Nyt alkaa kai olla aika miettiä elämää uudestaan. Aloitin riehakkaamman elämän lähes täysraittiuden jälkeen parikymppisenä. Tuolloin aloin käymään baareissa juomassa pari kertaa kuussa korostaakseni ilon tunnetta. Pari vuotta myöhemmin kävin jo joka viikonloppu ja muutama vuosi myöhemmin molempina öinä viikonloppuisin. Sitten aloitin parisuhteen jossa mies oli tottunut ottamaan pari lasia viiniä arki-iltaisin. Omaksuin nopeasti tämän rentouttavan tavan itsekin.
Suhde loppui, mutta tapa jäi. Sillä erolla, että pari lasia vaihtui pullolliseksi tai enemmäksikin, tai vastaavasti 4 - 5 isoon tuoppiin illassa. Tämä rentoutti mukavasti ja musiikki ja elokuvat sujuivat hauskasti taustalla viinan ohessa. Tässä vaiheessa en juonut enää korostaakseni iloa vaan peittääkseni yksinäisyyttäni tai rauhattomuuttani.
Myös ystävät ovat omanneet pitkälti samantapaisen tyylin ja viikonloppumme eivät koskaan ole olleet kovinkaan kuivia. Olen kuitenkin aina myöntänyt itselleni ja ystävilleni juovani aivan mielettömästi. Olen aina ajatellut vähentää sitä ihan näinä aikoina (niinpä, tiedän...)
Vähän aikaa sitten eräs läheiseni huomasi että juon myös arki-iltaisin, josta oli kovin järkyttynyt. Tämä sai minut aukaisemaan silmäni jollain tavalla, ja nyt muutaman illan ilman alkoholia olleena huomaan, miten vaikea on keksiä mitään miellyttävää tekemistä, miten täyttää tyhjä olo ja valmistautua nukkumaan. Siitä huolimatta kaapissani on nyt 2 pulloa viiniä, mutta minun ei tee mieli avata niitä. Kuitenkin mietin myös, kykenenkö enää koskaan pitempään kohtuukäyttöön ja riittääkö tahdonvoimani siihen, vai täytyykö tässä ottaa järeämmät aseet käyttöön. Tällä hetkellä en halua enkä aio ottaa sitä pariakaan lasia.
Suhde loppui, mutta tapa jäi. Sillä erolla, että pari lasia vaihtui pullolliseksi tai enemmäksikin, tai vastaavasti 4 - 5 isoon tuoppiin illassa. Tämä rentoutti mukavasti ja musiikki ja elokuvat sujuivat hauskasti taustalla viinan ohessa. Tässä vaiheessa en juonut enää korostaakseni iloa vaan peittääkseni yksinäisyyttäni tai rauhattomuuttani.
Myös ystävät ovat omanneet pitkälti samantapaisen tyylin ja viikonloppumme eivät koskaan ole olleet kovinkaan kuivia. Olen kuitenkin aina myöntänyt itselleni ja ystävilleni juovani aivan mielettömästi. Olen aina ajatellut vähentää sitä ihan näinä aikoina (niinpä, tiedän...)
Vähän aikaa sitten eräs läheiseni huomasi että juon myös arki-iltaisin, josta oli kovin järkyttynyt. Tämä sai minut aukaisemaan silmäni jollain tavalla, ja nyt muutaman illan ilman alkoholia olleena huomaan, miten vaikea on keksiä mitään miellyttävää tekemistä, miten täyttää tyhjä olo ja valmistautua nukkumaan. Siitä huolimatta kaapissani on nyt 2 pulloa viiniä, mutta minun ei tee mieli avata niitä. Kuitenkin mietin myös, kykenenkö enää koskaan pitempään kohtuukäyttöön ja riittääkö tahdonvoimani siihen, vai täytyykö tässä ottaa järeämmät aseet käyttöön. Tällä hetkellä en halua enkä aio ottaa sitä pariakaan lasia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kehityskaarelta. Itselläni se meni suunnilleen samaa rataa. Nyt olen omaksunut täysraittiuden, ja huomannut miten alkoholisoitunut olenkaan ollut. En ole katunut päivääkään raittiina olemista. Lopeta ihmeessä ajoissa. Kaikki apu on sallittua.