Lähdin yöhön kulkemaan,
etsimään kai itseäni
Ei vastaan tullut kukaan,
jatkoin hiljaa matkaani
Syksyinen sumusade kasteli,
vaatteeni pinnan ja yltyi myrsky
Mereltä puhalsi tuuli,
joku avun huutoni kuuli
Siinä seisoit edessäni,
sateenvarjoa ojentaen
Otit hiljaa kädestäni,
pyysit luokses kuiskaten
Nuo hetket muistuvat mieleeni,
kun näin kainalossas olla saan
Sun rakkauttasi arvostan,
enkä luotas lähde milloinkaan.
etsimään kai itseäni
Ei vastaan tullut kukaan,
jatkoin hiljaa matkaani
Syksyinen sumusade kasteli,
vaatteeni pinnan ja yltyi myrsky
Mereltä puhalsi tuuli,
joku avun huutoni kuuli
Siinä seisoit edessäni,
sateenvarjoa ojentaen
Otit hiljaa kädestäni,
pyysit luokses kuiskaten
Nuo hetket muistuvat mieleeni,
kun näin kainalossas olla saan
Sun rakkauttasi arvostan,
enkä luotas lähde milloinkaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Valtavan kaunista tekstiä
aivan ihanasti kirjoitettu
puhuttelva ja innoittava
kaunis, sydämellä kirjoitettu runo!
Kiitos ihanasta lukuelämyksestä, hän onnellinen ken tämän runon saa :)
Ihmisen kirjoittamaa tekstiä, kuin tuo Rakkaus ja Onnikin.. paitsi että tämän keksin juuri äsken itse.
Samaten minun runojani on kaikki #¤sssss¤# nimimerkillä kirjoitetut, eli jos haluat lukea niin niitä on edellisellä sivulla myös..
jos pidit tästä runosta niin sinun kannattaa lukea VÄÄRÄ TIE joka on myös omaa käsialaani tällä palstalla.
Hieno runo oli myös Väärä tie (sekä muutkin runosi)
vastasinkin siihen nimimerkillä hhhhhhhh :)