Laiturissa

Kuidutettu puuvene ,riittävästi pituutta ,ollut vedessä vuosia ja pinnalla.

puhut kirjoitti:

Kuidutettu puuvene ,riittävästi pituutta ,ollut vedessä vuosia ja pinnalla.

Lasikuitu imee vettä, puuydin pysyy kosteana...paatti hapertuu kunnes jossain myräkässä hajoaa. Uskallatko kertoa tulevaisuudessa ostajakandidaateille veneesi historian?

voi kauhistus kirjoitti:

Lasikuitu imee vettä, puuydin pysyy kosteana...paatti hapertuu kunnes jossain myräkässä hajoaa. Uskallatko kertoa tulevaisuudessa ostajakandidaateille veneesi historian?

Puu troolareitakaan talveksi ylös nosteta.

niitä kirjoitti:

Puu troolareitakaan talveksi ylös nosteta.

Pintakäsittely kärsii jäätyessä. Erityisesti lakkaus irtoilee helposti märkänä jäätyneen puun pinnalta. Vaikka veneen kyllästys ja pintakäsittely olisikin verrattain hyässä kunnossa, lakkauksen voi joutua uusiman suuriltakin pinnoilta jos vene pääsee jäätymään likomärkänä. Sama koskee pohjamaalia.

Myös puumateriaali kärsii jäätymisestä. Puu on kauden jäljiltä jo valmiiksi laajimmilleen turvonnutta ja jäätyminen turvottaa sitä entisestään lisää. Puumateriaali joutuu siis melkoiseen puristukseen kun tiukaksi turvonnut laudoitus yrittää turvota vielä lisää veden laajetessa jäätyessään. Osa tästä kokoonpuristumasta palautuu pitkin talvea kun vesi haihtuu kevääseen mennessä rakenteista, mutta osa puristumasta on pysyvää ja laudoitus jää jäätymisen jäljiltä hiukan entistä väljemmäksi. Toisin sanoen kokoon puristunut laudoitus ei enää pystykään laajenemaan keväällä yhtä tiiviiksi kuin ennen jäätymistään, mikä näkyy vuodon lisääntymisenä ja pitkittymisenä.

Puu voi myös jäätyä kerrassaan rikki. Puun syiden väliin jäätyvä vesi repii syitä erilleen ja muutamaan kertaan jäätynyt puu alkaa olla halkeillutta, pahimmassa tapauksessa kuin kokoon puristettua “purua”. Mahonkiset veneet ovat tässä suhteessa arimpia. Useiden mahonkilajien syyt kasvavat jonkin verran ristiin ja tällainen puu on erityisen altista jäätymiselle. Tästä syystä mahonkiset veneet pitäisi nostaa jo vähintään muutamia viikkoja, mielellään kuukausi ennen muita veneitä.

Veneen nosto “kesken kauden” kuulostaa ja tuntuu varmasti turhauttavalta. Siitä voi joustaa, mutta samalla lyhentää tietoisesti veneensä elinikää. Rannikolla kulkee paljon lasikuituvahvistettuja tai pellitettyjä kalaveneitä, jotka ajelevat syystalvella vielä paksussakin jäänmujussa apajille. Näin voidaan tehdä ja puuvene kestää sen oman aikansa. Siellä täällä moni kalastaja haluaa nimenomaan puuveneen siksi, että se on vielä talvellakin lämmin ja kuiva verrattuna lasikuituiseen tai metalliseen veneeseen.

Silti täytyy muistaa, että työveneet ovat nimenomaan työveneitä. Niiden tarkoitus on maksaa itsensä takaisin mahdollisimman nopeasti ja niillä on ajettava niin pitkää kautta kuin on järkevästi mahdollista. Samalla veneen käyttöikä on usein huvivenettä huomattavasti lyhyempi, tarkoituksella. Jos sinun ei ole välttämätöntä päästä veneelläsi johonkin vielä myöhäissyksyllä, nosta se ajoissa. Sillä tavalla sinä ja veneen seuraavat omistajat pääsette pidemmän päälle helpommalla ja saatte palkaksenne hyvinvoivan ja terveen veneen.

niitä kirjoitti:

Puu troolareitakaan talveksi ylös nosteta.

Pintakäsittely kärsii jäätyessä. Erityisesti lakkaus irtoilee helposti märkänä jäätyneen puun pinnalta. Vaikka veneen kyllästys ja pintakäsittely olisikin verrattain hyässä kunnossa, lakkauksen voi joutua uusiman suuriltakin pinnoilta jos vene pääsee jäätymään likomärkänä. Sama koskee pohjamaalia.

Myös puumateriaali kärsii jäätymisestä. Puu on kauden jäljiltä jo valmiiksi laajimmilleen turvonnutta ja jäätyminen turvottaa sitä entisestään lisää. Puumateriaali joutuu siis melkoiseen puristukseen kun tiukaksi turvonnut laudoitus yrittää turvota vielä lisää veden laajetessa jäätyessään. Osa tästä kokoonpuristumasta palautuu pitkin talvea kun vesi haihtuu kevääseen mennessä rakenteista, mutta osa puristumasta on pysyvää ja laudoitus jää jäätymisen jäljiltä hiukan entistä väljemmäksi. Toisin sanoen kokoon puristunut laudoitus ei enää pystykään laajenemaan keväällä yhtä tiiviiksi kuin ennen jäätymistään, mikä näkyy vuodon lisääntymisenä ja pitkittymisenä.

Puu voi myös jäätyä kerrassaan rikki. Puun syiden väliin jäätyvä vesi repii syitä erilleen ja muutamaan kertaan jäätynyt puu alkaa olla halkeillutta, pahimmassa tapauksessa kuin kokoon puristettua “purua”. Mahonkiset veneet ovat tässä suhteessa arimpia. Useiden mahonkilajien syyt kasvavat jonkin verran ristiin ja tällainen puu on erityisen altista jäätymiselle. Tästä syystä mahonkiset veneet pitäisi nostaa jo vähintään muutamia viikkoja, mielellään kuukausi ennen muita veneitä.

Veneen nosto “kesken kauden” kuulostaa ja tuntuu varmasti turhauttavalta. Siitä voi joustaa, mutta samalla lyhentää tietoisesti veneensä elinikää. Rannikolla kulkee paljon lasikuituvahvistettuja tai pellitettyjä kalaveneitä, jotka ajelevat syystalvella vielä paksussakin jäänmujussa apajille. Näin voidaan tehdä ja puuvene kestää sen oman aikansa. Siellä täällä moni kalastaja haluaa nimenomaan puuveneen siksi, että se on vielä talvellakin lämmin ja kuiva verrattuna lasikuituiseen tai metalliseen veneeseen.

Silti täytyy muistaa, että työveneet ovat nimenomaan työveneitä. Niiden tarkoitus on maksaa itsensä takaisin mahdollisimman nopeasti ja niillä on ajettava niin pitkää kautta kuin on järkevästi mahdollista. Samalla veneen käyttöikä on usein huvivenettä huomattavasti lyhyempi, tarkoituksella. Jos sinun ei ole välttämätöntä päästä veneelläsi johonkin vielä myöhäissyksyllä, nosta se ajoissa. Sillä tavalla sinä ja veneen seuraavat omistajat pääsette pidemmän päälle helpommalla ja saatte palkaksenne hyvinvoivan ja terveen veneen.

puuveneilijä kirjoitti:

Pintakäsittely kärsii jäätyessä. Erityisesti lakkaus irtoilee helposti märkänä jäätyneen puun pinnalta. Vaikka veneen kyllästys ja pintakäsittely olisikin verrattain hyässä kunnossa, lakkauksen voi joutua uusiman suuriltakin pinnoilta jos vene pääsee jäätymään likomärkänä. Sama koskee pohjamaalia.

Myös puumateriaali kärsii jäätymisestä. Puu on kauden jäljiltä jo valmiiksi laajimmilleen turvonnutta ja jäätyminen turvottaa sitä entisestään lisää. Puumateriaali joutuu siis melkoiseen puristukseen kun tiukaksi turvonnut laudoitus yrittää turvota vielä lisää veden laajetessa jäätyessään. Osa tästä kokoonpuristumasta palautuu pitkin talvea kun vesi haihtuu kevääseen mennessä rakenteista, mutta osa puristumasta on pysyvää ja laudoitus jää jäätymisen jäljiltä hiukan entistä väljemmäksi. Toisin sanoen kokoon puristunut laudoitus ei enää pystykään laajenemaan keväällä yhtä tiiviiksi kuin ennen jäätymistään, mikä näkyy vuodon lisääntymisenä ja pitkittymisenä.

Puu voi myös jäätyä kerrassaan rikki. Puun syiden väliin jäätyvä vesi repii syitä erilleen ja muutamaan kertaan jäätynyt puu alkaa olla halkeillutta, pahimmassa tapauksessa kuin kokoon puristettua “purua”. Mahonkiset veneet ovat tässä suhteessa arimpia. Useiden mahonkilajien syyt kasvavat jonkin verran ristiin ja tällainen puu on erityisen altista jäätymiselle. Tästä syystä mahonkiset veneet pitäisi nostaa jo vähintään muutamia viikkoja, mielellään kuukausi ennen muita veneitä.

Veneen nosto “kesken kauden” kuulostaa ja tuntuu varmasti turhauttavalta. Siitä voi joustaa, mutta samalla lyhentää tietoisesti veneensä elinikää. Rannikolla kulkee paljon lasikuituvahvistettuja tai pellitettyjä kalaveneitä, jotka ajelevat syystalvella vielä paksussakin jäänmujussa apajille. Näin voidaan tehdä ja puuvene kestää sen oman aikansa. Siellä täällä moni kalastaja haluaa nimenomaan puuveneen siksi, että se on vielä talvellakin lämmin ja kuiva verrattuna lasikuituiseen tai metalliseen veneeseen.

Silti täytyy muistaa, että työveneet ovat nimenomaan työveneitä. Niiden tarkoitus on maksaa itsensä takaisin mahdollisimman nopeasti ja niillä on ajettava niin pitkää kautta kuin on järkevästi mahdollista. Samalla veneen käyttöikä on usein huvivenettä huomattavasti lyhyempi, tarkoituksella. Jos sinun ei ole välttämätöntä päästä veneelläsi johonkin vielä myöhäissyksyllä, nosta se ajoissa. Sillä tavalla sinä ja veneen seuraavat omistajat pääsette pidemmän päälle helpommalla ja saatte palkaksenne hyvinvoivan ja terveen veneen.

Eipä tuo ajatuksesi työveneiden lyhytikäisyydestä oikein tunnu järkevältä,sillä troolarithan talvehtivat aina vedessä,ovat usein puuta ja ikä liikkuu siinä 50-100 vuoden välillä.
Eipä noita samanikäisiä huviveneitä niin kovin paljon vesillä näy,ja jos näkyykin niin ovat useinmiten lähes uudelleen rakennettuja.
Myös ajatuksesi metallisen työveneen kylmyydestä ja kosteudesta ei oikein toimi koska metalliveneet eristetään ja ovat erittäin lämpimiä myös talviolosuhteissa.

Kale kirjoitti:

Eipä tuo ajatuksesi työveneiden lyhytikäisyydestä oikein tunnu järkevältä,sillä troolarithan talvehtivat aina vedessä,ovat usein puuta ja ikä liikkuu siinä 50-100 vuoden välillä.
Eipä noita samanikäisiä huviveneitä niin kovin paljon vesillä näy,ja jos näkyykin niin ovat useinmiten lähes uudelleen rakennettuja.
Myös ajatuksesi metallisen työveneen kylmyydestä ja kosteudesta ei oikein toimi koska metalliveneet eristetään ja ovat erittäin lämpimiä myös talviolosuhteissa.

Puuveneen käsikirjoittaja teoriamiehiä,ei pilssi isossa puukuidutetussa mihinkään jäädy pakkasella,korkeintaan jos on vettä pilssissä tulee ohut kansi päälle,meri on sulana toisella puolella näillä leveysasteilla,kyljet tuppaa pysymään liiankin kuivina koko kesän.