Vuosi sitten minä olin tuuli ajolla. Minulla oli valmiina kaksi opiskelupaikkaa tarjolla, mutta silti oloni oli outo. Minua pelotti jokin, en tuntenut oloani normaaliksi, valvoin öisin, yökkäilin, voin huonosti ja kaikkea muuta vielä lisäksi.
Ensimmäisen opiskelupaikan laitoin kahden viikon käynnin jälkeen odottamaan. Onneksi pyysin siirtymään toiseen kesken kaiken. Aluksi siellä meni hyvin, mutta kohta kaikki sama taas jatkui. Olin joka viikko ainakin päivän poissa. Tenteissä istuin kylmähiki otsalla ja nieliskelin. Heti kun opettaja ilmoitti, että luokasta saa poistua rauhoituin. Kirjoitin rauhassa, koska tiesin ettei ketään häirinnyt se että poistuin kesken kaiken paikalta. Ihme kyllä tentti numeroni olivat henkisestä pahasta olosta huolimatta todella hyviä.
Kokosin itseni ja soitin samana päivänä lääkäriin ja mielenterveystoimistoon. Lääkäri otti minut sisään samana päivänä ja sain Imovania unihäiriöihin. Mielenterveysneuvolaan jouduin viikon ainakin odottamaan. Mtn:ssa käynti jatkui ja jatkui, kerta per viikko tahdilla. Pääsin psykologin testeihin ja psykiatrin vastaanotolle. Vuosia sitten isäni kuoli ja silloinkin sain mtneuvolasta apua. Vuodenvaihteessa alkoi Seronil lääkitys. Alussa tuli pahoinvointia jne. Mieleni rauhoittui hiljaa kerrallaan. Jossakin välissä oli pakko ottaa 2 viikon sairausloma, koska en jaksanut. Halusin itse kuukauden, mutta lääkäri ei antanut, onneksi. Kaksi viikkoa sain olla rauhassa, hiihdin, lenkkeilin ja vain olin. Opettajat eivät tiedä oikeastaan mitään, mutta suhtautuivat minuun hienosti. Aloitin työharjoittelun myöhemmin kuin toiset. Näyttö meni pieleen, koska keskityin enemmän itseni tarkkailuun kuin työssä oppimiseen. Ajan myötä oloni parani. Muistan erään tentin, jonka sain tehdä itseltäni rauhassa. Minä en kipsaantunut eikä minun tarvinnut keksiä pakosuunnitelmia tilanteesta. Ajattelin vain, että nyt menee niin hyvin koska tämä loppuu. Minä en osaa vieläkään elää ja nauttia nykyisyydestä. Odotan ja ajattelen aina pahinta tulevaisuudesta. Opinnot jatkuivat hyvin, tutustuin luokkatovereihin ja menestyin opinnoissa. Minulla oli monta kotipesää. Kotipesissä minun oli turvallista olla en ollut paniikissa.
Kevään aikana 23 vuoden mykistymisen jälkeen paljastin, että ukkini käytti minua seksuaalisesti hyväksi. Kirjoitin koneelle omia tuntemuksiani. Tyhjensin pääni kirjalliseen muotoon.
Syksyn tulo hiukan jännittää! Pimeys ja kaamos eivät ole minua varten. Mtneuvolan sairaanhoitaja vaihtui, uusin on äitini naapuri. Pienellä paikkakunnalla on etunsa ja puolensa. Minulla on oikeastaan aika siirtyä seuraavaan tasoon. Psykiatrin testien mukaan pakkoneuroosini hyötyisi psykoterapiasta. Nyt oikeastaan olisi oiva hetki aloittaa. Rahaa siihen menee, mutta jos saan terapeutin kanssa yhtä hyvän suhteen kuin mtneuvolan hoitajaan niin mitä vain on edessä.
Tiedän, että sinä joka jaksoit lukea tänne asti voit olla samassa jamassa kuin minä. Toivon sinulle paljon voimia ja kestävyyttä. Minullakin on vielä päiviä jolloin ei olisi kannattanut nousta sängystä. Ymmärrän kuitenkin, että niin on itse kenelläkin.
Kaikesta huolimatta, mennyt vuosi opetti minua paljon. Minulla kävi TODELLA hyvä onni avun saannin kanssa. Monelle ei ole näin käynyt...
Ensimmäisen opiskelupaikan laitoin kahden viikon käynnin jälkeen odottamaan. Onneksi pyysin siirtymään toiseen kesken kaiken. Aluksi siellä meni hyvin, mutta kohta kaikki sama taas jatkui. Olin joka viikko ainakin päivän poissa. Tenteissä istuin kylmähiki otsalla ja nieliskelin. Heti kun opettaja ilmoitti, että luokasta saa poistua rauhoituin. Kirjoitin rauhassa, koska tiesin ettei ketään häirinnyt se että poistuin kesken kaiken paikalta. Ihme kyllä tentti numeroni olivat henkisestä pahasta olosta huolimatta todella hyviä.
Kokosin itseni ja soitin samana päivänä lääkäriin ja mielenterveystoimistoon. Lääkäri otti minut sisään samana päivänä ja sain Imovania unihäiriöihin. Mielenterveysneuvolaan jouduin viikon ainakin odottamaan. Mtn:ssa käynti jatkui ja jatkui, kerta per viikko tahdilla. Pääsin psykologin testeihin ja psykiatrin vastaanotolle. Vuosia sitten isäni kuoli ja silloinkin sain mtneuvolasta apua. Vuodenvaihteessa alkoi Seronil lääkitys. Alussa tuli pahoinvointia jne. Mieleni rauhoittui hiljaa kerrallaan. Jossakin välissä oli pakko ottaa 2 viikon sairausloma, koska en jaksanut. Halusin itse kuukauden, mutta lääkäri ei antanut, onneksi. Kaksi viikkoa sain olla rauhassa, hiihdin, lenkkeilin ja vain olin. Opettajat eivät tiedä oikeastaan mitään, mutta suhtautuivat minuun hienosti. Aloitin työharjoittelun myöhemmin kuin toiset. Näyttö meni pieleen, koska keskityin enemmän itseni tarkkailuun kuin työssä oppimiseen. Ajan myötä oloni parani. Muistan erään tentin, jonka sain tehdä itseltäni rauhassa. Minä en kipsaantunut eikä minun tarvinnut keksiä pakosuunnitelmia tilanteesta. Ajattelin vain, että nyt menee niin hyvin koska tämä loppuu. Minä en osaa vieläkään elää ja nauttia nykyisyydestä. Odotan ja ajattelen aina pahinta tulevaisuudesta. Opinnot jatkuivat hyvin, tutustuin luokkatovereihin ja menestyin opinnoissa. Minulla oli monta kotipesää. Kotipesissä minun oli turvallista olla en ollut paniikissa.
Kevään aikana 23 vuoden mykistymisen jälkeen paljastin, että ukkini käytti minua seksuaalisesti hyväksi. Kirjoitin koneelle omia tuntemuksiani. Tyhjensin pääni kirjalliseen muotoon.
Syksyn tulo hiukan jännittää! Pimeys ja kaamos eivät ole minua varten. Mtneuvolan sairaanhoitaja vaihtui, uusin on äitini naapuri. Pienellä paikkakunnalla on etunsa ja puolensa. Minulla on oikeastaan aika siirtyä seuraavaan tasoon. Psykiatrin testien mukaan pakkoneuroosini hyötyisi psykoterapiasta. Nyt oikeastaan olisi oiva hetki aloittaa. Rahaa siihen menee, mutta jos saan terapeutin kanssa yhtä hyvän suhteen kuin mtneuvolan hoitajaan niin mitä vain on edessä.
Tiedän, että sinä joka jaksoit lukea tänne asti voit olla samassa jamassa kuin minä. Toivon sinulle paljon voimia ja kestävyyttä. Minullakin on vielä päiviä jolloin ei olisi kannattanut nousta sängystä. Ymmärrän kuitenkin, että niin on itse kenelläkin.
Kaikesta huolimatta, mennyt vuosi opetti minua paljon. Minulla kävi TODELLA hyvä onni avun saannin kanssa. Monelle ei ole näin käynyt...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaikkea hyvää ja ihanaa tulevaisuutta:)
Tämä sinun tarinasi kun luin,niin kosketti todella minua.Omat asiani tuntuvat todella pieniltä kun ajattelen mitä sinä olet joutunut kokemaan elämäsi varrella.Kaikesta huolimatta olet päässyt eteenpäin ja saanut aina jostakin voimia,siitä sinulle iso kunnia.Sinusta löytyy vahvakin puoli vaikka joskus varmasti on tuntunut että elämä "potkii" päähän ja tuntuu että mistään ei tule mitään.Haluan toivottaa sinulle oikein hyvää syksyä ja voimia tuleviin päiviin.