omituista, että täällä kyllä puolletaan äidin ja isän oikeuksia tavata lasta, mutta entäs ne lapsen oikeudet?
Usein käy niin, että etä tapaa lasta silloin kun hänestä siltä tuntuu, kun hänellä on aikaa, kun lähis antaa "luvan", kun sopimuksessa niin sanotaan, kun etällä on ikävä...
Mutta aika usein käy myös niin, että etä tapaa lastaan silloin kun hänellä on ikävä, muttei silloin kun lapsella on ikävä. Meillä ei ole kirjallista sopimusta isän epäsäännöllisten reissutöiden vuoksi, eikä hän ole edes kämppää suostunut hommaamaan, majailee milloin missäkin. Meillä on myös siitä huolimatta yhteishuoltajuus. Isä tapaa lastaan silloin kun "ikävä tulee", mutta ei silloin kun lapsella olisi ikävä, ei vaikka sen puhelimessa sanoisi ja iskällä ois vapaata ja ois kaupungissa. Toinen asia mikä minua itseäni ärsyttää on se, että minä maksan lähestulkoon kaikki puhelinlaskut kun lapsi haluaa soittaa isälleen. IKINÄ ei ole itse lapsille soittanut vapaaehtoisesti vaan AINA on minun pitänyt ilmoittaa että lapsi haluaa jutella. Itseeni sattuu kun joudun katsomaan lapsen surua ja ikävää.
Usein käy niin, että etä tapaa lasta silloin kun hänestä siltä tuntuu, kun hänellä on aikaa, kun lähis antaa "luvan", kun sopimuksessa niin sanotaan, kun etällä on ikävä...
Mutta aika usein käy myös niin, että etä tapaa lastaan silloin kun hänellä on ikävä, muttei silloin kun lapsella on ikävä. Meillä ei ole kirjallista sopimusta isän epäsäännöllisten reissutöiden vuoksi, eikä hän ole edes kämppää suostunut hommaamaan, majailee milloin missäkin. Meillä on myös siitä huolimatta yhteishuoltajuus. Isä tapaa lastaan silloin kun "ikävä tulee", mutta ei silloin kun lapsella olisi ikävä, ei vaikka sen puhelimessa sanoisi ja iskällä ois vapaata ja ois kaupungissa. Toinen asia mikä minua itseäni ärsyttää on se, että minä maksan lähestulkoon kaikki puhelinlaskut kun lapsi haluaa soittaa isälleen. IKINÄ ei ole itse lapsille soittanut vapaaehtoisesti vaan AINA on minun pitänyt ilmoittaa että lapsi haluaa jutella. Itseeni sattuu kun joudun katsomaan lapsen surua ja ikävää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun lapsi haluaa soittaa isälle, pistä tekstiviestissä pyyntö että isä soittaa koska lapsella on ikävä ja haluaa puhua.
aina väitetään! Lapsen on sopeuduttava isän uusiin naisiin, lapsen on sopeuduttava muuttamaan joka viikko!!! Niinhän täällä annetaan ymmärtää! Eikös sen lapsen oleteta sopeutuvan myös ikävään?
milloin lapsella on ikävä ja milloin lapsi kyselee isästään/äidistään?
Jos on niin inhottava tms ex,ettei tämmöisiä asioita sillä hetkellä ilmoita vaan sitten kuukauden päästä,että juu lapsi on kysellyt isäänsä/äitiänsä, niin mitä teet? Eikö näissä tilanteissa ole ainut vaihtoehto ole silloin mennä niiden sopimusten mukaan ja fiilisten?
Harvalla on kuitenkaan taitoa olla "kärpäsenä katossa", että tietäisi mitä se lapsi milloinkin ajattelee.
Näissä jutuissa on niin iso rooli kuitenkin sillä lähillä,että jos hän on yhteistyökyvytön on aivan mahdottomuus tietää milloin se lapsi ITSE kaipaa etävanhempaansa.
sanoi ettei isä tapaa lasta edes silloin kun lapsi itse puhelimessa sanoo että tällä on ikävä.
Mitä muuta se isä nyt enää (lapsen ikävästä tämän luo) "todisteeksi" tarvii?
Ap. puhuu asiaa, ikävän totta on tuo puoli meilläkin.
lapseen voisi olla yhteydessä muulloinkin kun vain silloin kun "itsestä siltä tuntuu"!
että isä valittaa ikäväänsä muille, mutta ei kuitenkaan edes soita lapselle, vaikka lapsella on omakin puhelin. Heidän mukaansa äidin pitäisi sanoa lapselle, että soittaisi isälle kun isällä on ikävä?!?
Meillä on ihan sama juttu. Isä puhuu muualla, että haluaisi olla lapsensa kanssa tekemisissä enemmän (minä en kuulemma anna) ja että on ikävä. Ärsyttää todella! Meillä on vahvistettu tapaamisoikeus josta mies ei pidä kiinni (eli ei ehdi tavata lastansa). Tytöllä on myös oma puhelin, mutta tähänkään ei isä osaa soittaa tai laittaa tekstaria. En ole koskaan estänyt tämän suhteen syntymistä, mutta en ala myöskään sitä ylläpitämään. Saa tehdä ihan itse osuutensa. Pitäisi yhteyttä ja tapaisi lastaan eikä vain valittaisi! Onneton rääpäle minun silmissäni!