Miksi en voi avoeron jälkeen ajatella ryhtyväni uuteen suhteeseen? Mieleeni pulpahtaa ajatuksia: "Entä jos kaikki meneekin taas pieleen" ja "Entä jos kaikki hyvät ja kauniit asiat viedään minulta taas pois, ja jäljelle jää vain kyyneleitä aiheuttavat muistot". Voinko oppia siihen, että maailmasta löytyy vielä hyvääkin, eikä vain pettymyksiä? Vai opinko todennäköisemmin tottumaan pettymyksiin ja sitä kautta suhtautumaan kaikkiin tuleviin suhteisiin valmiiksi epäluuloisena? Samanlaisia ajatuksia?
Epäröinti
jankonbetoni
1641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
käydä kaikki tunteet läpi. Ero on kivulias prosessi ja tuollaiset ajatukset ovat ihan luonnollisia. Kun oikea ihminen tulee vastaan joskus tulevaisuudessa olet valmiimpi aloittamaan suhteen "puhtaalta pöydältä" etkä siirrä vanhan suhteen kaunoja uuteen suhteeseen. Odota sitä oikeaa ja anna itsellesi aikaa. Tsemppiä sinulle! t. vuosi erosta