psykopaatin maailma

Kilpailuyhteiskunta ja psykopaatin maailma



Johdatusta psykopaatin maailmaan Viime aikoina olemme saaneet lukea uutisotsikoista toinen toistaan kauhistuttavampia tapahtumia ihmisistä, jotka tappavat ilman omatuntoa. Hyvänä esimerkkinä on Amerikassa äskettäin teloitettu suomalaissukuinen sarjamurhaaja Aileen Wuornos, joka tuomittiin kuolemaan kuudesta murhasta. Hänellä ei ollut selkeitä motiiveja tekemiinsä murhiin, eikä hän osoittanut katumuksen merkkejä, vaan sanoi murhaavansa uudelleen, jos hänet vapautetaan. Hän vannoi palaavansa takaisin maailmaan vapahtajan kanssa. Yleinen käsitys on, että tämä nainen olisi psykopaatti. Harva tulee kuitenkaan ajatelleeksi, että sarjamurhaajat ovat vain pieni osa psykopaateiksi luokiteltavia ihmisiä.
Psykopatia voidaan määritellä persoonallisuuden häiriöksi, vaikka onkin sanottu, että tämä käsite kuvaa paremmin rikollisia ja väkivallantekijöitä. Kaikki psykopaatit eivät siis ole mitään villejä petoja, vaan usein asiallisesti käyttäytyviä, rauhallisia ihmisiä. Psykopaatti vaikuttaa ulospäin psyykkisesti ja fyysisesti täysin terveeltä, mutta kaiken takaa paljastuukin vain viekas näyttelijä, joka jäljittelemällä tunteita ja sosiaalisen käyttäytymisen normeja saa johdettua ihmiset harhaan. Psykopaateille onkin tyypillistä ajautua talousrikollisiksi tai huijareiksi. Kuitenkin osa heistä sijoittuu hyviin asemiin yhteiskunnan eri alueille. Onkin mielenkiintoista, kuinka psykopaateille ominaiset luonteenpiirteet voivat olla eduksi esimerkiksi menestyville yritysjohtajille.

Psykopaattien luonteenpiirteitä on tutkittu jo useiden vuosikymmenien ajan, ja alan johtavia tutkijoita ovat Hervey Cleckley ja Robert Hare. Yleisesti psykopaatteja kuvataan tunteettomiksi ja pinnallisiksi. He eivät ymmärrä emootioiden merkitystä, eivät kadu tai masennu ja ovat usein vastuuttomia. He haluavat olla huomion keskipisteenä ja käyttävät toisia häikäilemättömästi hyväkseen. Psykopaatin elämäntarkoitus on minän tarpeiden tyydyttäminen, joten ihmissuhteet ovatkin hänelle vain keino saavuttaa kyseinen päämäärä.




On olemassa erilaisia tulkintoja siitä, mikä johtaa psykopatiaan ja tutkijoilla onkin hyvin eriäviä mielipiteitä psykopatian syistä. Olisikin hyvä saada selkeyttä asiaan oman tutkimuksemme edetessä. Sosiologisen tulkinnan mukaan psykopaateiksi määritellään sellaiset yksilöt, jotka eivät sopeudu yhteiskunnan normeihin. Kaikissa yhteisöissä on sääntöjä ja normeja, joita odotetaan noudatettavan, mutta tekeekö näistä normeista poikkeaminen todellakin ihmisestä psykopaatin? Tämä näkökulma ei ota huomioon sitä, että yhteiskunnassa on paljon erilaista sopeutumattomuutta. Toinen näkökulma on, että ympäristö voi synnyttää käsityksen, jonka mukaan toisen hyväksikäyttö on luonnollista ja oikeutettua. On myös pohdittu syitä, miksi yleensäkin englantia puhuvissa maissa väkivaltaisuus kasvaa. Toisaalta on olemassa sellaisia kulttuureja, joissa ei psykopatiaa esiinny ollenkaan. Olisi mielenkiintoista tietää, mihin suuntaan yhteiskunta loppujen lopuksi kehittyy ja tuleeko se lopulta suosimaan tällaisia psykopaattisia piirteitä omaavia yksilöitä? Pakottaako nykyaikainen kilpailuyhteiskunta olemaan välittämättä toisista ihmisistä, ajamaan pelkästään omaa etua ja kovettamaan oman sisinpänsä?

Toista ääripäätä edustaa biologinen tulkinta. Sen mukaan psykopatia voisi aiheitua erilaisista häiriöistä tai vioista aivoissa kuten otsalohkossa tai limbisessä järjestelmässä. Näiden vaurioiden ajatellaan siis aiheuttavan psykopaatille ominaiset piirteet kuten esimerkiksi latteat tunnekokemukset, vaihtelunhalun, ahdistuksen tai pelon tunteen puuttumisen. On myös esitetty, että geenit osaltaan vaikuttaisivat psykopatian syntyyn aiheuttaen tietynlaisen alttiuden. Esimerkiksi prefrontaalialueen vauriot saavat aikaan psykopaattistyyppistä käyttäytymistä ja persoonallisuuden piirteitä, mutta prefrontaalipotilaat tuntevat ahdistusta ja masennusta, jotka eivät toisaalta sovi Cleckleyn kuvaukseen psykopatiasta.

Kolmannen selitystavan mukaan psykopaateiksi ei synnytä, vaan kasvetaan oppimalla. Psykopaatin kasvuympäristö on usein erittäin puutteellinen: lasta laiminlyödään, perheessä vallitsee tunnekylmyys, eikä lapsella ole kunnollisia samaistumiskohteita. Tämän vuoksi psykopaatit oppivat selviytymään moraalisesti ei-hyväksyttävillä keinoilla ja ajatellaan myös, että esimerkiksi ahdistuksen kokeminen tai sen puuttuminen on paljolti opittua. Näin ollen psykopaatin moraalikoodit ovat jääneet kehittymättä ja siksi kaikki yhteisön normit ovat hänelle samanarvosia ja yhtä vähäpätöisiä.

Mielestämme psykopatia käsite on erittäin ongelmallinen, koska siitä käytetään eri lähteissä erilaisia termejä. Toiset puhuvat epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä tarkoittaessaan psykopatiaa. Osa taas ajattelee, että psykopatia on epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön ääripää. Jaana Haapasalon kirjasta, Cleckleyn psykopaatin muotokuva, saamme sellaisen käsityksen, että antisosiaalinen persoonallisuus ja Cleckleyn psykopatia eivät ole rinnakkaisia käsitteitä. Antisosiaalisen persoonallisuushäiriön kriteerit painottavat enemmän epäsosiaalista ja rikollista käyttäytymistä. Haluaisimmekin saada selkeyttä tähän psykopatia-käsitteistön sekavuuteen.

Tutkimuksemme edetessä pyrimme selvittämään sitä rajaa, mikä erottaa häikäilemättömän hyväksikäytön ja ”normaalin” itsekkyyden. Jokaisella meistä ilmenee silloin tällöin psykopaatille ominaisia piirteitä, mutta se ei todellakaan tee meistä psykopaatteja. On myös mielenkiintoista pohtia sitä, pakottaako nykyaikainen kilpailuyhteiskunta ihmiset olemaan välittämästä toisistaan ja saako individualismin ihannointi unohtamaan lähimmäiset ja muut kanssaihmiset. Haluaisimme myös saada tietää, ilmeneekö psykopatia mahdollisesti eri aikakausina eri tavalla, ja onko tällaisia häikäilemättömiä ihmisiä aina ollut olemassa. Onko siis totta, että psykopaattien määrä tulee tulevaisuudessa kasvamaan, ja jos on, niin voidaanko tähän jotenkin vaikuttaa. Mielenkiintoista olisi myös saada tietää voiko psykopaatteja millään tavalla auttaa ja onko mahdollista, että psykopaatti voisi ”parantua”. Toivomme saavamme selkeyttä myös siihen, mikä aiheuttaa psykopatiaa. Onko psykopatia synnynnäistä, ympäristön vaikutuksen tulosta vai kenties molempia? Pyrimme tarkastelemaan tutkimuskohdettamme mainittujen tietojen valossa ja löytämään selkeyden yllä esitettyihin ongelmiin.