Onko kellään muulla ahdistuneisuushäiriötä? Mä olen ollut tosi pitkään ahdistunut ja huolestunut kaikesta. Ylihuolehdin kaikesta ja yritän pitää kaikki langat käsissäni. Viime aikoina on iskenyt hirveä kuolemanpelko ja vakavan sairauden pelko. En pysty enää nukkumaan ilman unilääkkeitä. Ahdistaa! Työpaikkalääkäri diagnosoi määrittelemättömän ahdistuneisuushäiriön. Antoi viikon sairaslomaa ja pyysi mennä juttelemaan mielenterveystoimistoon. Ei antanut mitään lääkettä. Olisiko pitänyt. Onko muilla lääkitystä tällaiseen vaivaan? No, soitin mielenterveystoimistoon, mutta siellä viikkojen jonot. Nyt aika kriisikeskukseen juttelemaan. Voiko tällaisesta parantua juttelemalla vai tarvitsisinko myös lääkkeen?
ahdistuneisuushäiriö
ahdistunut
3580
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei vaan, ihan terveyskeskukseen tai vaikkapa yksityisellekin kannattaa mennä jos on ihan törkeen huono olo. Itsekin sain odottaa pääsyäni "juttusille" viikkoja syksyn aikana ja tuon ajan käytännöllisesti katsoen nukuin. Nyt, muutaman kerran käytyäni ja puhuttuani asioitani, joita on paljon ja lisää, terapeuttini sanoi minun kärsivän samasta kuin sinäkin. Ajattelin, vaan en sanonut, kappas kuinka hassua, luulisi TUON nyt olevan aivan selvää, mutta miksi TUNNEN niin ja näin..?
Lääkärille suostuin sitten menemään ja sain lääkereseptin ja kahden päivän ajan koin jotain niin hirveää ettei varmaan kukaan koskaan. Ikinä en enää... Omaankin jo aiemmilta kerroilta aikamoisen arsenaalin kokemusta lääkkeistä... Eli itselleni eivät käy ainakaan masennuslääkkeet eivätkä vahvat psyykenlääkkeet joita ensimmäisinä "kokeiltiin"... grrr... Sen sijaan mielialoja tasaava lääkitys on tehnyt minusta rauhallisemman...
Itse olen kuitenkin sitä mieltä että kaikkein parasta lääkettä on kun asiat ovat kunnossa, oma itseys rakennettu niin että elää voisi sen ihmeellisemmittä paniikeitta. Kannattaa vähän seyrata muitten ihmisten elämää, kuinka he selviävät toimistaan ja mitä he tekevät hyvinvointinsa eteen. Kysyin juuri eräältä ihmiseltä kuinka hän pystyy työhönsä jossa on aina kiire ja sotkua ja hän vastasi että koskaan ei ole niin kiire etteikö olisi aikaa ajatella. Asiakas voi odottaa sen verran jotta asiat tulevat tehdyksi oikein. Samalla tajusin kuinka yksinkertaista kaikki lopultakin on. Jokaisella on oikeus OMAAN elämään, omiin ajatuksiin, omaan aikaan ja tilaan, omiin ystäviinsä, oikeus valita, "minä itte"-henkeen. Oikeus juoda saunakalja iman että jokin lapsuudenaikainen ääni kummittelisi ("hyi häppee")mielessä, oikeus tehdä haluamaansa työtä saamatta burnouttia, oikeus hankkia lapsia, oikeus vaikka mihin.
Kehotan käymään kirjastossa ja lainaamaan uusimpia psykiatrian opuksia. Aina niistä jotain jää.
Lycka till!
On siis muitakin. Minusta itsestäni tuntuu, että suurin osa ahdistuneisuudestani johtuu vanhoista syyllisyyden tunteista. Varmaan ihan lapsuudesta ja nuoruudesta alkaen. Paljon olisi puhuttavaa, onneksi pian pääsee juttelemaan. Lisäksi mua itkettää nykyään tosi helposti. Onko tuttua? Tuntuu muutenkin, että saan jonkin rangaistuksen aikaisemmista "pahoista teoista", vaikka niistä olisi jo vuosia. Nyt, kun kaikki pitäisi olla hyvin, on hyvä mies, hyvä työpaikka jne..pelkää, että sen kaiken voi menettää, eikä osaa nauttia nykyhetkestä! Koko ajan vain murehtii menneitä ja tulevia.
oireesi on aika lailla samat kuin minulla vuosi takaperin, tosin itselläni oli vielä epätodellinen olo, unimainen, diagnoosini oli depressio eli masennus. Pääsin kriisipolille ja sain lääkkeeksi Efexor:ia, ja parin kuukauden jälkeen ahdistuneisuus loppui, tosin olen edelleen masentunut, väsynyt elämään, mutta suunta on ollut koko hoitojakson ajan ylöspäin, ainoastaan armeijaan meno pudotti minut taas pohjalle kesällä, en pystynyt olemaan siellä kuin viikon... siitä alkoi uusi alamäki. Olen hyvin katkera puolustusvoimille... Mutta jos saat mielenterveystoimistosta lääkeitä syö niitä, ne helpottavat oloasi hyvin paljon. Äläkä odota että muutoksia tapahtuu hetkessä, toipuminen vie varmasti vuoden, ja muuten, tämän kanssa oppii elämään...
Toivon todella että sinäkin parannut.