Hei!
Tiedän etten voi olla ainoa, siksi kirjoitankin, etsin kaveria, mailikaveria, jotakuta kenen kanssa puhua...
ystävistä ei oikeen ole kuuntelemaan mun innostusta vauvasta... jotenkin vaikka yritin puhua normaaleista, ei enää ollut yhteistä. En minä käy baareissa, en minä sekoile ja harrasta yhdenillan juttuja. Kukaan ei lähde kahville, kaljalle monikin, mutten kestä tupakansavua...
haluaisin jakaa iloisia asioita jonkun kanssa, mutta tunnun olevan entisille ystäville ilmaa. kai niillä on pelko siitä, että raskaus on tarttuva tauti tai jotain, en tiedä, kukaan ei kerro. Jäin yksin. Mieskin on paljon pois töittensä takia. Olen aika varma ettei tilanne ainakaan parannu kun vauva syntyy. haluan tämän lapsen, rakastan enemmän kuin mitään muuta...
On vaan niin kamalan paha olla yksin aina. Kaipaan sitä kun saa nauraa.
Tiedän etten voi olla ainoa, siksi kirjoitankin, etsin kaveria, mailikaveria, jotakuta kenen kanssa puhua...
ystävistä ei oikeen ole kuuntelemaan mun innostusta vauvasta... jotenkin vaikka yritin puhua normaaleista, ei enää ollut yhteistä. En minä käy baareissa, en minä sekoile ja harrasta yhdenillan juttuja. Kukaan ei lähde kahville, kaljalle monikin, mutten kestä tupakansavua...
haluaisin jakaa iloisia asioita jonkun kanssa, mutta tunnun olevan entisille ystäville ilmaa. kai niillä on pelko siitä, että raskaus on tarttuva tauti tai jotain, en tiedä, kukaan ei kerro. Jäin yksin. Mieskin on paljon pois töittensä takia. Olen aika varma ettei tilanne ainakaan parannu kun vauva syntyy. haluan tämän lapsen, rakastan enemmän kuin mitään muuta...
On vaan niin kamalan paha olla yksin aina. Kaipaan sitä kun saa nauraa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Laita viestii ([email protected])
Täällähän me ollaan kaikki toisiamme varten, me tulevat äidit joiden elämäntilanteet on mitä erilaisimpia ja silti meitä yhdistää se yksi asia, vauva masussa. :)
Itse huomannut vähän samaa, että vähän hiljaiseksi ja yksinäiseksi on tämä elämä yhtäkkiä käynyt. Tosin viimeinen vuosi on ollut todella hektistä ja riehakasta joten toisaalta ihan hyvältä tuntuu rauhoittua ja olla kotosalla vaan. Mutta joskus tuntee itsensä vähän poikkeavaksi kun ei käy missään "tyttöjen jutuissa" ja on ihan pihalla kaikista juoruista ja muotijutuista jne. Mullakin mies on paljon pois kotoa peliensä takia ja mä oon sitten kotona kissan seurana ettei sen tarvitse kaiket päivät ihan yksikseen olla. Mä en kuitenkaan oikein voi valittaa olotilastani koska aika pitkälti olen itse valinnut yksinään oleilun. Mulla on kavereita joilla on lapsia joten niiden luona voisi kyläillä, mutta tällä hetkellä tuntuu kivemmalta olla kotona vaan. Mut sit kun on kotona niin kuitenkin kaipais juttuseuraa, ehkä sen takia notkun tääläkin palstalla niin paljon kun ei koko aikaa viitti soitella ja viestitellä ihmisille.
Ja se on kyllä totta että tuntuu että ne puheenaiheet kavereiden kanssa on aika vähissä, mutta ei siitä voi oikein niitä kavereitakaan syyttää. Itse ainakin oon huomannut ettei päässä liiku mitään muuta kuin vauva-ajatuksia ja on vaikea keskustella mistään muusta kun en jaksa keskittyä mihinkään muuhun kuin lapseen.. Melkein säälittää muut ihmiset kun puudutan ne vauvajutuillani, joskus tuntuu että oma mieskin on kyllästynyt kun jatkuvasti höpöttelen tuosta masuasukista. :) Pitäis vaan yrittää keskittyä välillä tähän ympäröivään maailmaan niin olis helpompi sit keskustella kavereiden kanssa edes jotain. :/ Kun siihen vauvan syntymään on vielä niin pitkä aika, mullakin laskettu aika vasta huhtikuun alussa, että pakko tässä on välillä vähä muutaki miettiä ku pelkkää mahaa. :)
Mutta täälä palstalla meitä odottavia äitejä on roppakaupalla, meistä saa aina juttukaverin jos tunnet olevasi yksinäinen. Älä stressaa liikaa sitä yksinoloa vaan ota se sillä tavalla että sulla on aikaa tutustua itseesi äitinä ja oppia tuntemaan masussa asusteleva ihmisenalku. :) Ihanaa odotusaikaa!
Moikka!
En ole raskaana,mut jos haluat luotettavan mailikamun,niin kirjoita mulle!
[email protected]
saan myös maaliskuussa esikoiseni... jos halut kirjotella niin täällä olis yksi Ystävä!
hei taasen ja kiitos piristyksestä kaikille!!
yhteystietoni ovat siis:
[email protected]
ja yhteyttä mielellään saa ottaa. =)
Nyt jo vähän hymyilyttääkin tälle iltaa taas. Kiitos teidän muiden!
tiedän mistä puhut, kateellinen kyllä olen, sulla sentään mies. mä odotan yksin. ja rankkaa on. oli jopa niin rankaa hetken tämä yksinäisyys, että meinasi viedä tosissaan mukanaan. nyt käyn psykologilla juttelemassa, kun ei muut ymmärrä. tai jaksa kuunnella. jos vielä kaveria kaipaat ajatuksia vaihtamaan, niin täällä olen.
Ollut kieltämättä tod yksinäistä aikaa tämä odotus, ja vanhat kaverit haihtunut kuin ilmaan. Eivätkä tietenkään halua vauvajutuista puhua niinä harvoina kertoina kun nähdään.
Ja yksin olen melkein koko odotuksen ollut, kun iskä lähti kesällä mäkeen :( Vauva kyllä äärettömän toivottu ja rakastettu, mutta ei siitä hirveästi seuraa tuolla masussa ole.
Aina välillä meinaakin sitten epätoivo yllättää kun miettii että mistä ystäviä? Kun ikänä en yksinäni ole ihmeemmin viihtynyt, vaan tykkään olla ihmisten kans tekemisissä PALJON =)
Että saa ottaa yhteyksiä kuka vain tahtoo, kun vaikkei muuta yhteistä oliskaan hirveemmin, ni kyllä niistä vauvoista jaksais jauhaa vaikka loputtomiin :)
Ja maili os on: [email protected]
Mulla laskettu aika 7.12, että loppusuora meneillään =)
La myös huhtikuussa ja itku pääsee kun näen pariskuntia vauvan kanssa :( Mies päätti ykskaks että parempi ettei olla yhdessä enään?!?
Olen myös ajatellut mennä jutteleen jollekkin ammattiauttajalle. Saitko neuvolan kautta sen psykologin ajan? Uskon että se auttaa...
voimia ja jaksamista sinulle sekä alkuperäiselle kirjoittajalle. Kyllä ne kaverit ajan kanssa tottuu ajatukseen, ei ne sinua kokonaan unohda...Niin ja tosiaan IHANAA että sinulla on kuitenkin mies! :)
joo neuvolasta sain apua, soitin sinne ja itkin ongelmiani. neuvola lääkäri laittoi asiaa eteenpäin!! ja nyt päivä kerrallaan, jaksaa jopa netissä häärätä, ja vauva jutut alkaa kiinnostaa taas. :)
Missäpäin Suomea asut?
Aika yksin minäkin olen vauvajuttujen kanssa, kun kaikilla kavereilla on jo isot lapset, meillekin tämä on iltatähti.
Osa kavereista ei voi ymmärtää miksi halusimme vielä lapsen.
Onneksi olen kotona viihtyvä, ja muutenkin aika menee aika tarkkaan isompia lapsia kuskatessa harrastuksiin ja huushollin kanssa.