En voi löytää todellisia perusteita, etteikö nainen voisi toimia pappina. Laki sallii naispappeuden ja meidänhän tulee olla lainkuuliaiset. Toki ry:t saavat itsenäisesti päättää mitä ja kuka heidän tilaisuuksissa saarnaa. Ei kai naispappia seuroista poiskaan ajeta, kunhan pysyy hiljaa ja saarnaa vasta kirkossa?
NAISPAPPEUS
VL-NAISTEOLOGI II
111117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jokainen on tervetullut seuroihin.
Jos et löydä perusteluja sille, ettemme hyväksy naispappeutta et tunne kovin hyvin Raamattua. Ei sen hyväksyvyyttä voi maalisella lailla perustella. Laki sallii abortinkin, mutta en silti menisi murhan syntiä tekemään, sillä sitähän se Raamatun mukaan on.
Enemmän tulee kuulla Jumalaa kuin ihmistä ja jos laki opettaa väärin emme voi sitä totella.
Eivät totelleet entisetkään pyhät ja joutuivat tuliseen pätsiin vaan Jumalalla oli vara varjella heidät ja kääntää paha hyväksi.
Kyllä minunkin omatuntoni kieltää lapsen murhan, mutta pappina olemisesta ei tule huono omatunto, vaikka kuinka yrittäis saada itseään synnintuntoon, päinvastoin hyvä olo tulee, jos voi tehdä hyvää.
hyvin tuntevana, että missä se naispappeus on siellä kielletty. "Nainen vaietkoon surakunnassa" tyylinen letkautus tekstistä irrallisena ei riitä muuttamaan kantaani ko. mielenkiintoiseen dilemaan.
Ei minuakaan tuo vakuuta, koska tiedän sen tarkoittaneen suulaita juutalaisia vaimoja, jotka haluttiin saada hiljaiseksi, että miehetkin saavat sanottavansa esille.
hivenen erilainen: olisiko ollut enemmän vuoropuhelua saarnaajan ja seurakunnan kesken?
Varmaankin oli joskus aihetta hiljentää naiset lörpöttelyn tiimoilta;)
Oletko oikeasti naispappi?
Naispappeushan on nyt ollut jo sen verran kauan Suomen kansankirkossa, että on ehkä mahdollista jo tarkastella niitä hedelmiäkin. Mitä sanot niistä, ovatko hyviä vai huonoja hedelmiä? Onko naispappeuden hyväksyminen mielestäsi edistänyt evankeliumin asiaa, kääntänyt katseet Kristukseen, rakentanut uskovien keskinäistä yhteyttä, lisännyt kansankirkon uskottavuutta, vaikuttanut positiivisesti kirkossakäyntejen määrään tai laatuun jne. jne? Entä näetkö asiassa myös huonoja hedelmiä? Jos näet, niin mitä? Kumpia enemmän?
T: Tiinaliina
Mielestäni jokainen oli hän sitten nais- tai miespuolinen pappi, on tärkeä, jos hänen asiansa on oikea, uskonsa rehellinen ja aito. Ja voihan meistä kuka tahansa niitä siemeniä kylvää, papeilla vaan on paremmat mahdollisuudet.
En nyt ajatellut kenenkään "tärkeyksiä" tai siemenien kylvämistä, vaan lähinnä niitä hedelmiä mitä siemenistä kehittyy. Hedelmistään puukin tunnetaan, ja arvelin että se saattaisi sopia tähänkin naispappeusasiaan. Minulla on sellainen olo, että naispapeuden hyväksyminen ei olisi tuottanut kovinkaan hyviä hyvää hedelmää, vaan päinvastoin. Hajottanut, ei rakentanut. Olisin kyllä mielelläni kuullut sinunkin pohdintojasi asiasta, varsinkin kun teologiksi itseäsi nimittelet. (Heillähän kun yleensä on tapana kaikenlaisia syntyjä syviä miettiä ja mielellään muillekin kertoa). Mutta ehkäpä et sitten ole asiaa siltä kantilta miettinytkään?
T: Tiinaliina
Jumala on seurakuntaansa järjestyksen säätänyt.
Linkitän oman viestini, kun tuossa alempana oli tästä asiasta puhetta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020556242
Lyydia oli liikenainen Filippissä. Hän oli leski, hänellä oli lapsia ja orjia useita. Hän oli varakas, sillä hän oli
purppurakankaiden myyjä (purpurakankaat maksoivat mielettömästi ja vain harvat olivat tarpeeksi rikkaita voidakseen tehdä niillä bisnestä).
Lyydia kääntyi kristiunuskoon ja samlla hänen lapsensa ja orjansakin kastettiin (muiden perheenjäsenten ei tarvinnut uskoon tulla, sillä
perheenpää jos uskoon tuli, niin silloin aina kastettiin muutkin perheen jäsenet, uskoivat nämä tai eivät. sama käytäntö jatkuu luterilaisesa kirkossa edelleen).
Lyydia oli erittäin tärkeä alkuseurakunnassa: hänellä oli valtaa, sillä hän sekä rahoitti että majoitti uskovaisia ja heidän toimintaansa.
Lyydialla oli myös paljon sananvaltaa, eikä hän ollut koskaan hiljainen jäsen seurakunnassa, vaan vallan käyttäjä.
Paavali arvosti häntä korkealle. Tietenkin Lyydian valta johtui siitä, että hän oli niin varakas: raha tuo valtaa. Joka tapauksessa,
Lyydia vaikutti monella tavoin alkuseurakunnissa. UT Lyydiasta: Apt.16:13-15
Alkuseurakunnissa oli pariskuntia (siihen aikaan ei ollut kristityillä vielä avioliittokäytäntöä), jotka johtivat tasavertaisina
seurakuntia. Yksi Paavalin arvostamista pariskunnista oli Pricilla ja Aquila. Paavali kaikissa lähteissä aina kirjoitti nimen omaan pricillasta ensin ja ylistävimmin, sitten
vasta hänen miehestään. Pricillalla ja Aquilla oli samat ammatit kuin Paavalilla. He olivat Paavalille erittäin tärkeitä työtovereita ja
uskovaiset kokoontuivat heidän kotonaan. Myös Pricilla siis saarnasi ja opetti. On tod. näköistä, että Paavali kunnioitti Pricillaa enemmän kuin Aquillaa syystä,
että Pricillan sääty oli korkea arvoisiempi kuin Aquillalla (siksi Paavali kirjeissään aina mainitsee pricillan ensin ja pitää pricillaa tärkeämpänä
julistajan kuin hänen miestään): paavali kuten kaikki Raamatun kuvaamat henkilöt noudattivat aikansa yhteiskuntajärjestelmää:
ihmiset olivat eriarvoisia, eivätkä koskaan samanarvoisia. 1.Kor.16:9, Room. 16:3-5, Apt 18
Paavali piti naisia arvostettuina apostoleina kuten Juniaa Room.16:7.
Naiset toimivat alkuseurakunnissa paitsi opettajina, julistajina ja saarnaajina, myös profeettoina, esim. 1.Kor11:1-16.
UT kuvaa useita varakkaita naisia, jotka olivat Paavalin mesenaatteja ja arvostettuja sananjulistajia, esim. Foibe, Room.1-2.
Alkuseurakunnissa ei ollut pappeja. Pappi-instituutio keksittiin vasta paljon myöhemmin, kun perustettiin kirkko-instituutio.
Alkuseurakunnissa Sanaa ja sakramentteja jakoivat siis, UT:n paavalin kuvausten mukaan, miehet ja naiset: joka ainoassa julistajan, opettajan,
saarnaajan, evankelistan, profeetan kohdassa mainitaan myös naisia näissä tehtävissä. Näiden tehtävien haltijat jakoivat Sanaa ja sakramentteja,
sillä pappeja ei vielä ollut.
Tähän perustuu se, että luterilaisessa kirkossa on naispappeja. Naispappeus siis perustuu UT:n sisältämiin Paavalin kuvauksiin alkuseurakunnasta.
Se oli faktaa UT:n perusteella alkuseurakunnista. Jokainen saa uskoa vapaasti eri tavoin kuin UT kuvaa asian olleen.
"naispappeudesta". Olemme palanneet siis juurillemme vasta parikymmentä vuotta sitten. Muistattehan Paavalin sanat "ei ole orjaa ei vapaata, ei miestä eikä naista jne vaan kaikki ovaat yhtä Kristuksessa". Nykytiedon mukaan Paavali ei ollut naisia vastaan, vaan Paavalin naisvastaiset puheet ovat myöhempiä lisäyksiä Paavalin kirjeisiin.