Hmm.
En yleensä kirjoita keskustelupalstoille.
Niin että mulla ei oo kokemusta näistä..
Mutta nyt mulla on semmonen ongelma että pakko kysyä ihan ulkopuolisten ihmisten kokemuksia ja neuvoja.
Tartten apua.
On nimittäin sellainen ongelma, jota kutsutaan nimellä Mies.
Seurustelin 1,5 vuotta erään ihanan miehen kanssa,kunnes viime keväänä meni poikki.
Yhteinen päätös, kun ei vaan tuntunu enää oikealta.
Mutta nyt kaduttaa.
Huomasin että rakastan häntä yhä.
Mulla on ollu muita miehiä tässä kesän aikana, ja
hänellä on ollut muita naisia. Ystäviä ollaan, ja nähdään tai ainakin soitellaan useita kertoja viikossa..
Mutta mikään aloittamani suhde ei toimi.
En osaa ajatella tulevaisuuttani kenenkään muun kanssa.
Tokihan mä olen nuori vielä,mutta ikä ei nyt tässä ole se pointti.
Jotkut ajattelee,että tää on sitä teinirakkautta,että kyllä se häviää ajan kanssa.
Mutta kun ei häviä.
Neljä vuotta olen häntä rakastanut enemmän tai vähemmän.
Tällä hetkellä enemmän.
Seksikään ei tunnu muiden kanssa oikein miltään, tai ainakin aina löydän itseni ajattelemasta häntä muiden miesten sijaan,vaikka olisin jonkun toisen kanssa sängyssä.
Siihen ei auta yhden yön suhteet,eikä pidemmät. molempia on kokeiltu.
Joten,kysynkin nyt muiden ihmisten kokemuksia.
Onko muita ihmisiä joilla on samanlainen ongelma ensirakkautensa kanssa?
Niin,hän on mun ensirakkaus. yläasteella jo olin ihan myyty.
Oltiin ensin ystäviä, sitten seurusteltiin, ja nyt ystäviä.
Hänellä on yhä se toinen nainen.
Seurusteli hänen kanssaan tuossa keväällä, sitten nainen pisti poikki, ja nyt syksyllä taas haluskin yhtäkkiä hänet takasin,ja nyt ne kai seurustelee.
Siinä oli vaan semmonen ongelma heidän suhteessa, kun yhden illan päätteeksi päädyttiin tämän miehen kanssa meille ja se tietysti johti sitten koko illan jatkuneen hurjan molemminpuolisen flirttailun jälkeen siihen,että päädyttiin sänkyyn. Miehelle iski kauhea morkkis kun tajusi sen jälkeen olevansa varattu.
Mutta kai ne nyt on saanu jotenkin välinsä selviteltyä ja ovat taas yhdessä,herra on hieman vaitonainen tästä asiasta..
Mutta niin.
Kaipaisin nyt kohtalotovereita, tai ihan kenen tahansa viisaita neuvoja.
Mitä voin tehdä kun en saa sitä miestä mielestäni?
Hän on koko ajan mun mielessä,
kaikki mitä mä nään tai teen tuo mieleen hänet.
On koettu yhdessä niin paljon.
Kaksi vuotta sitten koettiin yhdessä se molempien kuuluisa Ensimmäinen kerta,
ja sitä seurasi se,että seksi oli suuressa roolissa meidän suhteessa, tuli kokeiltua mitä erilaisemmissa paikoissa
ja mukavaa oli. Todella kiihkeä suhde ensimmäisen vuoden ajan.
Sitten jotain tapahtui.
En tosiaankaan tiedä mitä.
Kai molemmat jotenkin muututtiin sitten kun kasvettiin aikuisiksi,
eikä kaikki enää ollutkaan niin ihanaa.
Sitä edesauttoi vielä sekin että mä muutin eri paikkakunnalle 40 kilometrin päähän, ja kun ennen oltiin nähty päivittäin niin nyt nähtiin sattumalta viikolla ja viikonloppuisin.
Yhteinen aika jäi vähiin..
Mutta sen olen huomannut, että rakastan häntä yhä.
Monta kertaa viikossa hän tulee mun uniin erilaisissa tilanteissa.
Kaikki mun tulevaisuuden suunnitelmat joita joskus teen, liittyy häneen.
Hänet haluaisin lasteni isäksi ja aviomiehekseni.
Tiedän että hän olisi täydellinen isä ja kumppani.
Kaikki ystävätkin sanoo,että oltiin täydellinen pari.
Ja jotkut sanoo vieläkin että hän rakastaa minua muttei vain tajua sitä itse.
Mutta kun en tiedä.
Fyysisesti hän ainakin minua haluaa, se on tullut todistettua moneen otteeseen.
Mutta tunteista en tiedä.
Meillä oli suunnitelmat, aiottiin hankkia kolme lasta ja talo maalta.
Mutta ne suunnitelmat on nyt väliaikaisesti kuopattu. Kai.
Mutta mua ärsyttää.
Se,että aina kun kuulen hänen äänen puhelimesta pitkästä aikaa,
sydän jättää muutaman lyönnin väliin.
Mua rupee joskus jännittämäänkin jos kuulen että hän on tulossa kahville.
Tuntuu ihan samalta kuin sillon pari vuotta sitten kun alettiin seurustella!!
Sinä iltana kun päädyttiin sänkyyn, tunnelma oli samanlainen kun silloin vuosia sitten.
Sillon kun ei vielä seurusteltu, mutta molemmilla oli jotain ystävyyttä suurempaa mielessä..
Ja sillon kun oltiin seurusteltu jo jonkun aikaa, ja seksi oli tullut vahvasti mukaan suhteeseen.
Sellasta flirttailua, vietteleviä katseita ja puristeluja mä oon kaivannu!!
Hän osotti niin suoraan haluavansa minua, että sokaistuin täysin enkä ajatellut yhtään seurauksia kun kutsuin käymään kahvilla.Jäi sitten kahvitkin juomatta.. :)
Mutta käsittämätöntä on se, että mä en pysty unohtamaan häntä vaikka haluaisin.
Ei tunnu enää edes hyvältä rakastaa. Kun ei voi saada vastarakkautta.
Että auttakaa mua ihmiset.
Voitte lähettää vaikka sähköpostia osotteeseen [email protected],
tai vastata tänne,miten vain parhaiten sopii.
KIITOKSIA jo etukäteen. :)
En yleensä kirjoita keskustelupalstoille.
Niin että mulla ei oo kokemusta näistä..
Mutta nyt mulla on semmonen ongelma että pakko kysyä ihan ulkopuolisten ihmisten kokemuksia ja neuvoja.
Tartten apua.
On nimittäin sellainen ongelma, jota kutsutaan nimellä Mies.
Seurustelin 1,5 vuotta erään ihanan miehen kanssa,kunnes viime keväänä meni poikki.
Yhteinen päätös, kun ei vaan tuntunu enää oikealta.
Mutta nyt kaduttaa.
Huomasin että rakastan häntä yhä.
Mulla on ollu muita miehiä tässä kesän aikana, ja
hänellä on ollut muita naisia. Ystäviä ollaan, ja nähdään tai ainakin soitellaan useita kertoja viikossa..
Mutta mikään aloittamani suhde ei toimi.
En osaa ajatella tulevaisuuttani kenenkään muun kanssa.
Tokihan mä olen nuori vielä,mutta ikä ei nyt tässä ole se pointti.
Jotkut ajattelee,että tää on sitä teinirakkautta,että kyllä se häviää ajan kanssa.
Mutta kun ei häviä.
Neljä vuotta olen häntä rakastanut enemmän tai vähemmän.
Tällä hetkellä enemmän.
Seksikään ei tunnu muiden kanssa oikein miltään, tai ainakin aina löydän itseni ajattelemasta häntä muiden miesten sijaan,vaikka olisin jonkun toisen kanssa sängyssä.
Siihen ei auta yhden yön suhteet,eikä pidemmät. molempia on kokeiltu.
Joten,kysynkin nyt muiden ihmisten kokemuksia.
Onko muita ihmisiä joilla on samanlainen ongelma ensirakkautensa kanssa?
Niin,hän on mun ensirakkaus. yläasteella jo olin ihan myyty.
Oltiin ensin ystäviä, sitten seurusteltiin, ja nyt ystäviä.
Hänellä on yhä se toinen nainen.
Seurusteli hänen kanssaan tuossa keväällä, sitten nainen pisti poikki, ja nyt syksyllä taas haluskin yhtäkkiä hänet takasin,ja nyt ne kai seurustelee.
Siinä oli vaan semmonen ongelma heidän suhteessa, kun yhden illan päätteeksi päädyttiin tämän miehen kanssa meille ja se tietysti johti sitten koko illan jatkuneen hurjan molemminpuolisen flirttailun jälkeen siihen,että päädyttiin sänkyyn. Miehelle iski kauhea morkkis kun tajusi sen jälkeen olevansa varattu.
Mutta kai ne nyt on saanu jotenkin välinsä selviteltyä ja ovat taas yhdessä,herra on hieman vaitonainen tästä asiasta..
Mutta niin.
Kaipaisin nyt kohtalotovereita, tai ihan kenen tahansa viisaita neuvoja.
Mitä voin tehdä kun en saa sitä miestä mielestäni?
Hän on koko ajan mun mielessä,
kaikki mitä mä nään tai teen tuo mieleen hänet.
On koettu yhdessä niin paljon.
Kaksi vuotta sitten koettiin yhdessä se molempien kuuluisa Ensimmäinen kerta,
ja sitä seurasi se,että seksi oli suuressa roolissa meidän suhteessa, tuli kokeiltua mitä erilaisemmissa paikoissa
ja mukavaa oli. Todella kiihkeä suhde ensimmäisen vuoden ajan.
Sitten jotain tapahtui.
En tosiaankaan tiedä mitä.
Kai molemmat jotenkin muututtiin sitten kun kasvettiin aikuisiksi,
eikä kaikki enää ollutkaan niin ihanaa.
Sitä edesauttoi vielä sekin että mä muutin eri paikkakunnalle 40 kilometrin päähän, ja kun ennen oltiin nähty päivittäin niin nyt nähtiin sattumalta viikolla ja viikonloppuisin.
Yhteinen aika jäi vähiin..
Mutta sen olen huomannut, että rakastan häntä yhä.
Monta kertaa viikossa hän tulee mun uniin erilaisissa tilanteissa.
Kaikki mun tulevaisuuden suunnitelmat joita joskus teen, liittyy häneen.
Hänet haluaisin lasteni isäksi ja aviomiehekseni.
Tiedän että hän olisi täydellinen isä ja kumppani.
Kaikki ystävätkin sanoo,että oltiin täydellinen pari.
Ja jotkut sanoo vieläkin että hän rakastaa minua muttei vain tajua sitä itse.
Mutta kun en tiedä.
Fyysisesti hän ainakin minua haluaa, se on tullut todistettua moneen otteeseen.
Mutta tunteista en tiedä.
Meillä oli suunnitelmat, aiottiin hankkia kolme lasta ja talo maalta.
Mutta ne suunnitelmat on nyt väliaikaisesti kuopattu. Kai.
Mutta mua ärsyttää.
Se,että aina kun kuulen hänen äänen puhelimesta pitkästä aikaa,
sydän jättää muutaman lyönnin väliin.
Mua rupee joskus jännittämäänkin jos kuulen että hän on tulossa kahville.
Tuntuu ihan samalta kuin sillon pari vuotta sitten kun alettiin seurustella!!
Sinä iltana kun päädyttiin sänkyyn, tunnelma oli samanlainen kun silloin vuosia sitten.
Sillon kun ei vielä seurusteltu, mutta molemmilla oli jotain ystävyyttä suurempaa mielessä..
Ja sillon kun oltiin seurusteltu jo jonkun aikaa, ja seksi oli tullut vahvasti mukaan suhteeseen.
Sellasta flirttailua, vietteleviä katseita ja puristeluja mä oon kaivannu!!
Hän osotti niin suoraan haluavansa minua, että sokaistuin täysin enkä ajatellut yhtään seurauksia kun kutsuin käymään kahvilla.Jäi sitten kahvitkin juomatta.. :)
Mutta käsittämätöntä on se, että mä en pysty unohtamaan häntä vaikka haluaisin.
Ei tunnu enää edes hyvältä rakastaa. Kun ei voi saada vastarakkautta.
Että auttakaa mua ihmiset.
Voitte lähettää vaikka sähköpostia osotteeseen [email protected],
tai vastata tänne,miten vain parhaiten sopii.
KIITOKSIA jo etukäteen. :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
,,,
Kohtalotoveri voisi olla oikea sana. Unelmieni Mies ei ollut ensirakkaus mutta ensimmäinen Oikea Rakkaus kylläkin, nelikymppisenä, kahden eron jälkeen. Se kolahti niin lujaa.
Paha vain,että hän oli jo silloin varattu, eikä koskaan perhettään jätä. Tunne on silti molemminpuolinen.
Tilanteen mahdottomuus vei meidät erilleen parin vuoden jälkeen, sitten vuoden tauko ja taas takaisin yhteen jne. Sitä on jatkunut yli seitsemän vuotta... Pääsen hänestäe roon vain, kun pysyn kaukana. Jos tapaamme vaikka vain kaupungilla kahvilla, on ilmassa samaa sähköä kuin aina ennenkin.
Siispä pysyttelen muualla ja yritän jatkaa elämääni. Muut miehet vain tuntuvat aina kakkosvaihtoehdolta, mutta eikös tämä elämä ole sellaista ?