Miten oppia hyväksymään elämä

Hei vaan sinulle ja kiva kun kirjoitit.
Varmasti sinulla on raskasta,mites saatko apua lapsesi hoitoon ja omaa aikaa se olisi tärkeää oman jaksamisesi kanssa.
Minulla on ollut viimeinen vuosi äärimmäisen rankka,kaikki mahdollinen epäonni on minua vaivannut.
Sairastuin tai loukkaannuin ja olin pitkään sairaalassa siitä seurasi raha vaikeudet ja masennus.
Tämän vuoden alusssa oma avomieheni pahoinpiteli minut ja tein rikosilmoituksen ja asia meni käräjille.
Nyt on jatkuva huoli taloudellisesta tilanteesta ja kaiken huippu luottotiedot menivät,joten tilanne on aika surkea.
Olen huomannut saman kuin sinä ei jaksaisi kuunneella ystävien elämästä mitään.
En halua kenelleään pahaa mutta kai tässä on jotenkin eristäytynyt kaikesta.Töissä käyn aina kun niitä on ja se on vähän oloa helpottanut.
Välillä turvaudun alkoholiin ja tiedäthän se vaan pahentaa asioita,viimeinen apu siitä tulee.
Kirjoita miten tänään jaksat,huolestuin sinun puolestasi.
Ei tämä elämä helppoa ole mutta mennään päivä kerralaan.

Tuon kertomasi vaiheen jälkeen vasta masennus tuleekin. Itse tuossa vaiheessa haukuin kaikki instituutiot ja olin vahingoniloinen jos jollakin meni huonosti. Tämän vaiheen jälkeen alkoi lamaannuttava masennus, en saanut arkisia askareita tehtyä, edes ruokaa suuhun. Ihmettelin miksi kukaan viitsii mitään tehdä, maailman loppuhan tulee tuota pikaa. Mutta voin vakuuttaa "kaikki tunnetilat menee ohi", niin hyvät kuin huonotkin. Hyvä että sait tänne kerrottua sen. Meitä on monta vertais sairasta tällä pallolla ja toivottavasti pidämme yhtä erinlaisista maailmankatsomuksista huolimatta.

olen minäkin kokenut. Se oli minulla aivan mustaa. Elämäni oli samoin, kuin sinullakin, hyvin vaikeaa ja epäoikeudenmukaista. Lapseni sairasti vauvana hyvin vakavasti, puolisoni sairasti myös yhdessä välissä ja joutui leikattavaksi, minä jouduin leikattavaksi, vanhempani sairasti kroonista sairautta ja tarvitsi jatkuvaa tukeani j.n.e.
Näistä sairastamisista seurasi taloudellisia vaikeuksia.
Minulla on ollut kuitenkin aina outo tieto siitä, että tällä kaikella on tarkoitus ja tämä kehittää minua ihmisenä. Katkeruuden ja kademielen vuotena, sillä koin niitä yhden vuoden todella voimakkaana, tuo tuntemus antoi kaiken keskellä toivonsäteen.

Paranin siitä katkeruudesta ja masennuksesta ja sen jälkeen olen saanut tuoda muille valonsäteitä ja joskus jopa aivan valoakin.

Kun olet nuo vaikeudet kulkenut, tulet kyllä näkemään, että elämä on elämisen arvoista ja sinä olet kehittynyt vaikeuksien keskellä ja elämäsi ja asenteesi on saanut uuden suunnan ja tärkeän muutoksen. Niin minulle kävi.
Olen elänyt jo kauan hyvää elämää, josta ei aivan mitään puutu ja siksi sinäkin saat toivoa, että sinäkin tulet sen kokemaan.

En iloitse ikinä, jos jollakin on epäonnea elämässään ja toivon, että jokainen saisi tämän lyhyen ihmisen iän, elää täällä tasapainoisesti, mutta kohdallani on käynyt niin, että ne ystävät ja tuttavat, joilla silloin, kun minä olin katkera ja vaikeuksissa, näytti pyyhkivän niin hyvin, ovat tänään usein vaikeissa kokemuksissa ja heidän elämänsä ei ole kovinkaan helppoa.

Itse olin silloin nuori, kun jouduin kestämään elämän riepottelemista, nyt minulla on jo ihan mukavasti ikää ja olen saanut olla kauan jo tyytyväinen, enkä katkeruutta ole kokenut todella pitkään aikaan, mutta muistan sen tunteen, se jäi kyllä iäksi muistoihini ja tiedän, että se on raskas ja vaikea tunne.

Olen selvinnyt suurista vaikeuksista voittoon ja kaikilla alueilla on tasapaino. Siis se tieto, joka minulla aina oli mukanani, että kaikella on tarkoituksensa, piti paikkansa. Tarkoitus tuon kaaoksen kokemukseen oli, sillä se todella muokkasi minusta avarammin ajattelevan ja "laaja sydämisemmän."

Olisi kyllä ehdottoman hyvä, jos sinulla olisi niin hyvä suhde johonkin terapeuttiseen ihmiseen, että kykenisit purkamaan tuota pettymystäsi ja saisit sen sijaan toivoa. Usko vain, sinä voit olla jonakin päivänä itse niin hyvässä osassa, että haluat siitä hyvästä jakaa muillekin.

Hei
Uskon kyllä että taakkasi tuntuu ylitsepääsemättömältä, varsinkin kun kaiken päälle sairastat vielä masennusta joka saa kaiken muutenkin tuntumaan toivottomalta.
Tilanteesi kuulostaa kuitenkin siltä, että ihan turha tyyppi ei tilanteestasi selviäisi, joten sinussa on selkeästi voittajan ainesta. Jostain ihmeen syystä vain vahvoja ihmisiä kuormitetaan jatkuvasti, ihan kuin joku odottaisi, että vieläköhän se tämän kestäis. Toiset taas liihottelevat läpi elämän ilman kummempia kolhuja kuin silmäpako sukassa. Jostain syystä se vain on niin.

On vaikeaa keksiä lohdutusta sinulle, mutta tärkeintä on mielestäni se, etä arvostat itseäsi ja sitä mitä teet, eli hoidat itse sairasta lastasi. Tässä vaiheessa kun itsekin olet sairaana, pyydä apua kunnastasi, heidän on pakko auttaa.Jos saisit itsellesi nyt omaa lepoaikaa, se auttaisi sinua nousemaan taas jaloillesi.

Voimia sinulle, ja näytä niille muille! Mietipä tutuistasi moniko selviäisi sinun sijassasi, tai mitä he tekisivät...

Se alkaa kateudesta ja kaunan kantamisesta.
Sitten mieli myrkyttyy ja ihmisestä tulee katkera. Se on surullinen tosiasia, kaikkien kannalta. Keski-iässä ja vanhana katkera ihminen on ruma: kasvot pingottuneet, ryppyjä otsassa, suu tiukka viiva. Ilme hapan ja vanhentunut. Lisäksi ruumiin kremppoja on katkeralla enemmän.

Lakkaa funtimasta muitten "parempiosaisten " elämää, hitostako tiedät, millasia taakkoja he kantavat sisällään. kaikista ne ei näy päällepäin, sillä he jaksavat olla silti positiivisia . Luulo ei ole tiedon väärtti, muista se.

Kiitos teille kaikille suurimmalta osin ystävällisistä ja kannustavista vastauksista.Tänään on taas vähän parempi päivä, vaikka ulkona onkin vähän synkkä ilma.
Hyvää Viikonloppua teille kivat ihmiset !

Kai se tosiaan on luonnekysymys, ollako kateellinen ja katkera vai ei. Minä ainakin lukeudun kateellisin, mutta enemmän kuin ketään elävää ihmistä kadehdin kuolleita ja kaikkein eniten niitä, jotka eivät koskaan ole syntyneetkään. Toisaalta tunnen myötätuntoa kaikkia eläviä, kanssakärsijöitä kohtaan. Kaikki olemme veljiä ja siskoja kärsimyksessä.

Siitäkin olen saanut lohtua että pessimistinä minun on kerran huomattavasti helpompaa erota tästä elämästä kuin jonkun, jolle elämästä luopuminen on katkeraa. Kuolema lopulta tasoittaa epäoikeudenmukaisuudet.