Mikä se on, kun nykynaista ei kiinnosta enää hoitaa perheen arkirutiineja? Vaimo on uranainen ja molemmat käymme töissä. Hänen niin kovasti mainostamansa uransakin on niin ja näin, itse tienaan paremmin kuin vaimoni, mutta silti tuntuu, että hänen projektinsa tulevat kotiin asti, mutta eivät minut.
Siivoamiset, lapsen ulkoilut ja ruuanlaittoa ei häneltä tunnu onnistuvan, vaikka varsin hyvin osasi tehdä näitä asioita parisuhteen alussa. Mikä naisia vaivaa nykyään?
Töistä tullessani olen varmaan vuoden verran hoitanut kaikki arkirutiinit perheessä. Alkaa kyrsimään tämä homma pikku hiljaa. Pari vuotiaan poikamme kanssa ehkä leikkii töiden jälkeen, mutta eipä sitten paljon mitään muuta. Anopin luona viime viikonloppuna kehtasi vielä sanoa, että on se raskasta kun työpäivän jälkeen on vielä arkirutiinien hoitoa, voi elämä, sänkyämmekään ei ole varmaan pedannut puoleen vuoteen.
Kyllä aikuisen ja fiksun ihmisen luulisi ymmärtävän, että ei näin voi jatkua. Mistään ei osaa ottaa vastuuta, ainoastaan työstään. Sovittiin taannoin, että hän hoitaa laskujen maksut mutta mitä vielä. Eilen tuli jo muistutus vakuutusyhtiöstä, kun ei ollut kotivakuutusta maksettu, mihinkään ei voi luottaa.
Mielestäni naisten pitäisi tosissaan harkita työelämään siirtymistä, ainakin sellaisten joilla tärkein eli kotiasiat heittävät häränpyllyä työn takia. Eihän se ole kuin ottaa asiakseen, että hoitaa hommat mutta tuntuu siltä että työpäivän päätyttyä saa heittää aivot narikkaan, ja sanoa että tämä on sitä omaa aikaa. Harrastaisi edes jotain niin se oma aikakin menisi talteen, mutta kun ei. Happihyppelyllekin saa kinuta viikko tolkulla, ennen kuin jotain tapahtuu.
Siivoamiset, lapsen ulkoilut ja ruuanlaittoa ei häneltä tunnu onnistuvan, vaikka varsin hyvin osasi tehdä näitä asioita parisuhteen alussa. Mikä naisia vaivaa nykyään?
Töistä tullessani olen varmaan vuoden verran hoitanut kaikki arkirutiinit perheessä. Alkaa kyrsimään tämä homma pikku hiljaa. Pari vuotiaan poikamme kanssa ehkä leikkii töiden jälkeen, mutta eipä sitten paljon mitään muuta. Anopin luona viime viikonloppuna kehtasi vielä sanoa, että on se raskasta kun työpäivän jälkeen on vielä arkirutiinien hoitoa, voi elämä, sänkyämmekään ei ole varmaan pedannut puoleen vuoteen.
Kyllä aikuisen ja fiksun ihmisen luulisi ymmärtävän, että ei näin voi jatkua. Mistään ei osaa ottaa vastuuta, ainoastaan työstään. Sovittiin taannoin, että hän hoitaa laskujen maksut mutta mitä vielä. Eilen tuli jo muistutus vakuutusyhtiöstä, kun ei ollut kotivakuutusta maksettu, mihinkään ei voi luottaa.
Mielestäni naisten pitäisi tosissaan harkita työelämään siirtymistä, ainakin sellaisten joilla tärkein eli kotiasiat heittävät häränpyllyä työn takia. Eihän se ole kuin ottaa asiakseen, että hoitaa hommat mutta tuntuu siltä että työpäivän päätyttyä saa heittää aivot narikkaan, ja sanoa että tämä on sitä omaa aikaa. Harrastaisi edes jotain niin se oma aikakin menisi talteen, mutta kun ei. Happihyppelyllekin saa kinuta viikko tolkulla, ennen kuin jotain tapahtuu.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei tuossa varmaan mitään hauskaa sinänsä ole,mutta kuulosti ihan ku akka olis ollu valittamassa miehestään..Tarkoitan et teillä on kääntyny vähän päälaelleen nuo roolit..
Ihan pakosta saan naureskella heti aamusta.
Sinänsä kiva herätys.
En ole missään nimessä vahingoniloinen tai muuta vastaavaa, mutta tuo sängynpetaus?
Muistan kun muksut oli pieniä 1 ja 3 vuotiaita, ei ukko ymmärtänyt kun valitin etten edes sonnalla saa käydä yksin, ilman että on 2 muksua jalkojen juuressa.
Jos laitoin vessan oven kiinni huuto oli mieletön.
Kerran erehdyin menemään suihkuun keskellä päivää, kun tultiin uimarannalta.
Mies oli töissä ja nuorempi 2-vuotias päätti olla omatoiminen.
Alkoi palohälyytin soimaan.
Mitä nyt suihkussa olisin kerinnyt olemaan, olivat tyttäret laittaneet jääkaapista HK:N hampurilaisen muovineen päivineen mikroon.....
Tuo kun muksut ovat päikkäreillä sen tunnin, on kyllä ihan kiva"palautua"sen aikaa.
Eli vaan maata sohvalla.....
Terv.Äiti
Itse olen ollut kotona nyt puoli vuotta, vaimo töissä.
Juuri tuo "sonnalla käynti" tiedän mitä tarkoitat.
Sitä ei kaikki ymmärrä jotka töissä käyvät.
Siellä on sanoisinko "vapaampaa", eli Pytyllä saat ilman Pomon apua käydä.
Mutta silti viihdyn kotona lasteni kanssa.
Aika kuluu nopeasti, ja sitten on valitus kun ei "nuorisoa näy kotona kuin nukkumassa".
Jos se elämässä olisi mahdollista, haluaisin 4 lasta (kaksi nykyisteni lisäksi). haluaisin kotona huolehtia heistä, olla kotona kun he aamulla lähtevät kouluun ja olla kotona kun he tulevat koulusta. haluaisin olla paikalla aina kun tarvitaan. haluaisin huolehtia kodista, pitää siistinä, valmistaa miehelle lämpimän ateria aina kun tulee töistä, olla läsnä miehelle ja lapsille. Jos vain olisi olemassa sellainen mies, jolle tällainen työnjako sopisi. Mies toisi leivän pöytään, elättäisi, minä hoitaisin kotityöt ja lapset. Miehes voisi viettää laatuaikaa lastensa kanssa työpäivän päätteeksi.. ja myös minun ;).. utopista? Ymmärtääkö kukaan mitä ajan takaa?
Sama vika meillä. Työssä oleminen on vaimolle niin raskasta, niin raskasta. Kaikki tekeminen omia harrastuksia lukuun ottamatta illalla on täyttä tervan juontia.
kunnes pistin kovan kovaa vastaan ja patistin vaimon lääkäriin.
Diagnoosi oli masennus ja nyt kun ongelma on paikallistettu ja hoidossa, asiat rullaavat paljon paremmin.
Pistin kovan kovaa vasten ja komensin vaimon lääkärin juttusille.
Diagnoosi oli masennus ja nyt hommat sujuu paljon paremmin kun tietää mistä on kysymys ja että ongelmaan saa hoitoa.
nopea apu ongelmaan.
Näin tein ja sinne jäi. Toisin ei ollut mukulia.
Olen 'pesunkestävä' kotiäiti, ura oli joskus aluillaan mutta siihen jäi kun lapset syntyivät. Jäin kotiin, koska halusimme että lapset saavat olla kotona ja sillä tiellä olen. Aina ei ole ollut helppoa olla VAAN kotona, mutta mikäs on ollut ollessa kun mies on tuonut leivät pöytään ja huolehtinut kaikesta talouteen liittyvästä.
Neuvoisin sua jättämään kotityöt silleen, anna olla!! Keskity lapseen ja anna olla sänky peittämättä. Jos vaimosi on nainen, niin hän kyllä huomaa ennen pitkää, ei naiset tykkää asua kaaoksen keskellä.
Meillä vastaavaa ongelmaa. Vaimo on kotona kahden lapsen kanssa, mutta ei kuulemma pysty tekemään mitään "kotitöitä" ku on niin raskasta. Molemmat nukkuu päiväunia ja silloin pitää "palautua". Ruoka pitää olla aina valmista, ku ei sitäkään ehdi tekemään. Aamulla ehdin syöttää aamupalat lapsille ja sit töitten jälkeen kaikki mahdolliset hommat kaatuu mun päälle, minähän olen ollut töissä lepäilemässä (toimistotyö). Odotan mielenkiinnolla minkälaiseksi homma menee kun ollaan molemmat töissä...
sellasta sattuu ettei kotityöt mene tasan. yleensä vaan miesväki se joka lossaa ne.
vakavasti puhuen, ehkä se vaimo on oikeasti nyt väsynyt. ehkä työssä pärjääminen todella niin työn takana, ettei kotona jaksa enää. sen verran voisit suuta pitää supussa ettet mainosta kumpi tienaa enemmän. se tuskin motivoi kotitöihin, vaan saattaa ennemminkin ahdinkoa pahentaa.
miettikää ja sopikaa yhdessä mistä kotitöistä tingitte, ja miten ne jaetaan mistä ei tingitä. arki-iltoina ei välttämättä ole pakko kun työntää pyykit koneeseen pyörimään ja sipasta isommat moskat kyökistä. anna päiväpeittojen olla... ehkä voisitte sopia että viikonloppuina toinen kantaa päävastuun lapsesta lauantaina ja toinen sunnuntaina, jolloin edes hiukan lepoa ja omaa aikaa kummallakin. vaikka sitten huilaisi sohvanpohjalla senkin aikaa.
äitinä oli suunnaton yllätys miten aika voi valua käsistä vauvan ja taaperon kanssa. aina on ilta, ja töitä tekemättä. luulin ennen lasta oppineeni tietämään mitä on työnteko, mutta näin rankkaa ei tainnut silti olla töissä koskaan. perustelen sillä että pienen kanssa saa olla jokseenkin koko ajan valppaana. jokaiseen tarpeeseen on vastattava, kaikista tarpeista on huolehdittava. ja vielä kammettava päivän mittaan lasta ulos ja sisään, hoidettava ostokset ja kotityöt. vauva-aikana kuormitti vielä ne yöherätykset, jotka vei sekä voimat että älynlahjat. vuodenvaihteessa palaan aikuisten maailmaan töihin ja opiskelemaan. kauhulla odotan jo miltä huusholli näyttää ja miten väsynyt sitten olen. siivoustaso saa puolestani laskea, ja aion ostaa surutta eineksiä jos siltä tuntuu. en nyt silti sanoisi etten sovellu työelämään. itselleni on ollut sata kertaa rankempaa sopeutua olemaan "vaan" kotona. ja ihmetellä miten sittenkään aika ei riitä mihinkään.
oliko teillä edes todellinen vaihtoehto vaimon jäädä kotiin? rahallisesti mahdollista tai painostiko työnantaja palaamaan töihin? entä mikset sinä jäänyt kotiin? yritä jaksaa tukea vaimoa eteenpäin nyt kun töihinpalaaminen on tapahtunut. veikkaan väsymystä tai piilomasennusta olevan takana. hanki pienelle hoitaja kotiin ja vie vaimo pariksi päiväksi pois kotoa. juttelette, olette lähekkäin niin ettet huido ympäriinsä siivousvehkeet käsissä (hehheh) ja ehkä muistatte miksi pariuduitte ja miksi halusitte jakaa elämänne yhdessä. vaaransa on siinäkin ettet näe vaimossa nyt paljoakaan hyvää, vaan nalkutat kotitöistä ja rahoista. tilanne lipsahtaa pian siihen että vaimo haalii ylitöitä ja sinä mariset kotona. tee ennemmin jotain parisuhteelle, jotain lemmekästä, se tehoaa paremmin kuin napina. kokeile edes.
Nykynaista ei arkirutiinit paljon nappaa. Kun menee töistä kotiin niin on vastassa tiskivuori ja paskainen keittiö. Emäntä makaa sohvalla selaten Avotakkaa ja Ikean kuvastoa ja sanoo, että tarttis tehdä keittiöremontti. Miksi vitussa kun ei siellä kukaan näytä viihtyvän?