Hei.
Olen ammatiltani kirjailia.
Se merkitsee sitä, että istun päivittäin tietokoneen ääressä, usein myös kuulokkeet korvillani, kuunnellen hiljaisella ajatuksiani vauhdittavaa musiikkia. (esim: klassista)
Silloin tällöin on vaikea päästä aiheeseen sisälle ja joskus saa tuskailla montakin tuntia sen kanssa, että mihin tämä vie? Miten tämä jatkuu? Kuinka olenkaan luonut tämmöisen tilanteen, johon en edes minä keksi ratkaisua?
Sitten, kuin yllättäen, kaikki valkenee minulle.
Näen kaiken selvästi ja sormeni laukkaavat valon nopeudella kirjaimilla.
Tänään kävi näin. Ovikello kuitenkin soi kesken kaiken ja kiireesti sitten kävin ovella, katsomassa, kuka siellä oikein on.
Rapussa ei näkynyt ristinsielua.
No, jatkoin sitten hommiani, mutta puolentunnin päästä kello soi uudestaan.
Rapussa ei tälläkään kerralla ollut ketään.
En minäkään ihan kaikkea kestä, joten jäin vahtiin ovelle.
Luin postissa tulleet mainokset, vaikkei niissä nyt mitään lukemista ollut, vain kivoja kuvia aku ankoista ja puolialastomista naisista.
Ovikello soi, kun olin odottanut kaksikymmentä minuuttia.
Katsoin ovisilmästä ja näin rapussa vilahduksen ipanoista. Ne juoksivat tirskuen rapun ovesta ulos. Naapurikin kävi rapussa kääntymässä, olivat pirskatit käyneet hänenkin ovellaan pimpottelemassa.
Minulta pettivät hermot.
Repäisin ensimmäisestä käteen sattuneesta vihkosesta sivun ja rustasin siihen
selkein kirjaimin: "SOITTAKAA VIELÄ KERRAN, TEEN ILMOITUKSEN KOTIRAUHAN HÄIRINNÄSTÄ POLIISILLE".
Ja kävin lätkäisemässä varoituksen ulko-oveen.
Lappuni oli huligaaneille kuin sodanjulistus.
Ovikello soi useita kertoja tunnissa, enkä minäkään kauaa jaksanut ravata tietokoneen ja ulko-oven välillä.
Hetken jo ajattelin soittaa todella poliisille, mutta en oikein tiennyt, kävisikö se semmoinen päinsä?
Onko ovikellon rämpytys tarpeeksi julma teko, jotta siitä voisi rangaista?
Jos ovikellon rämpyttäminen on täysin hyväksyttävää, niin odottakaahan!
Arvatkaapas kuka huomenna ravaa vieraiden ovella soittelemassa ovikelloja?
Olen ammatiltani kirjailia.
Se merkitsee sitä, että istun päivittäin tietokoneen ääressä, usein myös kuulokkeet korvillani, kuunnellen hiljaisella ajatuksiani vauhdittavaa musiikkia. (esim: klassista)
Silloin tällöin on vaikea päästä aiheeseen sisälle ja joskus saa tuskailla montakin tuntia sen kanssa, että mihin tämä vie? Miten tämä jatkuu? Kuinka olenkaan luonut tämmöisen tilanteen, johon en edes minä keksi ratkaisua?
Sitten, kuin yllättäen, kaikki valkenee minulle.
Näen kaiken selvästi ja sormeni laukkaavat valon nopeudella kirjaimilla.
Tänään kävi näin. Ovikello kuitenkin soi kesken kaiken ja kiireesti sitten kävin ovella, katsomassa, kuka siellä oikein on.
Rapussa ei näkynyt ristinsielua.
No, jatkoin sitten hommiani, mutta puolentunnin päästä kello soi uudestaan.
Rapussa ei tälläkään kerralla ollut ketään.
En minäkään ihan kaikkea kestä, joten jäin vahtiin ovelle.
Luin postissa tulleet mainokset, vaikkei niissä nyt mitään lukemista ollut, vain kivoja kuvia aku ankoista ja puolialastomista naisista.
Ovikello soi, kun olin odottanut kaksikymmentä minuuttia.
Katsoin ovisilmästä ja näin rapussa vilahduksen ipanoista. Ne juoksivat tirskuen rapun ovesta ulos. Naapurikin kävi rapussa kääntymässä, olivat pirskatit käyneet hänenkin ovellaan pimpottelemassa.
Minulta pettivät hermot.
Repäisin ensimmäisestä käteen sattuneesta vihkosesta sivun ja rustasin siihen
selkein kirjaimin: "SOITTAKAA VIELÄ KERRAN, TEEN ILMOITUKSEN KOTIRAUHAN HÄIRINNÄSTÄ POLIISILLE".
Ja kävin lätkäisemässä varoituksen ulko-oveen.
Lappuni oli huligaaneille kuin sodanjulistus.
Ovikello soi useita kertoja tunnissa, enkä minäkään kauaa jaksanut ravata tietokoneen ja ulko-oven välillä.
Hetken jo ajattelin soittaa todella poliisille, mutta en oikein tiennyt, kävisikö se semmoinen päinsä?
Onko ovikellon rämpytys tarpeeksi julma teko, jotta siitä voisi rangaista?
Jos ovikellon rämpyttäminen on täysin hyväksyttävää, niin odottakaahan!
Arvatkaapas kuka huomenna ravaa vieraiden ovella soittelemassa ovikelloja?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olivatko häirikö 5-6 vuotiaita ? Juu, ei muuta kuin linnaan vaan.
Kun he tulevat seuraavan kerran, niin sano että olet soittanut poliisit, ja poliisit pyysi, että lapset ei lähtis mihinkään vaan odottelisivat poliiseja siinä teidän pihalla. Ne on matkalla tänne, siviiliautolla, kun kaikki poliisiautot on varattu just nyt, mutta ei pitäsi kestää kauaa kun ne tulee.
Jo heti ekassa lauseessasi meni uskottavuus:
"Olen ammatiltani kirjailia."
No, minulle on aivan samantekevää, olenko täällä hyvinkin uskottava, vaiko epäuskottava.
Olisi sääli, jos tärkeät sanat ja lauseet jäisivät sanomatta vain pienten virheiden vuoksi.
Helposti raivostuvana ihmisenä en nyt tästä jauha enempää, muuten menee omat hermot.
Kiitos vastauksista, vaikka kyllähän sitä löytyy minultakin uskallusta sen verran, että olisin voinut koettaa itsekkin sitä ovikellojen rämpytystä. Kai se on sitten todella hauskaa, jos niin on aivan pakko tehdä.
Mutta nämä meidän talon huligaanit ovat varmaankin 11-14-vuotiaita, eli ei enää ihan pieniä natiaisia.
Eivät enää ole pieniä lapsia ja siksipä moinen suututtaa niin paljon.
Pitänee varmaan viettää huominen aamupäivä rapussa, niin että olen valmiina iskemään, kun
ne kelvottomat tulevat.
Vaikka mikäpä tässä, mukavasti piristää meikäläisen arkea. Tulee vähän jännitystä elämään, kun on kehittynyt tämmöinen taisto noita tenavia vastaan.
Huomenna olen valmiina!
Mikset sinä kommentoi sitä, että nimimerkkinäni
tuossa aloitusviestissä oli "sDaako", vaikka tarkoituksenani oli kirjoittaa "saako".
Hyvänen aika, nyt meikä painuu pihalle, kun on hermot kamalan kirijänä.
persoonallinen ammatti-nimike,
jos on -a, eikä -ja.
Toista samanmoista tuskin Suomenmaasta löytyy.
Ai niin ja eikö aku vankka ole nimi,
eli pitäisi kirjoittaa isolla?
siis Aku Ankka.
Älä tule ihmisille pentu vittuilemaan,