Moi!
Lueskelin tässä viestejä ja huomasin, että täällä on todella monia, jotka haluavat päästä kierteestä eroon. Ensimmäisenä haluan sanoa, että se on mahdollista.
Oma tarinani kulkee suunnilleen näin:
Aloitin liikkumisen säännöllisesti kahdeksannella luokalla ja painoni putosi huomaamattani vajaa kymmenen kiloa ja olin normaali painonen (170/62). Huomattuani sen, alkoi kaikki hyvä taas maistua ja pari kiloa tuli lisää. Aloin oksentelemaan satunaisia kertoja kuukaudessa. Yläasteen ja lukion välisenä kesänä tilanne muuttui jokapäiväiseksi. Joskus päivässä saattoi olla jopa muutamia kertoja, jolloin kävin
oksentamassa. Sitten lukiossa esimmäisenä syksynä katselimme videon bulimiaa sairastavasta ja näin itse kuinka sairaalloista se oli. Sitä ei vain itse nähnyt. Lopetin oksentelun siihen. Sain oltua vuoden oksentamatta, kunnes huomasin olevani "lihava" ja satunnainen oksenteluni alkoi taas. Sitten toisen vuoden keväänä sain itseni kuriin. Tuskaisimpia olivat hetket jolloin jouduin olemaan kotona tekemättä mitään.
Yritinkin aina saaada aikatauluni mahdollisimman täyteen, jolloin en ajattelisi ruokaa ja siten alkaisi ahmimisen kierre.
Kolmantena syksynä lukiessani kirjoituksiin, en ehtinyt lukemisiltaani harrastamaan liikuntaa ja oksentelin muutaman kerran. Tiukka liikkuminen kuitenkin lopetti ahmimiseni.
Ennen joulua aloin seurustelemaan ja asian kertominen hänelle oli todella vaikeaa. Mutta hän otti asian kuitenkin rauhallisesti vastaan ja sanoi tukevansa minua sairauteni poistamiseksi. Sovimme, että jos vielä kerrankin oksennan ahmimisen vuoksi, menisimme yhdessä lääkäriin. Hän oli ensimmäinen ihminen, jolle kerroin sairaudestani.
Nyt olen ollut pari vuotta "kuivilla". Helppoa ei ole ollut, mutta säännöllisellä liikunnalla ja poikaystäväni tuella olen saanut nauttia terveellisestä elämästä. En kärsi enää kylmyys-väristyksistä ja nuutumisesta. Silti tulen kantamaan bulimiaa koko loppun ikäni, mutta tällä kertaa minä hallitsen sitä, eikä se minua.
Tällä kaikella halusin kertoa, että sinäkin pystyt siihen, jos vain uskot itseesi ja saat tukea sinulle läheiseltä ihmiseltä.
Lueskelin tässä viestejä ja huomasin, että täällä on todella monia, jotka haluavat päästä kierteestä eroon. Ensimmäisenä haluan sanoa, että se on mahdollista.
Oma tarinani kulkee suunnilleen näin:
Aloitin liikkumisen säännöllisesti kahdeksannella luokalla ja painoni putosi huomaamattani vajaa kymmenen kiloa ja olin normaali painonen (170/62). Huomattuani sen, alkoi kaikki hyvä taas maistua ja pari kiloa tuli lisää. Aloin oksentelemaan satunaisia kertoja kuukaudessa. Yläasteen ja lukion välisenä kesänä tilanne muuttui jokapäiväiseksi. Joskus päivässä saattoi olla jopa muutamia kertoja, jolloin kävin
oksentamassa. Sitten lukiossa esimmäisenä syksynä katselimme videon bulimiaa sairastavasta ja näin itse kuinka sairaalloista se oli. Sitä ei vain itse nähnyt. Lopetin oksentelun siihen. Sain oltua vuoden oksentamatta, kunnes huomasin olevani "lihava" ja satunnainen oksenteluni alkoi taas. Sitten toisen vuoden keväänä sain itseni kuriin. Tuskaisimpia olivat hetket jolloin jouduin olemaan kotona tekemättä mitään.
Yritinkin aina saaada aikatauluni mahdollisimman täyteen, jolloin en ajattelisi ruokaa ja siten alkaisi ahmimisen kierre.
Kolmantena syksynä lukiessani kirjoituksiin, en ehtinyt lukemisiltaani harrastamaan liikuntaa ja oksentelin muutaman kerran. Tiukka liikkuminen kuitenkin lopetti ahmimiseni.
Ennen joulua aloin seurustelemaan ja asian kertominen hänelle oli todella vaikeaa. Mutta hän otti asian kuitenkin rauhallisesti vastaan ja sanoi tukevansa minua sairauteni poistamiseksi. Sovimme, että jos vielä kerrankin oksennan ahmimisen vuoksi, menisimme yhdessä lääkäriin. Hän oli ensimmäinen ihminen, jolle kerroin sairaudestani.
Nyt olen ollut pari vuotta "kuivilla". Helppoa ei ole ollut, mutta säännöllisellä liikunnalla ja poikaystäväni tuella olen saanut nauttia terveellisestä elämästä. En kärsi enää kylmyys-väristyksistä ja nuutumisesta. Silti tulen kantamaan bulimiaa koko loppun ikäni, mutta tällä kertaa minä hallitsen sitä, eikä se minua.
Tällä kaikella halusin kertoa, että sinäkin pystyt siihen, jos vain uskot itseesi ja saat tukea sinulle läheiseltä ihmiseltä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.