tuningmitsu

Jos tuot auton mun pihaan niin mää voin potkia,
maksaa kymmenen markkaa.

Ei taida kannattaa alkaa lanceria tuunaamaan.
Itsellni oli samanlainen ja se ei todellakaan ole
mikään raketti. Auto on sen verran halpa nykyään,
ettei sen rakenteluun kannata paljoa rahoja
käyttää. Omaani vaihdoin niiden epämääräisen
näköisten mitsuvanteiden tilalle alut. Auto on
myös senverran vanha, ettei siihen juurikaan
taideta tuning osia tehdä.

on niitä rakenneltu meilläpäin on simmonen hb 4
ovien evolook mieleton evospoileri ja helmat ihan
siisti mitsupötsix

sen korimallin viimeiset lancerit oli varustettu
1.6 16valve koneilla tehoa näissä oli 113hv.
tämmönnen lanceri lähtee yllättävän hyvin.
vakiona tämmösessä on kirkkaat etuvilkut ja puna-
valkoset takavalot ja isommat puskurit. auto on
siis hatsback.

Tuning-auton helmalevitykset syntyvät parhaiten
pellistä. Etenkin auton omasta helmapellistä
muotoiltuna on linjakkaan näköinen ja varmasti
samaa sävyä muun auton kanssa.

Kulmahiomakoneella vain sivuhelma auki alhaalta
ja molemmista päistä. Sitten tartut alareunaan
kiinni ja nostat pellin törröttämään suoraan
sivulle.

Sitten spoilerit. Ota 200 litran öljytynnyri ja
halkaise se pituussuunnassa. Nosta puolikas
takaluukun kannelle poikittain, kupera puoli
taaksepäin. Poraa sitten alareunaan 10 kpl. 4
mm:n reikiä niin, että reiät lävistävät myös
takaluukun kannen. Kiinnitä mahdollisimman
pitkillä 4 mm:n pop-niiteillä.

Jos spoileri tuntuu liian ottavalta, voit leikata
sitä yläpuolelta matalammaksi. Tällöin kuitenkin
menetetään iso osa spoilerin ulkonäöstä. Jos siis
haluat säilyttää äreämmän lookin, leikkaamisen
sijaan poraa spoilerin läpi pieniä reikiä.

Poraa reikä kerrallaan ja kokeile, milloin
ottavuus ja ilmanvastus ovat oikeassa suhteessa.
Aikaa menee, mutta lopputulos on sitten
yksilöllisesti räätälöity. Jos oikein tarkka
haluaa olla, voi käyttää oikein pientä terää ja
porata aina reiät molemmille puolille yhtä
aikaa. Näin tasapaino säilyy, eikä auton
ympärille kerry haitallista turbulenssia.

Toisesta puolikkaasta saat etuspoilerin, jonka
voit vastaavalla tavalla kiinnittää etupuskuriin.

Spoileria on kuitenkin pakko leikata
matalammaksi, ettei se raavi maata. Maavaraa
kannattaa jättää vähintään 5 cm, ellet sitten aja
jatkuvasti sileillä radoilla.

Molempien etuspoilerin päätyihin on vielä
leikattava halkaisijaltaan n. 10 cm:n aukot,
jotta ilma saadaan ohjatuksi auton sivuille.
Kokonaan päätypeltejä ei voi poistaa, ettei
tynnöri menetä muotoaan.

Rei'istä voi vielä ohjata ilman jarrujen
jäähdyttämiseen. Sopivat mutkat on helppo
modifioida esim. räystäskourun syöksytorvesta,
siinä on jo valmiiksi sopiva mutka molemmissa
päissä!

Väliin jäävän suoran putkiosan voi hyödyntää
avarampaa pakoputkistoa rakennellessa. Erityistä
huomiota on kiinnitettävä pakoputken päähän,
jossa on syytä olla vähintään 25 % enemmän
halkaisijaa kuin muussa putkessa, mielellään
enemmänkin, jotta pakokaasu pääsee jakaantumaan
mahdollisimman laajalle alueelle eikä jää
tukkeeksi putken päähän.

Vielä parempi on, jos putken saisi jaettua
kahdeksi. Sopivaa jakoputkea voi olla vain vaikea
löytää. Ihanteellisin ratkaisu olisivat
sivuputket. Ne ovat myös ulkonäöllisesti
tasapainoisen näköiset, vallankin jos ovat tehdyt
samasta syösytorvesta, mistä jarrujen
jäähdytys.

Tässä vaiheessa kannattaa uhrata hetki aikaa myös
moottorin hengitykselle. Kun rälläkkä on jo
hollilla, kannattaa leikata n. 10x10 cm aukko
konepeltiin siihen kohtaan, johon ilmanputsarin
torvi loppuu. Aukon päälle saa peltisestä
rikkalapiosta scoopin. Rikkalapion voi
kiinnittää esim. varrestaan ruuveilla tai pop-
niiteillä. Virtaviivaisempi toki tulee, jos
irrottaa varren ja liimaa scoopin paikalleen.
Ruuvikiinnitys on kuitenkin kisakäytössä
varmempi.

Mikäli nurkissa on edelleen tyhjiä tynnyreitä,
niiden päädyistä leikkaamalla saa virtaviivaiset
koristekapselit, jotka saa kiinnitettyä
tukevasti, kun poraa niihin neljä oikean kokoista
reikää ja kiristää ne pyöränmuttereilla
levypyörän ja muttereiden väliin. Näin
varmistetaan niiden pysyminen kiinni rajussakin
ulosajossa.

Jarrujen jäähdytystä varten on muistettava porata
kapseleihin reiät. Reikien poraamisessa on
oltava tarkkana, jotta pyörien tasapaino säilyy.

Muutenkin auton tasapainoitukseen on syytä
kiinnittää huomiota. Tasapainotuksen kannalta on
karvanoppien silmälukua syytä tarkkailla
kriittisellä silmällä. Noppahan on yleensä
tehtaan jäljiltä aivan poissa balanssista, sillä
kuutioissa on usein yhdellä sivulla vain yksi
silmä, kun jollain toisella sivulla niitä voi
olla jopa kuusi. Kisakäytössä kannattaa joka
sivulta poistaa kaikki ykkösen ylittävät
silmäluvut. Samalla noppa myös kevenee.
Siviiliajossa tällainen on kuitenkin turhan
askeettista.

Silmäluvun voi tasoittaa esimerkiksi siten, että
kaikkilla sivuilla on kolme silmää. Tämä on
yleensä hyvä kompromissi mukavuuden ja
urheilullisuuden välillä. Tällöin jää vielä kolme
silmää käyttämättä.

Ylimääräiset silmät kannattaa säilyttää
varaosina, sillä silmävauriot ovat yllättävän
yleisiä.

Wunderbaumista kannattaa karsia ylimmät oksat,
pois, jotta painopiste saadaan alemmaksi.
Suorituskykyyn tällä on vain vähän vaikutusta,
sillä ylimmät oksat ovat pinta-alaltaan pienet
eivätkä sisällä kovinkaan runsaasti
hajuepiteeliä.

Tässä vaiheessa ei ole enää syytä olla
puuttumatta alustaankaan. Spoilereiden avulla
ajettavuus on jo parantunut, mutta nopea
kaarreajo vaatii vielä alustan madaltamista.
Helpoimmin tämä käy laskemalla renkaiden
ilmanpaineet puoleen. Samalla rengas levenee,
pito paranee ja auto irtoaa viivalta nopeammin.
Tällöin alusta muuttuu kuitenkin helposti
veltoksi, joten keinoa ei kannata käyttää kuin
kiihdytyskisoissa.

Kaarreajossa tarvitaan jäykkää alustaa, jonka saa
helpoiten nostamalla ilmanpaineet selvästi yli
autonrengasalan yleisten suositusten.
Ilmanpaineiden nosto ei samalla tavalla korota
autoa kuin niiden lasku, joten tästä ei ole
yleensä kuin hyvää sanottavaa: kovat paineet
tekevät renkaasta liukkaamman, jolloin
takavetoisilla autoilla saadaan sladeihin
näyttävyyttä, ja etuvetoisilla nakkikioskiefekti
paranee. Monttuihin ajettaessa kovat renkaan myös
irrottavat tehokkaasti haitallista amalgaamia.
Samalla kuljettaja kevenee.

Paras lopputulos saadaan kuitenkin vasta
madaltamalla alustaa. Mitään alustasarjaa ei
yleensä tarvita, vaan yhdelläkin alustalla
tullaan toimeen, jos vain jousia ei lyhennetä
liikaa. Kaksi kierrosta on maksimi, mutta
kannattaa aloittaa maltillisemmin, ettei
alustasta tule liian matala. Usein on käynyt
niin, että liian urheilullista alustaa
rakennettaessa onkin huomattu, etteivät pyörät
enää ota maahan kiinni.

Tästäkin selviää, kun vaihtaa pyöräkoon
suuremmaksi, esim. 14 – tuumaiseksi. Tällöin
vaivalla tekemämme kapselit eivät kuitenkaan enää
sovi! Toki renkaan voi myös vaihtaa
korkeaprofiilisemmaksi, mutta ulkonäkö muuttuu
helposti mauttomaan suuntaan. On siis syytä
madaltaa maltillisesti, niin välttyy monelta
harmilta. Tietysti, jos olet sijoittanut
alustasarjaan, voit kokeilla erilaisia
vaihtoehtoja.

Alustan madaltamista muuten helpottaa, jos joku
auton jousista on jo valmiiksi poikki – seikka,
johon kannattaa kiinnittää huomiota jo auton
ostovaiheessa.

Jos olet aikeissa nostaa auton perää, ei kannata
lyhentää kuin etujousia. Monet näkevät paljon
vaivaa madaltaessaan ensin koko alustan ja
nostaessaan sitten perää. Samaan lopputulokseen
pääsee kuitenkin myös sillä, että lyhentää vain
etujouset ja jättää takajousituksen ennalleen.
Tämä on kokeiltu juttu ja toimii varmasti.

Sitten enää kalvoa tuulilasiin, jarrurummut
kirkkaan punaisiksi ja kilparadalle.

Ja lopuksi vielä vinkki: jos lippalakki on
rajussa kiihdytyksessä kääntynyt väärin päin, sen
saa korjattua seuraavalla tavalla: lakin lippa
leikataan varovasti irti aivan juurta myöten.
Irrotettua lippaa kuljetetaan 180 astetta lakin
ympärillä ja ommellaan lippa kiinni lakin
toiselle puolelle.

Mikäli epäilet ompelutaitojasi, voit myös pyytää
kartturia pitämään lakkia lujaa paikoillaan
samalla, kun itse pyörähdät pystyakselisi ympäri
saman 180 astetta. Tämä toimenpide vaatii
kuitenkin käytännössä aina autosta poistumisen