voihan voihan
Kirjoittanut: kiistelyä kiistelyä 19.10.2006 klo 14.59
Kuvitelkaa tilanne, että ette olisi koskaan sairastuneet kosteusvauriomikrobeista. Miten hieno tilanne se olisi! Millaista elämää voisittekaan viettää! Toivokin elää tulevaisuuden suhteen, mitä nyt pieniä vastoinkäymisiä aina silloin tällöin sattuu. 1/3 suomalaisistakin sairastuu esimerkiksi syöpään.
Kuvitelkaa nyt tilanne, että olette kosteusvaurioisella työpaikalla. Oireilette iho-oirein, (mm. kutinaa, punoitusta) silmät ullottavat, kärsitte voimakkaasta väsymyksestä. Kenties on ylähengitysteiden tulehduksia, kuten toistuvaa poskiontelo- ja keuhkoputkivaivaa. Koetatte selvitä oireidenne kanssa omin avuin.
Vähitellen oireiluun tulee mukaan tavaton voimattomuus, tuntuu ettei happi riitä, kenties alatte voida pahoin, kehon lämpötila vaihtelee luvattoman paljon, nivelet kipuilevat jne. Päätätte tässä vaiheessa käydä työterveyslääkärillä.
Kerrotte oireenne, joissa pääpaino on rasitusväsymyksessä ja lämpötilanvaihteluissa. Työterveyslääkäri tarjoaa reseptiksi PEF-mittaria. Ja lääkefirman kustantamaa avaavaa lääkettä.
Lähdet vastaanotolta ja olet kuin puulla päähän lyöty. "Enhän oireile astmaattisesti. Eihän minulla ahdista keuhkoputkessa." Ihmettelet, miksi lääkäri ei huomioinut muita lukuisia oireitasi. Ihmettelet, miten PEF-mittari auttaa sinua pysymään terveenä.
Menet takaisin työpaikalle ja päätät pärjätä astmapiipun avulla. Se ei kuitenkaan ota onnistuakseen ja joudut aloittamaan muun muassa lisääntyvien nivelkipujen vuoksi kortisonitablettilääkityksen. Sama oirekuva jatkuu huolimatta PEF-puhalteluista ja avaavasta lääkkeestä.
Vähitellen alkaa keuhkoputkessakin tuntua ahtautumista. Puhallukset alkavat tippua. Käyt kokeissa, mutta edelleenkään verestäsi ei löydy eosinofiilisiä valkosoluja.
Vihdoin alat ajatella, josko tautisi olisikin jotain muuta kuin astmaa. Eihän astmaan liity kokemasi oireilu lämpötilanvaihteluineen yms.
Mutta samalla kun alat epäillä sairastuneesi homepölykeuhkoon, alkaa lääkäreiden myötämielisyys loppua. Samalla sinulle aletaan tarjoilemaan vierailua mielenterveystoimistossa. Ihmettelet sitäkin, sillä eihän sinua päässä viiraa. Vaikka ajattelet, että mikäpä ihme tuo olisi tällaisen elämänmuutoksen myötä. Mutta ajatellessasi et vielä tiedä, mitä on edessä odottamassa.
Lopulta joudut niin huonoon kuntoon, että sinulta löydetään sieni poski- ja otasonteloista. Sitten lääkärit sanovat: No nyt sinulla on OIKEA tauti. Mietit, eikö minulla ole ollut tauti jo kauan?
Pääset eroon sienestä, mutta immuunijärjestelmäsi on tuossa vaiheessa jo niin down, että mikäli jatkat työssäoloa, joudut syömään vähän väliä antibioottia ja kortisonikuurikin vain jatkuu. Sinulle on puhjennut hyppivä nivelreuma tai fibromyalgia, reuma on mennyt keuhkoihin ja sädesieni on syövyttänyt luustosi. Saat sille diagnoosin epätyypillinen luusto. Muistat, että sitähän ne muuten sanoivat astmastanikin!
Samalla alat miettiä, että millainenkohan se naapurin astma onkaan, kun hän on jatkuvasti ollut askeleen päässä astmasta, vaikka on tajuttoman sairas. Mitään muuta diagnoosia ei vissiin ollut saanut. Muuta kuin hyperventilaatio- ja paniikkihäiriöarveluja.
Lopulta etsit käsiisi Keuhkosairaudet -krjan,jossa kerrotaan vastaavat oireet kuin omasi allergisen alveoliitin kohdalla. Tunnet suurta vääryyttä siitä, että sinua ei ole hoidettu oikein.
Kiehut, kun huomaat, että varhainen diagnosointi olisi säästänyt sinua puhjenneilta muilta sairauksilta, kuten keuhkoputken ahtautumiselta. Ehkä eniten syytät kuitenkin itseäsi siitä, ettet suostunut näkemään totuutta aiemmin ja etsinyt tietoa oireistasi. Halusit tuudittautua astmauskoon, vaikka tiesit jo varhain, ettet pysy terveenä astmalääkkeiden voimalla homeisissa paikoissa.
Kirjoittanut: kiistelyä kiistelyä 19.10.2006 klo 14.59
Kuvitelkaa tilanne, että ette olisi koskaan sairastuneet kosteusvauriomikrobeista. Miten hieno tilanne se olisi! Millaista elämää voisittekaan viettää! Toivokin elää tulevaisuuden suhteen, mitä nyt pieniä vastoinkäymisiä aina silloin tällöin sattuu. 1/3 suomalaisistakin sairastuu esimerkiksi syöpään.
Kuvitelkaa nyt tilanne, että olette kosteusvaurioisella työpaikalla. Oireilette iho-oirein, (mm. kutinaa, punoitusta) silmät ullottavat, kärsitte voimakkaasta väsymyksestä. Kenties on ylähengitysteiden tulehduksia, kuten toistuvaa poskiontelo- ja keuhkoputkivaivaa. Koetatte selvitä oireidenne kanssa omin avuin.
Vähitellen oireiluun tulee mukaan tavaton voimattomuus, tuntuu ettei happi riitä, kenties alatte voida pahoin, kehon lämpötila vaihtelee luvattoman paljon, nivelet kipuilevat jne. Päätätte tässä vaiheessa käydä työterveyslääkärillä.
Kerrotte oireenne, joissa pääpaino on rasitusväsymyksessä ja lämpötilanvaihteluissa. Työterveyslääkäri tarjoaa reseptiksi PEF-mittaria. Ja lääkefirman kustantamaa avaavaa lääkettä.
Lähdet vastaanotolta ja olet kuin puulla päähän lyöty. "Enhän oireile astmaattisesti. Eihän minulla ahdista keuhkoputkessa." Ihmettelet, miksi lääkäri ei huomioinut muita lukuisia oireitasi. Ihmettelet, miten PEF-mittari auttaa sinua pysymään terveenä.
Menet takaisin työpaikalle ja päätät pärjätä astmapiipun avulla. Se ei kuitenkaan ota onnistuakseen ja joudut aloittamaan muun muassa lisääntyvien nivelkipujen vuoksi kortisonitablettilääkityksen. Sama oirekuva jatkuu huolimatta PEF-puhalteluista ja avaavasta lääkkeestä.
Vähitellen alkaa keuhkoputkessakin tuntua ahtautumista. Puhallukset alkavat tippua. Käyt kokeissa, mutta edelleenkään verestäsi ei löydy eosinofiilisiä valkosoluja.
Vihdoin alat ajatella, josko tautisi olisikin jotain muuta kuin astmaa. Eihän astmaan liity kokemasi oireilu lämpötilanvaihteluineen yms.
Mutta samalla kun alat epäillä sairastuneesi homepölykeuhkoon, alkaa lääkäreiden myötämielisyys loppua. Samalla sinulle aletaan tarjoilemaan vierailua mielenterveystoimistossa. Ihmettelet sitäkin, sillä eihän sinua päässä viiraa. Vaikka ajattelet, että mikäpä ihme tuo olisi tällaisen elämänmuutoksen myötä. Mutta ajatellessasi et vielä tiedä, mitä on edessä odottamassa.
Lopulta joudut niin huonoon kuntoon, että sinulta löydetään sieni poski- ja otasonteloista. Sitten lääkärit sanovat: No nyt sinulla on OIKEA tauti. Mietit, eikö minulla ole ollut tauti jo kauan?
Pääset eroon sienestä, mutta immuunijärjestelmäsi on tuossa vaiheessa jo niin down, että mikäli jatkat työssäoloa, joudut syömään vähän väliä antibioottia ja kortisonikuurikin vain jatkuu. Sinulle on puhjennut hyppivä nivelreuma tai fibromyalgia, reuma on mennyt keuhkoihin ja sädesieni on syövyttänyt luustosi. Saat sille diagnoosin epätyypillinen luusto. Muistat, että sitähän ne muuten sanoivat astmastanikin!
Samalla alat miettiä, että millainenkohan se naapurin astma onkaan, kun hän on jatkuvasti ollut askeleen päässä astmasta, vaikka on tajuttoman sairas. Mitään muuta diagnoosia ei vissiin ollut saanut. Muuta kuin hyperventilaatio- ja paniikkihäiriöarveluja.
Lopulta etsit käsiisi Keuhkosairaudet -krjan,jossa kerrotaan vastaavat oireet kuin omasi allergisen alveoliitin kohdalla. Tunnet suurta vääryyttä siitä, että sinua ei ole hoidettu oikein.
Kiehut, kun huomaat, että varhainen diagnosointi olisi säästänyt sinua puhjenneilta muilta sairauksilta, kuten keuhkoputken ahtautumiselta. Ehkä eniten syytät kuitenkin itseäsi siitä, ettet suostunut näkemään totuutta aiemmin ja etsinyt tietoa oireistasi. Halusit tuudittautua astmauskoon, vaikka tiesit jo varhain, ettet pysy terveenä astmalääkkeiden voimalla homeisissa paikoissa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.