Mattokutomoita, myönnän, monia
Pohjanmaan lakeuksilla
pienimmät, pippurisimmat
kartanoin kellareissa
Kun päätteeksi päivän kerkesin
aina linnoittauduin sinne
jos joskus päähän otti
ja kyllästyin juttuihinne
raivolla loukutin kangaspuita
syntyi ryijyä, raanua siitä
mattoa pitkää myyntiin
työstä joka ei leiväksi riitä
vaan sitä yhtä räsymattoa
en vaimolle näyttänyt koskaan
sydänverta siinä liikaa mukana
eikä kukaan sitä haluisi ostaa
monta metriä matto tuo mitoiltaan
en selittää kai osaiskaan
tuota kirjavaa mattoa resuista
miksi ryhdyinkään taas jatkamaan
tiedän, ei se myyntiin menisi
mukana liikaa muistojain
kaikki nuo menneet päivät
jonka kirjon kudotuks sain
vaimon ensimmäisen hylkäämä paita
matonkuteena tuossa on
sen kirkasta punaista väriä
ei vienyt pesukaan huolimaton
en silmistä saa kuinka kaunistin
kerran komia, tätä latomerta
niitä lerppalahkeisia farkkuja
paitaa josta ei pesty ees verta
häähousujen musta viiru
sarjispaidasta raita se toinen
mitä kaikkea mahtaa kätkeäkään
matonkude hiljainen moinen
tummat sävyt hautajaispuvun
jo vaihtui kastemekon valkoiseen
läpi kevään kirkkaiden värien
syksyn huomasin saapuneen
Mitä tarinaa räsymatto
monen rumaksi tuomitsema
voisi elämän väreistä kertoa
pikku kutomoni valmistama?
Pohjanmaan lakeuksilla
pienimmät, pippurisimmat
kartanoin kellareissa
Kun päätteeksi päivän kerkesin
aina linnoittauduin sinne
jos joskus päähän otti
ja kyllästyin juttuihinne
raivolla loukutin kangaspuita
syntyi ryijyä, raanua siitä
mattoa pitkää myyntiin
työstä joka ei leiväksi riitä
vaan sitä yhtä räsymattoa
en vaimolle näyttänyt koskaan
sydänverta siinä liikaa mukana
eikä kukaan sitä haluisi ostaa
monta metriä matto tuo mitoiltaan
en selittää kai osaiskaan
tuota kirjavaa mattoa resuista
miksi ryhdyinkään taas jatkamaan
tiedän, ei se myyntiin menisi
mukana liikaa muistojain
kaikki nuo menneet päivät
jonka kirjon kudotuks sain
vaimon ensimmäisen hylkäämä paita
matonkuteena tuossa on
sen kirkasta punaista väriä
ei vienyt pesukaan huolimaton
en silmistä saa kuinka kaunistin
kerran komia, tätä latomerta
niitä lerppalahkeisia farkkuja
paitaa josta ei pesty ees verta
häähousujen musta viiru
sarjispaidasta raita se toinen
mitä kaikkea mahtaa kätkeäkään
matonkude hiljainen moinen
tummat sävyt hautajaispuvun
jo vaihtui kastemekon valkoiseen
läpi kevään kirkkaiden värien
syksyn huomasin saapuneen
Mitä tarinaa räsymatto
monen rumaksi tuomitsema
voisi elämän väreistä kertoa
pikku kutomoni valmistama?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja kyllä ihmiset vielä huomaavat mattojesi persoonallisuuden ja pitävät niistä.
Sun täytyy mainostaa enemmän,
tunteella tehtyjä räsymattojasi,
niin varmasti menee kaupaksi.
Mutta nyt ei tuu kauppoja,
mulla on omasta takaakin kangaspuut,
joita pitäis opetella vielä käyttämäänkin.
Niin juu kirjoitit niin tunteella,
että ihan unohdin; tuohan oli vain runo.