Lueskelin pakkohoidon perusteita ja tällä kokemuksella voisin todeta pakkohoidon perustuvan käytännössä valtaosin uhkailuun ja alistamiseen.
http://www.laakariliitto.fi/julkaisut/laki/8.html
Ihmettelen lääkärien moraalia määrätessään ihmisiä pakkohoitoihin. Eikös se olisi kaikkien etu jos pakkohoitoon määrätään sellainen joka hoitoa todella tarvitsee eikä hoitoa tarvitsevan lähipiiristä tervettä ihmistä. Hoidon perusteet voi todella olla jokin tuulesta temmattu väite vakavasta psykoosista.
Jouduin itse tilanteeseen jossa lähiomainen järjesti viekkaudella minulle vaikeuksia. Omainen oli vuosia käynyt psykiatrilla sekä muissa huhaa hoidoissa, mutta en osanut edes odottaa hänen vaatimuksiaan lääkärien ahdistella minua.
Oli todellinen shokki avata ovi ja todeta poliisien tunkeutuminen asuntooni. Mitään sen kummempia kyselemmättä poliisit raahasivat terveyskeskuksen kautta lukittuun sairaalaan jossa käskettiin odottamaan lääkäriä. Odottaminen pitkittyi ja minua pyydettin kotiutumaan sairaalaan. Kyselin lääkärin saapumisaikaa ja loppujenlopuksi odotusajaksi ilmoitettiin 4-vuorokautta.
4-vuorokauden päästä sain tavata lääkärin joka esiitti peräättömiä väitteitä minusta ilman todisteita. Lääkärin väitteet oli sellaisia jotka ei siinäänsä edes ollessaan totta poikkea milääntavalla normaalista elämästä. Keskustelu lääkärin kanssa jäi lyhyeksi eikä minua päästetty edes tupakkaostoksille. Vaadin vapautusta turhaan ja jonkin päivän kuluttua jätettyäni kantelun oikeusasiamiehelle minut määrättiin pakkohoitoon.
Pakkohoitoon sisältyi ulkoilukielto joka oli määräaikainen. Hoidossa käytettiin perhetapaamisia jossa läheiset saivat luvalla solvata ja syytellä. Hoidon aikana järjestettiin keskusteluryhmiä jossa aiheet oli aivan huuhaa tasolla. Ihmettelenkin vielä pitkälti jälkikäteen hoitomenetelmiä.
Kaiken aikaa hoidossa esitin vastahakoisuuttani ja olihan minut lääkkeillä ja kevätjuhlaliikeillä parannettu joten laki ei enää antanut periksi pakkohoitoon. Minut oli siis vapautettava.
Vapautuksen jälkeen mielenterveydenhoitajat sekä lääkärit varasivat minulle turhia aikoja sekä suorastaan painostivat käynteihin mielenterveystoimistossa. Käynnit on vapaaehtoisia ja todella rasittavia. Yhdellä ainoalla käynnillä sain jo kuunnella uudestaan omituisia väitöksiä sekä olettamuksia. Minulle ei ole edelleenkään tänäpäivänä suostuttu edes kertomaan niitä perusteita ja sairauden nimityksiä joilla pakkohoito olisi oikeutettu.
Tänäpäivänä tilanne on taas vastaava. Lähipiirini uhkailee ja kiristää minua vaatien minulta jonkilaista vapaaehtoista koulutusta taikka epämiellyttävää työpaikkaa. Jokainen tietää miten vaikeaa on saada työtä ja koulutus ei näin vanhemmiten enää maistu. Olen siis aivan vapaa harrastamaan ja liikkumaan. Silti ilmassa leijuu jatkuvasti uhkakuva virkavallasta mikäli en jonkilaiseen päivähoitoon mene. Virkavalta työllistää mielellään itseään ja on varmasti mielellään taipuvainen ahdisteluun.
Oudoksunkin vapauttamme ja perusteita joilla vapaus voidaan riistää. Miksi todellista ongelmaa ei haluta poistaa. Tässätapauksessa lähimmäiseni joka on itse vuosia käynyt lanttumaakarilla ja joka itse joutuu painimaan mielenterveytensä kanssa, on nyttemin oudosti parantunut kaikista vaivoistaan ja hän onkin sitten mukamas oikeutettu vaatimaan kaikille lähipiiriläisilleen hoitoa.
http://www.laakariliitto.fi/julkaisut/laki/8.html
Ihmettelen lääkärien moraalia määrätessään ihmisiä pakkohoitoihin. Eikös se olisi kaikkien etu jos pakkohoitoon määrätään sellainen joka hoitoa todella tarvitsee eikä hoitoa tarvitsevan lähipiiristä tervettä ihmistä. Hoidon perusteet voi todella olla jokin tuulesta temmattu väite vakavasta psykoosista.
Jouduin itse tilanteeseen jossa lähiomainen järjesti viekkaudella minulle vaikeuksia. Omainen oli vuosia käynyt psykiatrilla sekä muissa huhaa hoidoissa, mutta en osanut edes odottaa hänen vaatimuksiaan lääkärien ahdistella minua.
Oli todellinen shokki avata ovi ja todeta poliisien tunkeutuminen asuntooni. Mitään sen kummempia kyselemmättä poliisit raahasivat terveyskeskuksen kautta lukittuun sairaalaan jossa käskettiin odottamaan lääkäriä. Odottaminen pitkittyi ja minua pyydettin kotiutumaan sairaalaan. Kyselin lääkärin saapumisaikaa ja loppujenlopuksi odotusajaksi ilmoitettiin 4-vuorokautta.
4-vuorokauden päästä sain tavata lääkärin joka esiitti peräättömiä väitteitä minusta ilman todisteita. Lääkärin väitteet oli sellaisia jotka ei siinäänsä edes ollessaan totta poikkea milääntavalla normaalista elämästä. Keskustelu lääkärin kanssa jäi lyhyeksi eikä minua päästetty edes tupakkaostoksille. Vaadin vapautusta turhaan ja jonkin päivän kuluttua jätettyäni kantelun oikeusasiamiehelle minut määrättiin pakkohoitoon.
Pakkohoitoon sisältyi ulkoilukielto joka oli määräaikainen. Hoidossa käytettiin perhetapaamisia jossa läheiset saivat luvalla solvata ja syytellä. Hoidon aikana järjestettiin keskusteluryhmiä jossa aiheet oli aivan huuhaa tasolla. Ihmettelenkin vielä pitkälti jälkikäteen hoitomenetelmiä.
Kaiken aikaa hoidossa esitin vastahakoisuuttani ja olihan minut lääkkeillä ja kevätjuhlaliikeillä parannettu joten laki ei enää antanut periksi pakkohoitoon. Minut oli siis vapautettava.
Vapautuksen jälkeen mielenterveydenhoitajat sekä lääkärit varasivat minulle turhia aikoja sekä suorastaan painostivat käynteihin mielenterveystoimistossa. Käynnit on vapaaehtoisia ja todella rasittavia. Yhdellä ainoalla käynnillä sain jo kuunnella uudestaan omituisia väitöksiä sekä olettamuksia. Minulle ei ole edelleenkään tänäpäivänä suostuttu edes kertomaan niitä perusteita ja sairauden nimityksiä joilla pakkohoito olisi oikeutettu.
Tänäpäivänä tilanne on taas vastaava. Lähipiirini uhkailee ja kiristää minua vaatien minulta jonkilaista vapaaehtoista koulutusta taikka epämiellyttävää työpaikkaa. Jokainen tietää miten vaikeaa on saada työtä ja koulutus ei näin vanhemmiten enää maistu. Olen siis aivan vapaa harrastamaan ja liikkumaan. Silti ilmassa leijuu jatkuvasti uhkakuva virkavallasta mikäli en jonkilaiseen päivähoitoon mene. Virkavalta työllistää mielellään itseään ja on varmasti mielellään taipuvainen ahdisteluun.
Oudoksunkin vapauttamme ja perusteita joilla vapaus voidaan riistää. Miksi todellista ongelmaa ei haluta poistaa. Tässätapauksessa lähimmäiseni joka on itse vuosia käynyt lanttumaakarilla ja joka itse joutuu painimaan mielenterveytensä kanssa, on nyttemin oudosti parantunut kaikista vaivoistaan ja hän onkin sitten mukamas oikeutettu vaatimaan kaikille lähipiiriläisilleen hoitoa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Noin se sairauden tuntu puuttuu esim. skitsofreniassa... samalla voisi myös miettiä mitkä noista esitetyistä faktoista ovat totta ja mitkä totta vain sinulle (aivojen tuotoksia).
Ei sinne pakkohoitoon ymmärtääkseni ihan noin vain jouduta. Aika paha saa tilanne olla ja ympäristölleen jossain määrin vaarallinen kaiken lisäksi.
Tarkkailuunhan saa ottaa ilman mitään perusteita ja haiskahtaa juttu aika pahalta kun ei päästetty asiaa edes oikeuteen vaikka vapaudenriistot sairaaloissa saadaan halutessa oikeuteen.
Mielestäni on sairasta väittää ihmistä sairaaksi ihan noin vain. Taatusti tietäisin jos olisin oikeasti sairas ja jopa sairauden nimen.
Tahdonvastaisen hoidon aloittamista edeltää 3-4 riippumattoman lääkärin arvio hoidon auheiden täyttymisestä. Tahdosta riippumattoman hoidon aloituskäytäntö on seuraavanlainen: Terveyskeskuslääkäri kirjoittaa tarkkailulähetteen, sinut kuljetetaan TK:n kustannuksella tarkkailupaikkaan, tarkkailu aloitetaan, jos päivystävä lääkäri, vastaanottoryhmän lääkäri tai pkl-lääkäri varmistaa, että hoitoon määräämisen edellytykset todennäköisesti toteutuvat. Tarkkailulausunto kirjoitetaan viimeistään neljäntenä päivänä tarkkailuun ottamisesta tarkkailusta vastaavan lääkärin toimesta. Lausunnon tulee sisältää perustellun kannanoton siitä, ovatko tahdonvastaisen hoitoonmääräämisen edellytykset olemassa. Hoitoonmääräämispäätöksen tekee ylilääkäri tai hänen valtuuttamansa psykiatrian erikoislääkäri tarkkailulähetteen, tarkkailulausunnon ja sairaskertomuksen perusteella viimeistään neljäntenä päivänä tarkkailuun ottamispäivän jälkeen. Ennen hoitoonmääräämispäätöstä on selvitettävä potilaan oma mielipide. Potilas voi valittaa päätöksestä 14 vrk:n kuluessa tiedonsaannistaan. Tahdonvastainen hoito voi kestää kerrallaan 3 kk, jonka jälkeen tarvitaan uusi tarkkailulähete.
Tämä ei kestänyt kuin 3-viikkoa eikä jälkivaatimuksia tullut, mutta eipähän asiaa päästetty oikeuteenkaan vaikka laki antaa sen mahdollisuuden.
Moni hoitoa tarvitseva ei hakeudu hoitoon.Voiko terveyskeskuslääkäri siis kirjoittaa lähetteen omaisen ilmoituksen perusteella potilasta ollenkaan näkemättä? Kuka kutsuu poliisin tai abulanssin lähetteen täytäntöönpanoon?
No johan on...
Pakkohoitolaissa sanotaan, että lääkärin on henkilökohtaisesti tavattava potilas, jotta voi kirjoittaa tarkkailulähetteen.
Eli ambulanssilla haetaan lääkäriin tai jos ei suostu edes lääkäriin, niin lääkäri voi mennä kotiin tapaamaan potilasta. Ambulanssimiesten tai omaisten päätöksellä ketään ei tarkkailuun lähetetä.
Ambulanssin voi tietysti soittaa kuka vaan, niin kuin muissakin sairastapauksissa...
Kokemasi uhka on todellinen, sillä pakkoauttajien hyväksynnästä ei koskaan voi olla varma. Minulle pakkoauttajat eivät ole mitään auktoriteetteja, teen itse omat arvioni. Olen jo muutaman vuoden taistellut pakkoauttamista vastaan yrittämällä tuoda tutuutta julki, helppoa se ei ole ollut.
Jos todella alat taistelemaan mielisairaalaa vastaan, huomaa pian miten yksinäistä hommaa se on. On varsin epätodennäköistä, että saisit taistelussasi viralliselta systeemiltä tukea, vaikka olisitkin rikoksen uhri. Mielisairaalat toimivat omien lakiensa mukaan "kaikkein ylempien tahojen" hiljaisella siunauksella. Kannattaisi hakea tukijoita tavallisen kansan keskuudesta, ei virkamiesten keskuudesta. Älä pety, vaikka joku "isokenkäinen olisikin nuiva asiallesi, ei sota yhtä miestä kaipaa.
Tulet huomaamaan, miten halutton vastapuoli on "ottamaan lusikan kauniisti käteen", koska nykymenon jatkuminen on heille arvovaltakysymys.
Ei kai tässä auta muu kuin julkisuus. Huomaa tämän aseen voimakkuus. Sitä ne pelkää, sillä kaikki perustuu salailuun. Toimittajat eivät (ehkä muutamaa poikkeustapausta lukuunottamatta) näistä asioista kirjoittele totuutta silmällä pitäen, ettei menisi lehdistötuki. Pikkusumma muuten. Toisaalta toimittajat välttelevät arkaluontoisia juttuja suojellakseen itseään.
Kirjoitat kokemastasi sivun mittaisen tekstin, otat siitä muutama sata kopiota ja jaat ne paikkakuntasi kerrostaloihin. Kirjoita vain omista henkilösalaisista asioista äläkä viittaa mahdollisesti saamiisi asiakirjoihin. Oleellisinta on häpeän voiman voitaminen. Pyri yllättämään pakkoauttajat ja petolliset omaisesi. Muuten he saattavat estää aikeesi. Toimi koko ajan yksin, kenellekään hiiskumatta, homma onnistuu kyllä ihan hyvin ilman ulkopuolista apua. Turha ottaa riskejä, tosipaikan tullen moni "ystävä" puukottaa selkään.
Mielisairaalat tekevät kaikkensa pitääkseen julkisuuskuvansa hyveellisenä. Niin nytkin, joten kehitä itsellesi riittävän korkea kipukynnys huonoa julkisuutta vastaan. Sitä nimittäin tulee riittämään, erityisesti julkisesti "potilaan etua" ajavien taholta. Tästä asiasta voisin kertoa pitkän ja kiusallisen tositarinan. Ole varovainen julkilausumiesi suhteen, moni oikeustaistelija on saanut vainoharhaisen ja kylähullun leiman otsaansa. Tietysti voi kysyä miksi he sairastuvat juuri silloin kun aloittavat taistelun?
Papereitasi tulet tuskin saamaan, vaikka laissa muuta sanotaankin. Kysyessäsi papereita, sinulle sanotaan että herra jonka lupa papereitten antamiseen muka tarvitaan on nyt "kumminkaiman häissä Timbuktussa ja palaa sieltä kilpikonnan selässä ensi vuonna". Näin hankitaan lisäaikaa papereitten sensurointiin eli väärentämiseen. Asiakirjoja harvemmin todistetaan oikeaksi. Miksei laki vaadi lääkäriä allekirjoittamaan asiakirjoja?
Hankaluuksia voi välttää muuttamalla toiselle paikkakunnalle, ei kuitenkaan ihan naapuripitäjään. Useimmiten selkäänpuukottaja(t) on lähipiiristä. Hyvä psykologi-paha psykologi-asetelman tarkoitus on harhauttaa hyväuskoisia, pakkoauttaja on pakkoauttaja, vaikka voissa paistaisi.
Miten käy, jos pakkohoidossa oleva muuttaa pois sairaanhoitopiiristä? Kuinka taistella aiheetonta pakkohoitoa vastaan?