Elämässä on kaikki hyvin: olen valmistunut yliopistosta kevättalvella, minulla on hyvä mies ja paljon rakkautta, meidän elämässä on järjestynyt monia asioita viime aikoina parhain päin, on ollut paljon kaikkea uutta. Elän siis aikaa, josta voisi todella nauttia. Mutta olen ihan lamaantunut. En saa mitään tehtyä, kotona ollessa (teen osa-aikatyötä) en saa itseäni moneen tuntiin edes vaihtamaan päivävaatteita päälle, en saa tehtyä mitään muutakaan kuin pakolla. Ahdistun kamalasti silloin, kun tietyt kehooni liittyvät asiat eivät ole kunnossa ja ajatukset pyörivät niiden ympärillä. Sitten olen hermostunut, hikoilen, tärisen. Melkein jatkuvasti on hermostunut olo jossain sisimmässä. Tai sitten hermostun jostain pienestä asiasta ihan hirveästi ja tärisen, hikoilen ja kasvot kuumottavat. Työ, jota teen nyt, ei ole oman alani työtä. Siihen liittyy asioita, jotka hermostuttavat minua, mm. kaikki laskeminen (en ole hyvä matematiikassa). Tarkastan asioita pakonomaisesti moneen kertaan enkä luota itseeni. Työssäni täytyy olla tarkka ja siihen liittyy raha-asioita (inhoan rahan käsittelyä). Yksi päivä melkein romahdin asiakkaan läsnäollessa, kun laitteet sekoilivat.
Päässä pyörii paljon kaikenlaisia ajatuksia, mm. siitä, onko olemassa mitään jumalaa, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, mikä on elämän tarkoitus. Olen menettämässä uskoani näissä asioissa kaikkeen siihen, mitä olen ennen uskonut ja sekin ahdistaa.
Silloin, kun on jotain mukavaa tekemistä, minun on hyvä olla. Eli kun saa ajatukset suunnattua johonkin muuhun. Esimerkiksi kavereiden tapaaminen on sellaista. En kuitenkaan jaksa keskittyä mihinkään monimutkaiseen.
Onko tämä masennusta? Mitä teen? Lääkärille on tosi vaikea saada aikoja vaikka olisi jokin "järkeväkin" syy, ajat menevät kuukausien päähän. En tiedä, jaksanko tätä hermostumista niin kauan.
Päässä pyörii paljon kaikenlaisia ajatuksia, mm. siitä, onko olemassa mitään jumalaa, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, mikä on elämän tarkoitus. Olen menettämässä uskoani näissä asioissa kaikkeen siihen, mitä olen ennen uskonut ja sekin ahdistaa.
Silloin, kun on jotain mukavaa tekemistä, minun on hyvä olla. Eli kun saa ajatukset suunnattua johonkin muuhun. Esimerkiksi kavereiden tapaaminen on sellaista. En kuitenkaan jaksa keskittyä mihinkään monimutkaiseen.
Onko tämä masennusta? Mitä teen? Lääkärille on tosi vaikea saada aikoja vaikka olisi jokin "järkeväkin" syy, ajat menevät kuukausien päähän. En tiedä, jaksanko tätä hermostumista niin kauan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
voisi auttaa keskustelu teologin tai diakonin kanssa. Itse ole soittanut kirkon päivystävään numeroon, purin tuskaani. Sain lohtua ja uskoa.
Minkä ikäinen olet? Itse olen kärsinyt jo kymmenen vuotta v-vuosi-ongelmista. Jokaisella laisensa. Sanoisin ja neuvoisin kuintekin kääntymään sinua vaikka kuntasi mielenterveystoimiston puoleen, sillä usko tai älä, onglemat eivät parane viivyttelyllä. Puhuminen auttaa ja huomaat helpotusta ja huomaat olevasi ihminen sinäkin, älä turhaa jännitä..
Masennus on juuri tuollaista, ainakin sillon kun ei ole vielä ehtinyt äityä kamalan pahaksi. Kannattaa hakea apua heti, niin ei ehdi pahenemaan. Voimia! :)
Olen 24-vuotias nainen.
Voiko olla masennusta, jos tuntee kuitenkin innostusta joistakin asioista? Tykkään esim. käydä ulkona mieheni ja kavereitteni kanssa ja se saa mielen piristymään. Olen aika innostunut eräästä harrastuksestani. Ja kaikista kivoista jutuista. Kaikki arkiset asiat kuitenkin tuntuvat sitten tosi raskailta.
Luettuani oireistasi veikkaisin, enemmän kuin puhdasta masennusta, Sinulla olevan ahdistuneisuutta ja sitä pyrkinet purkamaan/estämään (?) lievänlaiseen pakkoneuroottiseen suuntaan !? Stressaantunut ollet, ilmeisesti just töistäsi. Olisikohan se työ vähän hankalaa Sinulle, kun tuota takertumistaipumusta. Jännittyneenä menet työhön?
Olen itse kokenut tuollaista kun kuvaat; tarkistelua, hidastuttavaa takertumista, paikallaan junnaamista, just näppäilyhommissa; ei ole oikein rento ja sillei.
-Entäs tuommoiset kohtauksenomaiset tuntemuksesi, olisivatko jotakin osa-paniikkihäiriötä? Tullevat, kun Sinulla vähän pallo hukassa, kun stressaantunut.
-Itsellänikin kummasti oireet häviävät, kun ihmisten kanssa mukavaa; kun keskityn vaikka ystävän kanssa hyviin keskusteluihin.
-Huhhuijaa! Hyvää yötä, ja rauhaa tarviit. Jos haluat, lue vaikka Johanneksen evankeliumi tai siitä vaikka luku 14. Hengellinen rauhattomuus on joskus ihan hyväksikin.
Uskon asioilla voi toiki saada mielensä sekaisinkin, mutta olisikohan kuitenkin kyse aivan tavallisesta informaatio ähkystä.
Kuten kerroit elämässäsi on juuri nyt tapahtunut monia asioita, elämänmuutoksiin tottuminen vie normaalilta ihmiseltä aikansa, elämä ei ole elokuvaa ...
Teet työtä jota et tunne ihan omaksesi, joten joudut tekemisiin itsellesi vieraiksi tuntemiesi asioiden kanssa, se saattaa näivettää itseluottamustasi.
Hakeudu muuhun työhön, tai etsi siitä nykyisestä työstä itsellesi mieluisia rutiineita.
Jokainen ihminen kaipaa ympärilleen, elämäänsä omia turvatekijöitä. Esimerkisi oma koti, turvallinen työympäristö, mieluisia harrastuksia jne. Hyvä elämä lähtee hyvin yksinkertaisista asioista, opettele rentoutumaan, mieti mikä saa sinut hyviälle mielelle ja tee sitä.
Elämä on kriisistä kriisiin kulkemista, ei siinä mitään, pitää vain tunnistaa kriisinsä ja ottaa se haltuun.
Kun hermostun, en osaa enää rauhoittaa itseäni vaan hermostunut olo kestää ja kestää ja hermostuttaa minua vaan lisää.. Olisiko kellään vihjata mitään hyviä rentoutuskeinoja? Onko jotain ammattiauttajia, jotka opettais rentoutumaan?
Olen aina stressannut suht helposti asioista, mutta en tässä mittakaavassa, tämä ei ole ihan normaalia minulle. Jokin minussa on nyt vikana.