Mitä mieltä olette siitä, että ns. sukututkijat, kopioivat sumeilematta, lähteitä mainitsematta ja täysin kritiikittömästi, muiden tekemiä tutkimuksia ja julkaisevat ne sitten ominaan?
Tietojen kopioiminen toisten tutkimuksista
JattaS
71789
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pitää aina tietää, mistä tieto on saatu, sillä viitetiedot ovat hyvän tutkimuksen tärkeä osa.
Jokainen tieto pitäisi voida tarkistaa helposti.
Jos menee napsimaan toisten tutkimusten tietoja, kuka takaa, että on a) ymmärtänyt oikein sukulinjat b) onko esimmäinen sukututkija ollut huolellinen c)miten pystyy jatkamaan näpistetystä tiedosta eteenpäin.
Rehellinen mainitsee aina lähteet, vaikka se sitten olisi jonkun toisen tekemä sukututkimus.
Ainahan on niitä tietysti, jotka menevät siitä, mistä aita on matalin, mutta ketä he sitten syyttävät, jos ovat ottaneet jonkun väärän henkilön, jolla on sama nimi kuin omalla tutkittavalla? Siinä voi harhautua kauas, ennen kuin huomaa olevansa hakoteillä.
Internet on täynnä sukutauluja, joista saattaa löytää omia sukulaisiakin. On kuitenkin aina muistettava, että alkuperäinen (eli mikrofilmattu) kirkonkirjan sivu on se varmin dokumentti. Mitä useampi samaa tietoa siirtää paikasta paikkaan, esim. ns. mustiin kirjoihin, His-Kiin, johonkin sukututkimukseen, internettiin jne, sitä suurempi on virhemahdollisuus.
Jos tapaat sukututkimuksen, jossa ei esim. viitetietoja ole, jätä se omaan arvoonsa ja tutki joka nimi ja päivämäärä, jonka sieltä löydät.
Varkaus on aina varkaus, viedään sitten tavaraa tai toisen työtä. Sukututkimus on pitkällistä ja kärsivällisyyttä kysyvää. Jos ei jaksa, on alhaista mennä varkaisiin tavoitteesen päästäkseen.
ei keksi eikä oleta mitään. Laittaa sen minkä voi toteen näyttää perustellusti.
Ei ole mukavaa huomata täysin copy-paste omia tuotoksiaan toisen nettisivulla... Enää en annakaan kellekään mitään laajaa tiedostoa kun ei tiedä mihin ne joutuu ja ilman lähdeviitettä.
Eräällä keskustelupalstalla kirjoittaja kertoi antaneensa amerikkalaiselle sukutukijalle tietoja suomalaisista sukujuuristaan internetissä. Myöhemmin hänen antamansa tiedot olivat myynnissä amerikkalaisilla sivuilla.
Varoitti vain.
saman kohtalon kokeneena en kuuna kullan valkeana enää tee samaa mokaa.
Toisaalta, ei enää tarvitsekaan...=/
Myös alkuperäisten lähteiden mahdolliset virheet menevät mukana uusiokäytössä! Se on noloa. Ennemmin tai myöhemmin jäävät kiinni niistä virheistä. On hirveästi tietoa, mutta on joukossa paljon myös niitä virheitä. Siksi ei kannattaisi ikinä luottaa toisen tutkimuksiin, koska ei ole mitään takuuta siitä, että kaikki tieto on oikeaa. Väärille sukututkimusjäljille on helppo mennä, varsinkin aloittelijan. Kokenutkin tekee virheitä, jos on huolimaton tai välinpitämätön tai luottaa liikaa toisten sukutauluihin. Alkuperäisessä viestissä oli myös kysymys siitä moraalittomasta (laittomasta?)puolesta, mutta se onkin sitten ihan kokonaan oma lukunsa.
Nimilistat pelkästään eivät mielestäni ole ihan sukututkimusta.Mutta monikaan ei ole niinkään tarkka ns. sivuhaarakkeista "kohan hiän hänessä" tyyliin.Itselläni kiva kokemus ,kaivelin maakunnan arkistoja ja törmäsin valmiiseen tutkimukseen .Harmittelin kulutettua aikaa ja pyysin kopiot tuosta tutkimuksesta.Vaan jotenkin oli outo tuntuma ja jatkoin vielä omaa aloittamaani ja kyllä kannatti,1725-vuonna syntynyt esi-isä muuttui ja niin muuttui kyläkin .Heti tuli kotoinen olo.Olempa nähnyt kirjaksikin painetun teoksen jossa tyttärelle on merkattu äidin lapsi .Että silleen.Ainahan yhteistyötä tehdään ,porukalla saadaan laajemmin tulosta,mutta jokainen tyytyköön mihin tyytyy ihan sillä kohan hiän hänessä-tyyliin.Ei kannata skitsoilla, tutkii itse omansa niin hyvin kuin taitaa.Riemukkaita sukututkimuksia kaikille!