Olemme menossa naimisiin, mutta emme ole keskustelleet avioehdosta - ainakaan vielä. Olen ajatellut, että se on ihan turha, koska itselläni ei ole mitään omaisuutta. Vähän opintolainaa vain. Oletetaan, että eroaisimme vaikka parin-viiden vuoden päästä. Jos puoliso olisi ottanut salaa/minulta kysymättä lainaa hirveitä summia, tulisiko niistä puolet minun maksettavakseni eron jälkeen? Eikö olisi aika lailla epäreilua ja kohtuutonta?
2 köyhää -> avioehto turha?
-Opiskelijatyttö-
222576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
avioehtoa, mutta oletkos olettanut, että ette eroaisikaan "parin-viiden vuoden päästä"? 30-40 vuoden kuluttua tilanteenne voi olla aikalailla erilainen kuin nyt p-aukisina opiskelijoina. Vaurastumista usein tapahtuu elämän soljuessa eteenpäin. Ja mitä lainoihin tulee, niin ei, et joudu maksamaan puolta lainoista. Edellyttäen, että et ole osallisena niissä nimelläsi. Mahdolliseen tasinkoon lainat voivat vaikuttaa.
Mutta mielestäni on älytöntä sännätä naimisiin, jos oletusarvoisesti erotaan 5-vuoden sisällä. Ja erotessaan pitäisi jokaisella olla sen verran ryhtiä ja selkärankaa, että ei sorki selkeästi toisen omaisuuteen, vaikka avio-oikeus siihen laillisen perusteen antaisikin. Esimerkkinä vaikka toisen saama perintö. Ei siihen ole mitää moraalista oikeutta ja se pitäis jokaisen tajuta, vaikka ero tulisikin, ihan ilman avioehtoakin. Mutta ihminen taitaa olla pohjimmiltaan susi toiselle.
... meni naimisiin ja avioehtoa ei tarvittu. Itse en mitää perintöäkää tule ikinä saamaankaa ja ei tulis mieleen viedä miehen perintöjä eron sattuessa.Yhdessä hankittu omaisuus sitten vaan puoliksi. Eiköhän ainaki mulla siinä vaiheessa jos ollaan, jotkut muut asiat ratkaise, mutta kuten aiemmin sanottu, meitähän on moneen junaan menijöitä :-).
Kovasti yksipuolisesti ihmiset ajattelevat avioehtoa vain suojaamaan toisen omaisuus puolisolta. Samalla suojaa nimittäin puolison sen toisen ottamista veloista... joilla tehdyt sijoitukset eivät aina välttämättä viisaimpia...
Tiedätkö edes, miten ositus avioerossa lasketaan... on harhakuvitelmaa että "omaisuus puoliksi"... Ei EI Ei...
Omistussuhde ei muutu avioliitossa tai avioehdottomassakaan erossa, jos talo minun on se sitä avioerossakin. Mutta, ilman avioehtoa sen arvo ei ole mukana osituslaskelmassa missä kummankin puolison nettovarallisuudet lasketaan (omaisuus MIINUS velat), ja sitten ne tasingolla tasataan yhtäsuuriksi (jolla enemmän, maksaa toiselle tasinkoa parhaaksi katsomallaan tavalla).
//jos talo minun on se sitä avioerossakin. Mutta, ilman avioehtoa sen arvo ei ole mukana osituslaskelmassa missä kummankin puolison nettovarallisuudet lasketaan//
M36 varmaan tarkoitti sanoa ihan päinvastaista kuin mitä kirjoitti. Nimittäin ilman avioehtoa talon arvo ON mukana osituslaskelmassa, missä kummankin puolison nettovarallisuudet lasketaan.
aiheellinen korjaus... juuri noin ... Kiitos :-)
Jos ei ole avioehtoa ja ero tulee, niin kyllä siinä Maijan saama mummon perintö menee puoliksi Matillekin! Se kuuluu hänelle nimittäin.
Että kandee ottaa avioehto varsinkin noiden (ehkä yllättävienkin)perintöjen varalta.
ja ymmärrystä, niin kirjoitinkin, että vaikka laki antaakin mahdollisuuden avio-oikeuden myötä "kuulumiselle", niin ryhdikäs ihminen ei sekaannu toisen perintöihin tai muuhunkaan omaisuuteen. Mihinkään missä hänellä ei ole muuta tekemistä asian kanssa kuin avio-oikeus. Mahdollisen eron tullessa ei kukaan pakota ottamaan yhtään mitään mukaansa, vaikka avio-oikeuden myötä "kuuluisikin".
Itsekin erosin itseäni paljon varakkaamasta naisesta, mutta en ottanut erotessani osuutta mistään, mikä ei 10-vuotisen liittomme aikana ollut yhdessä hankkimaamme. Avioehtoa meilläkään ei ollut ja olisin päässyt rahastamaan exän suurehkosta perinnöstä mukavan summan osituksessa, mutta ne rahat eivät tosiaankaan "kuuluneet" minulle moraalisesti. Se on tietysti eri asia, jos moraali on sama kuin pikkurikollisilla, jotka eivät kunnioita _toisen_ omaisuutta, niin kaipa se on hyvä rahastaa eron tullen. Oma moraalikäsitykseni ei antanut mahdollisuutta siihen, vaikka lain mukaan olisinkin saanut halutessani osituksessa mukavan summan rahaa. Mummon perintö _ei kuulunut_ minulle!
koittaessa monesti sopuisakin pariskunta muuttuu todella riitaisaksi ja kaikki revitään mukaan mitä irti lähtee.
kokemusta on!
meidänkään ero sopuisa, mutta ei silti edes käynyt mielessä, että veisin jotain, mihin minulla ei ollut osaa eikä arpaa, paitsi avio-oikeuden myötä tullutta. En varasta kaupastakaan. Avioero ei ole tekosyy ahneudelle tai kostolle. Eikä avio-oikeus tuollaisessa "kaikki irti mitä lähtee" meiningissä kuin laillistettu ryöstö. Miten ihminen voi sellaisen jälkeen katsoa aamulla peiliin? Kuinka kostonhimoinen ja ahne täytyykään olla, että sellaisen teon jälkeen voi elää itsensä ja tekojensa kanssa sovussa? Itse en ainakaan voisi mennä nukkumaan sovussa itseni kanssa, jos ryöväisin jonkun perinnön joka minulle ei oikeasti kuulu, vaikka ero olisi kuinka riitaisa. Omatunto on tuntematon käsite nykyään.
No jaa, ennen avioeroa voi olla yhteistä elämää takana jo kymmeniä vuosia ja niiden aikana ehkä tehty yhtä ja toista moraalisesti epätoivoista tekoa. Miksipä ei sitten lopuksi käyttäisi laillista oikeuttaan ottaa mitä saa?
Jos minä jättäisin nyt ottamatta sen, minkä laki sallii, niin olisinkin tämän päättyvän avioliiton ainoa moraalinen osapuoli. Arvaa tulisiko siitä hyvä mieli?
Olipa kyse sitten sen toisen perinnöstä tai lottovoitosta, niin viime kädessä meidän yhteiset lapsethan meidän molempien omaisuuden saa. Siinä mielessä voi olla ihan hyvä, että ottaa sen, mikä lain mukaan kuuluu, että (joissakin tapauksissa) jää lapsille edes jotain.
Meikäläisen aviomies on toitottanut jo vuosia, että olisi pitänyt tehdä avioehto, ettei kukaan ulkopuolinen (tarkoittaa sitä, että vaimo mahdollisesti menee vaikkapa uusiin naimisiin ja se uusi mies on se ulkopuolinen) pääse kuluttamaan omaisuutta, joka oikeastaan kuuluu lapsillemme. Sama pätee kyllä ihan sinne toiseenkin suuntaan. Joko minä otan lain varjolla puolet miehen omaisuudesta tai mies ryyppää sen taivaan tuuliin. Mitä itse tekisit?
Oikeusministeriön oppaasta (http://www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Esitteet/Avioliittolaki?pagename=esite/Tulosta)
lainattua:
"Puolisoiden velat ja vastuu toisen puolison veloista
Avioliiton aikana kumpikin puoliso vastaa itse yksin tekemästään velasta. Puoliso ei myöskään joudu avioliiton purkautumisen jälkeen vastuuseen sellaisesta velasta, jonka toinen puoliso on yksin tehnyt. Puolisot voivat kuitenkin halutessaan ottaa yhdessä velkaa. Puolisot vastaavat yhdessä myös sellaisesta velasta, jonka toinen puoliso on yksin tehnyt perheen elatusta varten (esim. ruokatavaroiden taikka tarpeellisten huonekalujen osto velaksi).
Puolisoiden omaisuus
Avioliiton solmiminen ei aiheuta muutoksia puolisoiden omistussuhteisiin. Se omaisuus, joka puolisolle kuuluu avioliittoa solmittaessa, jää avioliiton solmimisen jälkeenkin hänen omaisuudekseen. Samoin omaisuus, jonka puoliso hankkii avioliiton aikana tai saa perintönä taikka lahjana, on yksin hänen omaisuuttaan.
Puolisot voivat kuitenkin hankkia omaisuutta myös yhteiseen omistukseen, esimerkiksi ostamalla yhteisesti asunto-osakkeet ja maksamalla kauppahinnan puoliksi omista varoistaan.
Avioehtosopimus
Puolisot voivat joko ennen avioliiton solmimista taikka avioliiton aikana tehdä avioehtosopimuksen. Avioehtosopimuksessa puolisot voivat sopia, ettei puolisoiden omaisuutta avioliiton purkauduttua jaeta tasan, vaan että esimerkiksi kumpikin puoliso pitää oman omaisuutensa itsellään. Avioehtosopimuksessa voidaan myös sopia siitä, että tietty omaisuus, esimerkiksi toisen perimä maatila, jää jaon ulkopuolelle.
Avioehtosopimus tehdään kirjallisesti. Se päivätään ja allekirjoitetaan. Lisäksi kahden esteettömän henkilön on todistettava se oikeaksi. Avioehtosopimus tulee voimaan, kun se on rekisteröity maistraatissa. Avioehtosopimuksen voi toimittaa rekisteröitäväksi mihin tahansa maistraattiin.
Avioehtosopimus saattaa olla varsin monimutkainen sopimus. Avioehtosopimuksen tekemistä harkittaessa on aiheellista kääntyä asianajajan, valtion oikeusaputoimiston taikka muun asiantuntevan lakimiehen puoleen.
Yhteisen asunnon ja asuntoirtaimiston suoja
Avioliittolaissa on pyritty turvaamaan se, että perheen asunto ja siihen kuuluva irtaimisto säilyvät perheen käytössä myös silloin, kun tämä omaisuus kuuluu yksin toiselle puolisolle. Tämän vuoksi asunnon tai asuntoirtaimiston omistava puoliso ei saa ilman toisen puolison suostumusta myydä tai muutoin luovuttaa omaisuutta, joka yksinomaan tai pääasiallisesti on tarkoitettu käytettäväksi perheen asuntona eikä myöskään tällaiseen asuntoon kuuluvaa irtaimistoa. Nämä asunnon myyntiä tai muuta luovuttamista koskevat rajoitukset koskevat sekä asuntona käytettyä kiinteistöä että asunto-osakkeita. Suostumus on tarpeen myös silloin, kun esimerkiksi asunto-osake kuuluu puolisoille yhteisesti yhtä suurin osuuksin ja toinen puolisoista aikoo myydä omistamansa osuuden jollekin ulkopuoliselle."
Kirjoitit: "Jos minä jättäisin nyt ottamatta sen, minkä laki sallii, niin olisinkin tämän päättyvän avioliiton ainoa moraalinen osapuoli. Arvaa tulisiko siitä hyvä mieli?"
Toivottavasti tulisi. Yleensä moraalisesti oikein toimimisesta hyvälle ihmiselle tulee hyvä mieli, ja puhdas omatunto. Vaikka toinen olisikin idiootti, niin sinun ei tarvitse olla.
Ja lapsenne kerää kyllä elämänsä varrella oman omaisuutensa. Raha on luotu kiertämään, ei vain perinnöksi jätettäväksi. Minä ainakin toivon, että omat vanhempani nauttivat ITSE omista tienesteistään! Eli anna ukkosi tuhlata rahansa ihan niin kuin aikuinen mies itse haluaa. Ei ole sinun asiasi päättää haluaako hän jättää mitään lapsilleen omista rahoistaan.
Aivan oikein, jos A ottaa velkaa... ei puolisonsa B todellakaan joudu vastaamaan velasta. Mutta, velka on mukana osituksessa jos eroavat ...
Velan osaltahan linkissäsi kirjoitetaan miten asiat velan osalta avioliitossa... nyt puhe avioerosta (avioehdolliseta tai avioehdottomasta).
Edelleen, ehdottomassa avioerossa puolisoiden nettovarallisuudet lasketaan (omaisuus miinus VELAT), kummalla enemmän, maksaa toiselle tasinkoa ... sinä siis linkitit oikeaa asiaa väärään asiayhteyteen.
siinä aiheessa kun ero on todellisuutta. Jotkut parit kykenee eroamaan "fiksusti" mutta onhan noita tarinoita luettu kun mainitsemasi selkäranka on kyllä aikas mutkalla.
Eikä kukaan varmaan naimisiin mene määräajaksi. Mutta koskaan ei tiedä miten elämä kuljettaa...
Miksi avioehtoa ei tekisi. Sehän tulee voimaan erotilanteessa. Jos ei eroa tule niin eihän siitä mitään haittaakaan ole?
Jos velka on käytetty perheen hyväksi niin on mukana osituksessa.
Hieman tulkinnan varaista, mutta esim. jos mies ottaa 100.000 lainan ja sijoittaa perheen hyväksi "Satama Interactiven" osakkeisiin... ja vuoden päästä sijoituksen arvo on 72,48 EUR ... niin velka on mukana. Tai ostaa perheelle muskeliveneen, jossa ei kaskoa... ajaa karille ja paatti uppoaa ... velka jäi...
Mutta, jos ottaa velkaa ja lähtee kuukaudeksi Vegasin ryyppäämään ja pelaamaan... niin ei ole mukana osituksessa.
Niin, velkavastuu ei osituksessa muutu miksikään (miehen velka ei muutu sinun tai teidän velaksenne)... mutta se on vaikuttamassa tasinkoon.
Niin, avio-oikeutta voi rajata avioehdolla, eli omaisuuttaan, mutta voiko avio-ehdolla määrätä että toisen velka ei missään tapauksessa ole toisen velkaa?
Mielestäni ei, sillä voi tulla yllätys löttö voittoja tai perintöjä tai yllätys, yllätys velkojakin.
Karpossa juuri tuli sellainen tapaus jossa mies eronnut kaksi vuotta sitten ja sai perinnön mutta joutui silti maksamaan siitä ex- vaimolle tasinkoo ilmeisesti. Korjatkaa jos en oikein muista. Siellä oli miehen vanhemmista toinen tehnyt ehtoja puolison varalle mutta toinen ei jotenka miehen ex puoliso pääsi rahastaan.
Jotenka jos jää porsaanreikiä johonkin niin mikään ei ole turvassa. Olen sitä mieltä että vaikka ollaan kuinka persaukisia molemmat liittoo solmittaessa niin kannattaa ehdot aina ainakin eron varalta.
Tyhmä kysymys, mutta jos toinen on perinyt omaisuutta ja perinnön jättäjä on laittanut testamenttiin ehdon ettei perinnön saajan aviopuolisolla ole siihen avio-oikeutta niin sitäkö ei lasketa mitenkään? Eli kun aletaan laskemaan paljonko kummallakin on omaisuutta ja mahdollisia osituksia?
Eli esim. jos toisen omaisuus on 100 000 ja se on kokonaan perittyä (ja testamentissa ehto että mahdollisella aviopuolisolla ei ole siihen avio-oikeutta) ja toisella saman verran eli 100 000 ja vaikka myös perittyä, mutta testamentissa ei ole ollut mitään ehtoa. Niin lasketaanko siis, että toisella on omaisuutta 0 euroa ja toisella 100 000. Ja toinen maksaa osinkoa vaikka toisella on oikeasti saman verran omaisuutta, mutta se on "suojattu"?
Tai... tipuin muuten kärryiltä, että miksi miehen ex puoliso pääsi rahoistaan vaikka mieskin joutui maksaman vaimolle tasinkoa?
Tasinkoa siis eikä osinkoa...
Periaatteessa noin siinä kävisi, eli osituksen jälken toisella olisi 150.000 EUR ja toisella 50.000 EUR.
Noh, tuossa tilanteessa voisi pesänjakaja hyvinkin kohuullistaa ositusta ... elleivät puolisot itse ymmärrä vapaaehtoisesti niin tehdä.
Tässä tapauksessa miehen vanhemmista toinen teki ehdon mutta toinen se jäljelle jäävä ei. Porsaanreikä löytyi siitä juuri.
Jos noin pihalla olet niin miksi edes vastasit? Jos puolisoni saa perintöjä niin en laskisi niitä mitenkään samaan kakkuun eron sattuessa mutta rahan ahneushan on oikein verissä joillakin.
Eikös se "suojattu" tarkoita sitä mitä ei ole yhdessä hankittu vaan se tulee niin kuin ylimääräisenä? täytyy olla melkoinen koijari jos haluaa viedä toisen perinnöistäkin niin kuin karpossa oli se tapaus missä ex vaimo rahastí heti kun porsaanreikä vaan tuli.
onneksi itse olen löytänyt sellaisen rehellisen kumppanin joka ei noin alhaisiin temppuisiin sortuisi missään tilanteissa vaikka mitään ehtoja ei olisikkaan. Samaa periaatetta minäkin harrastan että en ota sitä mikä ei itselleni kuulu.
sitä kummasti vaan elämä opettaa. Ex-vaimoni, joka monen mielestä on mitä ihanin ihminen, eron sattuessa rupesi kärttämään vanhempieni vaatimatonta omaisuutta ositukseen mukaan, kaikki mahdollinen raha kelpasi. Ihmiset muuttuu ja ahneus on meissä jokaisessa jossain muodossa. Tehkää hyvät nuoret se avioehto, jos ette eroa niin eihän sitä tarvita ja jos erotaan niin sitten esim perittyjen asioiden kanssa ei tarvitse taistella.