En tiedä mitä tekisin. Olen eronnut pari vuotta sitten (kaksi lasta). Olemme ex:n kanssa ystäviä ja haluamme pysyäkin hyvissä väleissä, eikä pelkästään lasten vuoksi. Ongelmani on se, etten ole vieläkään päässyt eromme yli ja se aiheuttaa välillemme kitkaa ja riitoja. Olen monesti itkenyt hänelle etten mahda mitään tunteilleni. Olen yhä hirveen mustasukkainen vaikka tiedän ettei meistä mitään tule enää. En tiedä mitä tekisin. asiasta puhumme, muta jotenkin koen itseni niin petetyksi. Eromme johtui juuri pettämisestä ja se vaikutti kovasti itsetuntooni.
Mikä minussa on vikana? Tiedän miten asiat ovat, haluan pysyä väleissä ja ystävänä mutta..en tiedä. Ex tukee minua aina kun tukea tarvitsen. Hän sai minut keskustelemaan asiasta terapeutin kanssa ja lupautui jopa lähtemään mukaan jos se olisi minulle liian vaikeaa yksin. Minulle tulee niin paha olo kun saan raivonpuuskia. Olen niin katkera.
Tämä kuulostaa nyt tosi itsekkäältä ja typerältä, mutta ajatus siitä että hän toisi uuden ihmisen lastemme elämään kuulostaa ylitsepääsemättömältä. Hän seurustelikin hetken tässä välillä, mutta ikinä ei edes ehdottanut että uusi olisi tavannut lapsia. En tiedä, olenko todella itserakas? Eikö minun olisi pitänyt päästä jo ylitse tässä ajassa?
Tottakai toivon että ex löytäisi jonkun ja olisi onnellinen ja että minä en olisi lasten vuoksi mustasukkainen ja itsekäs. Mitä mun pitäisi tehdä? En halua olla hirviö enkä katkera!
Mikä minussa on vikana? Tiedän miten asiat ovat, haluan pysyä väleissä ja ystävänä mutta..en tiedä. Ex tukee minua aina kun tukea tarvitsen. Hän sai minut keskustelemaan asiasta terapeutin kanssa ja lupautui jopa lähtemään mukaan jos se olisi minulle liian vaikeaa yksin. Minulle tulee niin paha olo kun saan raivonpuuskia. Olen niin katkera.
Tämä kuulostaa nyt tosi itsekkäältä ja typerältä, mutta ajatus siitä että hän toisi uuden ihmisen lastemme elämään kuulostaa ylitsepääsemättömältä. Hän seurustelikin hetken tässä välillä, mutta ikinä ei edes ehdottanut että uusi olisi tavannut lapsia. En tiedä, olenko todella itserakas? Eikö minun olisi pitänyt päästä jo ylitse tässä ajassa?
Tottakai toivon että ex löytäisi jonkun ja olisi onnellinen ja että minä en olisi lasten vuoksi mustasukkainen ja itsekäs. Mitä mun pitäisi tehdä? En halua olla hirviö enkä katkera!
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja itsekin olet järkevä ihminen, kun osaat asian noin hyvin kertoa ja myöntää. Silti sinulla on surtavaa ja käsiteltävää, itsesi kanssa työstettävää. Minä menisin psykologin/terapeutin kanssa juttelemaan. Ulkopuolinen ihminen on usein kaikkein paras apu, ei ole kenenkään puolella ja kuuntelee vain sinua. Jos sinulla on varaa, muutama käynti yksityisellä terapeutilla olisi optimiratkaisu, ellei niin hyvä psykologia tms. löytyy varmasti kuntasi perheasiainneuvonnasta tai millä nimellä se ikinä kunnassasi toimiikaan. Tai kirkon parisuhdeneuvonnasta, ne papit ovat usein saaneet terapeutin koulutuksen myös, jotka siellä toimivat.
Voimia ja jatka samaan malliin. Hieno ihminen olet, kun pystyt asia myöntämään ja haluat säilyttää ystävyytenne, mutta et katkeraa mustasukkaisuutta!
olla katkera. Ensin mies on raukkamainen ja pettää sinua. Sitten eron jälkeen on niin välittävä ja "ihana". Olisi ollut silloin teidän suhteenne aikana ihana ja välittävä=ei olisi pettänyt: EI EROA.
Kenen päätös ero oli.
Se vain myrkyttää oman ja toisten mielet.
oikeastaan tavallaan molempien päätös. Kun jäi kiinni, aloimme puhua asioista ja tultiin siihen tulokseen ettei ole mitään syytä jatkaa koska luottamus on mennyt ja se aiheuttaa vaan riitoja. Lapsetkin kärsis.
Kun kysyin syytä pettämiseen, sanoi hän ettei tiedä miks. kuulemma rakastaa yhä mutta on itse niin paska ihminen. tiedä sitten miks jos ei itekkään tiedä. Tämä on niin ahdistavaa sen vuoksi etten oikeasti haluaisi olla katkera ja mustasukkainen, mutta en voi tunteilleni mitään. Haluaisin sekä itselleni että ex:lleni vain onnellisen tulevaisuuden. Ja sen, että voisimme pysyä läheisinä ystävinä, sillä olemme aina kyenneet kertomaan toisillemme murheemme.
Tämä voi kuulostaa tyhmältä, mutta vaikka olenkin katkera meidän välillä on jotain mikä pitää meitä yhä läheisinä. Miten näistä huonoista, negatiivisista tunteista pääsee eroon? Psykologille ajattelin mennä puhumaan, vaikka onkin sellainen olo ettei se auta. joskus muutama vuosi sitten kävin juttelemassa masennuksen vuoksi eikä se helpottanut. Itsestään helpottui ajan myötä. Nyt olo on niin kurja ja tuskainen etten enää jaksa murehtia näitä asioita. Tunnen itseni niin kurjaksi ja mitättömäksi.
Nyt olet aivan liian täynnä omia tuntemuksiasi ja tunteitasi. Hyppää nyt ulos tuosta kehästä ja ajattele, että elämäsi on paljon muutakin kuin paha olosi eron jälkeen. Exäsi jatkaa elämäänsä, lapsilla elämä jatkuu..millaisena se riippuu pitkälti sinusta. ÄLÄ TUHLAA ENÄÄ elämääsi ja energiaasi menneiden murehtimiseen vaan keskity lapsiisi ja omaan elämääsi tässä ja nyt! Jos kuitenkin yhä jatkat murehtimista ja katkeroidut, hae apua ja ota sitä oikeasti vastaan.
Toi kuulosti tutulta jutulta.Pettäminen yms. Erosta on yli 4 vuotta . Aika parantaa haavat!!! Olemme hyvissä väleissä ex:n ja hänen uuden vaimonsa kanssa.