Katselin tuossa jotain vanhoja valokuvia, kun mielessä on pyörinyt nyt jo yli kahden vuoden takainen tyttöystäväni. Nyt kun ajattelee, elämä oli silloin täydellistä. Ehdittiin olemaan yhteensä á 1 ja puol vuotta yhdessä. Ja hän oli myös ensirakkauteni.
Asiaa kun nyt miettii, koko homma oli silloin niin pienistä asioista kiinni, mutta nyt ne ovat suuria (eikä niille enää mitään vois.
Ollaan nykyään kavereita, molemmilla ollut juttuja sen jälkeen. Hänellä tälläkin hetkellä jätkäkaveri.
Miksi silloin oli niin tyhmä... Olisi ollut mahdollisuus jatkaa hänen kanssaan, mutta tyhmä kun olin. Nyt saa sitä sitten katua.
Asiaa kun nyt miettii, koko homma oli silloin niin pienistä asioista kiinni, mutta nyt ne ovat suuria (eikä niille enää mitään vois.
Ollaan nykyään kavereita, molemmilla ollut juttuja sen jälkeen. Hänellä tälläkin hetkellä jätkäkaveri.
Miksi silloin oli niin tyhmä... Olisi ollut mahdollisuus jatkaa hänen kanssaan, mutta tyhmä kun olin. Nyt saa sitä sitten katua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla on vähän saman kaltainen tilanne kuin sulla. Olin yhden jätkän kanssa 2 vuotta sitten. Nyt kun mietin, se oli mahtavaa aikaa vaikken sitä silloin tajunnutkaan, oltiin kyllä aika nuoriakin. Sillä jätkällä on nyt joku toinen. Niin mulla kävi samalla tavalla, olisi ollut mahdollisuus jatkaa mutta tyhmä kun olin... Muistot ovat kultaakin kalliimpia, sanotaan..=)