen äidin sitten harkita sitä lapsilukua uudemman kerran. miksi hamuta suurperhettä, jos ei sitä jaksa hoitaa.