Esikoisen ja vaimon kanssa taiteileva isä olisi vailla edes jonkin sortin keskusteluapua, jotta pää ei sentään aivan räjähtäisi. Lapsi on todellakin tervetullut ja elämäni täyttymys mutta ahdistus kuitenkin vaan lisääntyy ym ym, liekö jotain masennuksen merkkejä ilmassa. Ongelmana vaan on se että mistä ihmeestä se isä voi apua saada? Naisille on säännölliset neuvolakäynnit, lääkärit, ryhmät ym jutut tarjolla. Mutta onko isille jotain vastaavaa. Vaimon kanssa ollaan aina pystytty keskustelemaan kaikista asioista, mutta nyt tuntuu siltä että jokin ulkopuolinen taho olisi parempi vaihtoehto. Tarkoituksenani ei ole missään nimessä loukata vaimoani, tai aiheuttaa muutakaan turhaa mielipahaa, joten neuvolakäyntien yhteydessä en ole voinut asiaa tiedustella. Jos joku tietää kontakteja niin laittakaahan ihmeessä viestiä.
Apua vailla?
Nuori-isukki
4737
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voisit soittaa vaikkapa valtakunnalliseen neuvolapuhelimeen ja purkaa tuntojasi? Tai ainakin osaisivat varmaan sieltä sitten neuvoa eteenpäin??
Muista kuitenkin että puolisosi arvostaa varmasti rehellisyyttäsi, oli kyse sitten mistä asiasta tahansa. Ja voihan olla että hän pyörittelee mielessään samankaltaisia juttuja uskaltamatta puhua niistä sinulle... Itsellä oli hieman samankaltainen tilanne jokusen aikaa sitten kun esikoinen syntyi.. ja kyllähän se puhumalla selvisi.. molemmat olimme pyritelleet päässämme samankaltaisia asioita uskaltamatta puhua niistä juuri sen takia, ettei vaan missään nimessä loukkaisi tahtomattaan toista.
Kyllä ne asiat siitä lutviintuu :) Tsemppiä sinulle ja koko perheelle !!! ;)
Terv. 3kk ikäisen tyttövauvan äippä :)
perheneuvoloita ja muutakin. Asukastaloissa on erinäisiä kerhoja ja piirejä. Mistä päin maata sitten olet siitä riippuu paljon.
http://www.miessakit.fi/
Jepjep, se on aikamoinen myllerrys kun lapsia alkaa pukkaamaan.
Äidillä hormoonit sekoilee ja usein se on ukko joka tuntee sen nahoissaan.
Ja muutenkin tuntuu siltä että nykyään kelaillaan ihan liikaa kaikkia asioita.
Paljon paremmin menee, jos ottaa vähän rennommin ja antaa asioiden mennä omalla painollaan.
Jos tuntee itsensä epävarmaksi isänä niin kannattaa katsoa ympärilleen vaikka ostarilla ja huomata että aika monennäköistä itseään isäksi kutsuvaa sukankuluttajaa maa päällään kantaa eli eihän tässä itse olla edes puoliksikaan sieltä huonoimmasta päästä tässä isien joukossa.
Ja vaikka joskus tuntuu siltä ettei ympäristöstä saa osakseen kuin pelkkää kritiikkiä,niin kuitenkin se kaikkein tärkein ja vilpittömin palaute tulee suoraan omalta lapselta jolle just se oma isä on toinen niistä kahdesta maailman tärkeimmästä ihmisistä.
Eläppä ressaa liikaa. Tuo ahdistus/masennus/synkkyyden tunne on ihan tuttua. Tuntuu, että pää on sekaisin. Paras lääke on aika. Ajattele, että kaikella on aikansa ja paikkansa ja elä ns. päivä kerrallaan. Asiat täytyy aina "sulattaa", jotta niistä on myöhemmin apua. Kysymyksiä herää työpaikan, parisuhteen, lapsen tulevaisuuden, ihmiskunnan tulevaisuuden, oman vanhenemisen, asunnon, auton jne, jne suhteen.