Onko kaikki ujot täällä nuoria? Minä en ole nuori, mutta ujous vaivaa silti edelleen. Pahinta on jos joutuu suuren porukan edessä puhumaan tai pahimmassa tapauksessa esitelmöimään jostain aiheesta. Jo oman itsensä esitteleminen isolle joukolle on minulle painajainen. Pelkään myös kahdestaan jonkun vieraamman ihmisen seurassa olevani hänen silmissä omituinen ja tunnen itseni jostain syystä huonoksi ja epäonnistuneeksi. Kärsin huonosta itsetunnosta enkä oikein tiedä johtuuko se lapsuudestani, geeneistä vai elämänkokemuksistani. Olen kyllä epäonnistunut monissa asioissa elämässäni ja tullut jätetyksikin useamman kerran, mutta jostain syystä tunnen että ujous ja heikko itsetunto ovat pikemminkin syy kuin seuraus.
Onko teitä muita tosiujoja aikuisia?
Onko teitä muita tosiujoja aikuisia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
No kuule, sanoisin että älä suutele otsalle jos voit suudella suulle. Ei toinen oo toistansa kummee.
Niinhän sitä sanotaan. Ja niin varmaankin on. Tuntuu vaan, että järkeily ei tähän tepsi, tunne on niin voimakas. Se on kai semmoinen neuroosi sitten. En oikein usko, että siihen on muuta lääkettä kuin pelkojensa kohtaaminen. Ehkä ihmisen joka ei itse pelkää on sitä vaikea ymmärtää. Yksi tarvitsee rohkeutta vuoristokiipeilyyn ja riippuliitoon, toinen torin yli kävelyyn.
Pelkään ihmisiä, en voi olla muiden ihmisien seurassa, menetän keskeytymiskykyni kokonaan, en pysty tekemään mitään, ajattelen vain miten pääsisin mahdollisimman nopeasti pois.
Pelkään ihmisiä, en voi olla muiden ihmisien seurassa, menetän keskeytymiskykyni kokonaan, en pysty tekemään mitään, ajattelen vain miten pääsisin mahdollisimman nopeasti pois.
Mulla on ikää kohta 30. Vähän samantapaisia tuntemuksia on ollut.