Olen tilanteessa johon tarvitsisin apua.isälläni oli suomenpystykorva.isä kuoli ja koira jäi minulle.koiran koti ei siis muuttunut vain isäntä(joka siis olen nyt minä)koira on 3v ja ulkotarhassa täysin asusteleva koira. ongelma on se ettei koira olenkaan tottele minua;vetää ulkoiluttaessa ja karkaa jos vaan pääsee eikä edes tule välttämättä kotiin ollenkaan.Miten oppisimme koiran kanssa elämään yhdessä?miten saisin sen tottelemaan minua?isääni koira totteli.koira on ollut minulla jo 2v.
entä vieläkö tälläistä koiraa voisi opetta sisäkoiraksi.harmittaa kun yhteinen aika jää vain päivittäiseen lenkkiin?
entä hyväksyisiköhän tämmöinen koira kaveria samaan tarhaan ja koppiin?jos niin millaisen koiran kaveriksi voisi ottaa?
olisin todella kiitollinen kaikista vastauksista.koira on minulle tärkeä,mutta olisi mukavaa jos yhteinen elämä olisi helpompaa!!
entä vieläkö tälläistä koiraa voisi opetta sisäkoiraksi.harmittaa kun yhteinen aika jää vain päivittäiseen lenkkiin?
entä hyväksyisiköhän tämmöinen koira kaveria samaan tarhaan ja koppiin?jos niin millaisen koiran kaveriksi voisi ottaa?
olisin todella kiitollinen kaikista vastauksista.koira on minulle tärkeä,mutta olisi mukavaa jos yhteinen elämä olisi helpompaa!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
heips. ongelmasi on varmasti hankala. jos koira karkailee kannattaa opettaa se koirapilliin se on yleensä hyvä keino koiran kotiin saamiseksi. kun komennat koiraa palkitse sitä usein. suomen pysty korvat ovat ulkokoiria ja viihtyvät pihalla hyvin. voit yrittää pitää koiraa sisällä mutta koska se on ollut ulkona aina sen tarvitsee päästä pitkille lenkeille tai välillä tarhaansa. teidän pitää nyt luoda side toisiinne helli sitä niin se osaa antaa rakkauttaan sinulle :) toivottavasti tutustutte kunnolla ! koira on vielä kuitenkin niin nuori. :)
jossain vaiheessa mietti mitä ihmettä tehdä tuon koiruuden kanssa ?Koirakoulu.
Itsellä ei siis koiraa mutta vanhemmilla on ja välillä oli ihan vatsalihaksetkin kipeänä kun sai varoa milloin taas hyppää vasten kroppaa. Kohtuu nuori koira kun on. Muutenkin melkoisia hankaluuksia, tarhassa pelkkää makailua ja sitten hihnassa sama juttu..
Oli jo mielessä että koirakouluun, kun oli olllut muutenkin epäonnea koirissa. Edellinen koira kuoli tieonnettomuudessa.
Juttelin erään henkilön kanssa ja hän sanoi että koirakoulussa olivat käyneet.
No tilanne meni omalta osalta silleen että nyt ei enää niinpyri syliin ainakaan samaan malliin kuin aiemmin ja siedettävää eloa muutenkin noin kohtuudella. =)jäi itseltä se koulu ainakin tällä erää käymättä. Mutta ajattelin että jos olisi edes pieni vinkki tai apu sinulle.