Miettikääs nyt omaa elämäänne. Miettikää sitten sen jannun elämää jota kadehditte ystävineen, bileineen ja kekkereineen.
Mitä jos vaihtaisitte osia jollain helkkarin taikakeksillä kuten televisiossa välillä tapahtuu, bilehile pamahtaisi harmaaseen arkeesi ja itse sinkoutuisit juhlien keskipisteeksi.
Bilehile luultavasti menettäisi järkensä ennen joulua ja hirttäytyisi kattolamppuun, mutta mitä itse tekisit?
Voisiko olla että tulisit ahdistuneeksi kaikesta juhlimisesta, seurasta ja sukkuloinnista kaverilta A kaverille B aina ystävä Ö:hön asti? Onko oikeastaan niin ettet ylipäätään tahdo kenenkään seuraa vaan tuletkin toimeen paremmin yksin kaikessa hiljaisuudessta.
Ainoa mikä varjoissa vaeltamistasi häiritsee on televisio, jonka mukaan tylsimykset vaeltavat varjoissa. Sama laite joka jaksaa muistuttaa tasaisin väliajoin siitä ettei elämää voi olla ilman vähintään viittä ystävää ja viidenkymmenen hangen bailuporukkaa.
Asian etumerkki riippuu siitä miltä kantilta katsot asiaa. Jos timppa ei ole kaverisi niin missaat timpan pirskeet, mutta toisaalta ei ole kyllä mitään sitoumuksia tai velvoitteita kyseisen herran suhteen, joten olet vapaa tekemään siltä pohjalta ihan mitä itseäsi huvittaa.
Itselläni peli on ainakin menetetty ja elämänkatsomus sekä -tyyli betonoitu yksinäisyyden muottiin. Kattolamppuun en kuitenkaan aio jouluksi hirttäytyä, vaan opetella kääntämään asian miinuksesta plussaksi. Kannattaa kokeilla.
Mitä jos vaihtaisitte osia jollain helkkarin taikakeksillä kuten televisiossa välillä tapahtuu, bilehile pamahtaisi harmaaseen arkeesi ja itse sinkoutuisit juhlien keskipisteeksi.
Bilehile luultavasti menettäisi järkensä ennen joulua ja hirttäytyisi kattolamppuun, mutta mitä itse tekisit?
Voisiko olla että tulisit ahdistuneeksi kaikesta juhlimisesta, seurasta ja sukkuloinnista kaverilta A kaverille B aina ystävä Ö:hön asti? Onko oikeastaan niin ettet ylipäätään tahdo kenenkään seuraa vaan tuletkin toimeen paremmin yksin kaikessa hiljaisuudessta.
Ainoa mikä varjoissa vaeltamistasi häiritsee on televisio, jonka mukaan tylsimykset vaeltavat varjoissa. Sama laite joka jaksaa muistuttaa tasaisin väliajoin siitä ettei elämää voi olla ilman vähintään viittä ystävää ja viidenkymmenen hangen bailuporukkaa.
Asian etumerkki riippuu siitä miltä kantilta katsot asiaa. Jos timppa ei ole kaverisi niin missaat timpan pirskeet, mutta toisaalta ei ole kyllä mitään sitoumuksia tai velvoitteita kyseisen herran suhteen, joten olet vapaa tekemään siltä pohjalta ihan mitä itseäsi huvittaa.
Itselläni peli on ainakin menetetty ja elämänkatsomus sekä -tyyli betonoitu yksinäisyyden muottiin. Kattolamppuun en kuitenkaan aio jouluksi hirttäytyä, vaan opetella kääntämään asian miinuksesta plussaksi. Kannattaa kokeilla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ettei ole viittäkymmentä kaveria, mutta miten välttyä katkeroitumasta, kun kaikki seurustelevat ja alkavat hankkia lapsia?
voin sanoa, että se helpottaa. Kyseessä on kylläkin pitkä kasvuprosessi ja voi viedä useita vuosia. Lopulta tulee oivalluksia ja tajuaa, että on onnellisempi yksin kuin huonossa avioliittossa. Käy pettämispalstalla katsomassa näitä ihmisiä, jotka ovat meitä yksinäisiäkin onnettomampia.
Toki vielä mielessä kummittelee hiljainen haave naisesta, jonka kanssa hyväksyisimme toisemme omana itsenä. Ensin on kuitenkin hyväksyttävä itsensä omana itsenä. Tämän jälkeen yksinäisyys alkaa tuntumaan pikemmin hyvältä ystävältä kuin viholliselta. En tarvitse pinnallista naista, joka ei kykene samaan, vaan vaatimuslistansa kanssa torjuu minun todellisen minän.
Tämä yksinäisyys tuntuu välillä liiankin helpolta. Alan olla jo melkoinen erakko. Pitääpä harkita jonkinlaisen henkisen erakkoyhteisön perustamista. Nimi voisi olla Pyhän Selibaatiuksen veljeskunta.
yksinäisyyteen TURTUU, ei kasva.
Voisin liittyä siihen veljeskuntaan, jos perustat sellaisen (sikäli kuin hyväksytte naisjäseniä).
Psst..mäkin voisin liittyä jos nimeksi vaihtais sisaruskunta?
Kerrohan miten pärjäät töissä?
Minä uskon, että minun todellinen "kohtalo" on olla yksin, tai ei siinä ainakaan mitään pahaa ole jos näin olisi. Olen "tehokkaimmillani" yksin.
Olen koulutuksessa, josta saan siis tätä nykyä elannon, ja tuntuu että sielu kuolee kun en pääse mitenkään toeuttamaan itseäni. Jos avaan suuni, saan vain kuulla tuhahtelua kun kukaan ei ymmärrä mitä tarkoitan. Siellä on, ei millään pahalla, vain tavallisia pinnallisia ihmiskuoria, joilla ei ole mitään itsesuojeluvaistoa tai tajua mistään syvällisemmästä.
Ja minun on pakko olla siellä, että voin maksaa vuokraa ja syödä. Joten kerrohan jos tiedät, mitä voisin tehdä, etten menetä ihan täysin itseäni ja tule osaksi sitä harmaata massaa mitä kaikki muut siellä on (ja suurin osa koko Suomen väestöstä)?
Viihdyttävä ja hauska! =)