Vl uskon tyylistä uskoa ei ollut ainakaan Lutherin aikana Saksassa, sieltä vl uskon tyylinen usko ei ole saanut alkuaan. Luther oli selvän luterilaisen uskon esikuva, ei vl-uskon esikuva. Lutherhan ei hyväksynyt lahkoja, ei järjestökristillisyyttä ja hän puhdisti katolisesta uskosta epäkohdat ja näin syntyi luterilaisuus. Hän olisi halunnut että olisi ollut vain yksi luterilainen kirkko, eikä mitään pikkuruisia joukkoja jotka luulevat uskovansa ainoina oikein. Niin siis Luther.
Mutta missä olivat vl-uskon tavalla uskovat Lutherin aikana? Jossain muualla, mutta ei ainakaan Saksassa?
Lutherin jälkeen alkoi pietistinen herätysliike kehittyä ja se tuli myös Suomeen. Vähitellen siitä alkoi tulla näitä pienempiä herätysryhmiä, jotka sanoivat että ei kirkkojen papeilla ole Pyhää Henkeä.
1800-luku oli monen herätysliikkeen suurta syntyaikaa. Lukijalaisuuskin pohjautuu pietismistä ja lukijalainen lapin Mariaksi kutsuttu saarnasi Lestadiukselle synnit anteeksi. Toisten lähteiden mukaan taas Raattamaa ns.keksi nuo kauan hukassa olleet päästönsanat ennen Lestadiusta. Lestadius käytti harkiten ja harvoin Jeesuksen nimessä ja veressä sanoja, miksiköhän?
Raamatussa sanat että viimeisinä aikoina pohjoisessa tarkoittaa yleensä Israelin maan pohjoisosaa. Sen joskus yksi puhujakin myönsi ja sanoi, että eihän se haittaa että se tarkoittaa Israelia, voidaanhan me uskoa että se tarkoittaa nykyistä Suomea.
Toisekseen puhujat usein sanovat, että eivät tiedä miten vl-uskon tapainen usko Suomeen tuli.
Periaatteessa on hyvin mahdollista että nykyisen vl-uskon tyylinen usko kehittyi vasta 1800-luvulla, juontaen juurensa pietismistä.
1900-luvulla vl usko sai uusia piirteitä, monenlaisia mitkä erottavat vl-uskoiset kyllä muista uskovaista aika tarkasti.
Mutta mitäpä ajattelet sinä hyvä vl, että entäpä jos 1800-luvulla vasta sai alkunsa tällainen vl-usko?
Mutta missä olivat vl-uskon tavalla uskovat Lutherin aikana? Jossain muualla, mutta ei ainakaan Saksassa?
Lutherin jälkeen alkoi pietistinen herätysliike kehittyä ja se tuli myös Suomeen. Vähitellen siitä alkoi tulla näitä pienempiä herätysryhmiä, jotka sanoivat että ei kirkkojen papeilla ole Pyhää Henkeä.
1800-luku oli monen herätysliikkeen suurta syntyaikaa. Lukijalaisuuskin pohjautuu pietismistä ja lukijalainen lapin Mariaksi kutsuttu saarnasi Lestadiukselle synnit anteeksi. Toisten lähteiden mukaan taas Raattamaa ns.keksi nuo kauan hukassa olleet päästönsanat ennen Lestadiusta. Lestadius käytti harkiten ja harvoin Jeesuksen nimessä ja veressä sanoja, miksiköhän?
Raamatussa sanat että viimeisinä aikoina pohjoisessa tarkoittaa yleensä Israelin maan pohjoisosaa. Sen joskus yksi puhujakin myönsi ja sanoi, että eihän se haittaa että se tarkoittaa Israelia, voidaanhan me uskoa että se tarkoittaa nykyistä Suomea.
Toisekseen puhujat usein sanovat, että eivät tiedä miten vl-uskon tapainen usko Suomeen tuli.
Periaatteessa on hyvin mahdollista että nykyisen vl-uskon tyylinen usko kehittyi vasta 1800-luvulla, juontaen juurensa pietismistä.
1900-luvulla vl usko sai uusia piirteitä, monenlaisia mitkä erottavat vl-uskoiset kyllä muista uskovaista aika tarkasti.
Mutta mitäpä ajattelet sinä hyvä vl, että entäpä jos 1800-luvulla vasta sai alkunsa tällainen vl-usko?
Vastaukset 5
Vanhimmat
...voin sanoa, että täysin turha pohtia minkään herätysliikkeen syntyhistoriaa, koska mikään niistä ei pidä sisällään yhtä ainoaa totuutta. Esim. vanhoillislestadiolaisuus on jo itsessään niin naurettavan mahdoton uskomistapa, että ei voi kuin sääliä niitä, jotka ihan tosissaan ovat kyseisessä liikkeessä mukana. Tietenkin uskonnonvapaus on kaikilla, mutta kehottaisin ottamaan järjen käteen ja miettimään muutakin kuin omaa "pyhää napaansa". Vai kuka on valmis piirtämään koko universumin polttopisteen Ouluun, SRK-nimisen majatalon kattoon? Olen huolestunut, jos yksikin käsi nousee.
Ja Jumalan sana lepää nyt uuden liiton lopun aikana Israelissa? Ilmestyskirjassako mielestäsi lopun ajalla tarkoitettiin Israelia? Ilmestyskirjahan kirjoitettiin silloin kun Israelissa oli alkuseurakuntia, mutta ei silloin voitu vielä puhua lopun ajasta.
>>>Raamatussa sanat että viimeisinä aikoina pohjoisessa tarkoittaa yleensä Israelin maan pohjoisosaa. >>>>
Biblia 1776:
Sak 6:6
"Jossa ne mustat orhiit, ne menivät pohjaa päin, ja valkiat noudattivat niitä; mutta kirjavat menivät etelää päin."
Sak6:8
"Ja hän kutsui minua, puhutteli minua ja sanoi: katso, ne jotka pohjaan menevät, antavat minun henkeni "levätä pohjan maalla."
Joh.ilm.19:11
"Ja minä näin taivaan avatuksi, ja katso, valkia orhi, ja se, joka sen päällä istui, kutsuttiin uskolliseksi ja totiseksi, ja vanhurskaudella hän tuomitsee ja sotii.
Joh.ilm.19:13
"Ja hän oli vaatetettu vereen kastetulla vaatteella. Ja sen nimi kutsutaan Jumalan sanaksi "
"Minulle hän sanoi: "Paina mieleesi ne hevoset, jotka lähtivät pohjoista kohti. Ne vievät minun henkeni pohjoiseen maahan, jotta se vaikuttaisi siellä."
Tarkoitatko, että ilmestyskirjan mukaan viimeisinä aikoina tarkoittaakin Israelia?
Sitä uskoa,joka nykyisin kantaa vanhoillislestadiolaisuuden nimeä,on ollut aina, maailman alusta asti. Aina sillä ei ole ollut nimeä,eikä nimellä merkitystä olekaan. Tärkeintä on uskon sisältö.
Meidän luterilainen kirkkomme hyväksyy nykyisin asioita,jotka eivät ole raamatun mukaisia. Ehkä näin ei ollut Lutherin aikana,en tiedä. Mutta nyt näin on.
Kirkko pyrkii hyväksymään erilisia käsityksiä,vaikka pitäisi todella olla vain yksi yhteinen usko.
Myös Israililaisille papeille,vai mitä fariseuksia ne nyt olivatkaan,kävi näin. He tunnustivat kyllä uskoa,mutta ristiin naulitsivat meidän Herramme.
He poikkesivat pois oikealta tieltä.
Jumala ei antanut Pyhää Henkeään fariseuksille,vaan Jeesuksen opetuslapsille. Kirkossamme voi toimia sakramenttien toimeenpaniana pappi,jolla ei ole Pyhää Henkeä.
Pyhän Hengen pappeus on taas tarkoitettu kaikille niille,joissa pyhä Henki vaikuttaa.
Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen Jumalan sanaa on levitetty ympäri maailmaa. Israililaiset eivät enää olleet Jumalan valittu kansa,vaan sen osan saivat pakanat.
Jumalan sanaa lähdettiin tuomaan myös tänne pohjoisen perukoille. Täällä se on saanut jalansijaa ja täällä se vaikuttaa. Ei se vaikuta enää Israilin pohjoisosissa.
Se vaikuttaa meissä pakanakansoissa.
Lutherin uskoontulo
Merle D’Aubigné, Histoire de la Réformation du seizième siécle (1500-luvun uskonpuhdistuksen historia):
... Staupitzin jättäessä Erfurtin oli uusi päivä noussut Lutherille.
Työ ei ollut kuitenkaan päätetty. Päällikön sijainen oli valmistellut sitä. Jumala salli halvemman työaseen täyttää sen. Nuoren augustiinolaismunkin omatunto ei ollut vielä päässyt lepoon. Hänen ruumiinsa uupui lopulta sielun ponnistuksista ja jännityksestä. Häntä kohtasi tauti, joka vei hänet haudan partaalle. Hän oli silloin toista vuottansa luostarissa. Kaikki hänen entiset tuskansa ja kauhistuksensa heräsivät jälleen kuoleman lähetessä. Ajatus hänen omasta saastaisuudestaan ja Jumalan pyhyydestä hätyytti uudestaan hänen sieluansa.
Eräänä päivänä hänen ollessaan epätoivon murtamana, astui vanha munkki hänen kammioonsa ja lausui hänelle muutamia lohduttavia sanoja. Luther avasi hänelle sydämensä ja ilmoitti vavisuttavat pelkonsa. Kunnianarvoisa vanhus ei kyennyt, kuten Staupitz, seuraamaan tätä sielua kaikissa sen epäilyksissä, mutta hän osasi uskontunnustuksensa ja oli siitä löytänyt lohdutuksen sielulleen. Hän käytti siis nuoreen veljeen samaa lääkettä.
- - - Vanha munkki luki hurskaalla yksinkertaisuudella kappaleen: “Minä uskon syntien anteeksi saamisen.” Nämä yksinkertaiset sanat ratkaisevalla hetkellä lämpimästi lausuttuina vuodattivat suurta lohdutusta Lutherin sieluun. “Minä uskon”, toisti hän kohta tuskavuoteeltaan itselleen, “minä uskon syntien anteeksi saamisen”. “Ah”, sanoi munkki, “ei ole kylliksi uskoa, että Daavid ja Pietari ovat saaneet syntinsä anteeksi, sen uskovat perkeleetkin. Jumalan käsky on, että uskomme meidänkin syntiemme olevan meille anteeksiannetut”. Kuinka suloiselta tämä käsky kuulostikaan Luther-raukan korvissa. “Kuulepa, mitä pyhä Bernhard sanoo puheessansa Marian ilmestyksestä”, lisäsi vanha veli, “Pyhän Hengen todistus sydämessäsi on: sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.”
Tässä tuokiossa osui totuuden valo Erfurtin nuoren munkin sydämeen. Armon sana oli lausuttu ja hän oli sen uskonut. Hän lakkasi koettamasta ansaita autuutta ja antautui luottamuksella Jumalan armolle Jeesuksessa Kristuksessa.
Staupitz kuoli jo v.1524 ja Luther vasta 1546. Luther loi Ison katekismuksen v.1529 ja muita luterilaisen uskon kirjoja Staupitzin kuoleman jälkeen. Luther ei tehnyt lainaamassasi tekstissäsi vl-parannusta, vaan tajusi KRISTINUSKON PERUSSANOMAN ELI ETTÄ KRISTUS KUOLI SYNTIEMME TÄHDEN. Luther tajusi roomalaiskirjeen sanoista Vanhurskas on pelastuva yksin uskosta, että yksin usko riittää.
Lutherin mukaan on 3 tapaa saada synnit anteeksi, vl-uskossa on vain yksi tapa.
Staupitz ei Lutherille vl-tyylillä syntejä anteeksi saarnannut, luther eli vielä pitkään Staupitzin jälkeen ja kirjoitti merkittävimmät teoksensa myöhemmällä iällään.