Syitä, miksi ihmiset eivät pidä nuorista vanhemmista:
- Ihminen ei voi olla kypsä äidiksi/isäksi ennen kuin ikää on n 25 vuotta.
Mielestäni kukaan ei ole kypsä äidiksi ennen kuin on käynyt läpi raskausajan tai adoptioprosessin. Ei nuori äiti, eikä myöskään iäkkäämpi äiti. Yhdeksän kuukautta on pitkä aika, puhumattakaan vuosia kestävästä adoptioprosessista. Kuka voi todella väittää olevansa kypsä äidiksi, jos vauva yhtäkkiä nakattaisi syliin? Äitiys on sydämen asia.
- Lapsia ei saisi tehdä, ennen kuin on vakituinen työpaikka.
Ainakin Pohjois-Suomessa sitä vakituista työpaikkaa todella saa joskus odottaa niin kauan, että lapsien saaminen onkin jo sitten myöhäistä. Opiskelijoilla, pätkätyötä tekevillä ja työttömilläkö ei ole oikeutta lapseen? Nykyaikana vakituinenkin työpaikka voi hyvinkin mennä alta, joten periaatteessa lapsia ei sitten kannata saada koskaan.
- Nuorilla on opiskelut kesken, joten lapsia ei silloin kannata hankkia.
Entä aikuisopiskelijat? Opintoja voi sitäpaitsi jatkaa äitiysloman jälkeen. Opiskelu ja äitiys on mielestäni huomattavasti helpompi yhdistelmä kuin työelämä ja äitiys. Minulla on kokemusta molemmista. Koskaan ei ole liian myöhäistä opiskella. Tässä asiassa lienee siis useilla taloudelliset asiat mielessä. Tällä perusteella kukaan äiti tai isä ei saisi opiskella itselleen esim uutta ammattia, ennen kuin lapset on täysi-ikäisiä. Ja rahahan se ratkaisee onko lapsi onnellinen?
- Nuoruus jää elämättä
Huomaan tässä asiassa ikärasismia. Koskaan ei puhuta, miten keski-ikäisten pitäisi elää elämäänsä. Entäpä sitten eläkeikäiset ja vanhukset? Miksi nuoren pitää "elää täysillä" lähemmäs kolmenkympin ikää? Miten tälläinen elämä määritellään? Keltä se on pois, jos nuori päättää "elää täysillä" lapsen kanssa? Eikö iäkkäämpänä saa enää elää vapaasti ja villisti niinkuin nuoruudessa pitäisi? Moni miettinee, että nuoruuteen ei saa kuulua vastuuta lapsesta, toisesta ihmisestä. Vastuuta pidetään nykyään hyvin pelottavana ja vaikeana asiana, jota pitää välttää mahdollisimman pitkään. On parempi niin, että vastuut läsähtää sitten yhdellä kertaa kolmikymppisenä, kun on talot, lapset ja ehkä oma yrityskin. Niinkö lienee? Nuoret eivät tällä "vastuuttomuus-periaatteella" mielellään saisi kyllä mennä vastuullisiin töihinkään.
- Nuorista äideistä tulee liian usein yksinhuoltajia.
Voi, niin moni onnellinen parisuhde on aikojen saatossa kaatunut, se voi tulla kelle tahansa eteen. Jos uskoo muuta, on maailmankuva kyllä ruusunpunainen. Ei lapsia tämänkään perusteella kannattaisi kenenkään saada.
- Vastuu sysätään isovanhemmille.
Hmm. Tyypillinen yleistys, hohhoijaa. Yksi varteenotettava teoria tästä käsityksestä on, että nuorilla vanhemmilla on usein suht nuoret vanhemmatkin, jotka haluavat ja jaksavat olla lapsen elämässä mukana. Jos vanhemmat taas ovat iäkkäämpiä, ovat isovanhemmatkin iäkkäämpiä. He eivät välttämättä enää kykene olemaan lapsenlikkana tms. Ja vertauksen vuoksi: Harva haukkuu uraäitejä, joiden lapset ovat päivähoidossa hurjat tuntimäärät viikosta. Ennen vanhaan asiat oli varmaan retuperällä, kun isovanhemmat asuivat usein samassa talossa vanhempien ja lasten kanssa. Meinaan sitä, että äiti ja isä työskentelivät metsässä ja navetassa ja lapset, hui sentään, olivat isovanhempien hoivissa.
- Nuoret kuvittelevat, että elämä on yhtä juhlaa lapsen kanssa.
Elämä ei ole koskaan ollut ainakaan minulle itsestäänselvyys. Olen myös aina tiennyt, että elämä ei ole yhtä juhlaa, lapsen kanssa tai ilman. Haluaisin tavata ihmisen, joka näin uskoo.
Ja lopuksi vielä haluan sanoa sen verran, että rakkaat nuoret äidit, kanssasisareni: Älkää koskaan haukkuko iäkkäämpiä äitejä! Minusta heidän valintansa haluta lapsi vasta kypsemmällä iällä, on ihan ok. Hyvä juttu. Täysin järjenvastaista suvaitsemattomuutta tällaiset ikäkysymykset yleensäkin, koski ne mitä asiaa tahansa. Ja jokainen kasvattaa lapsensa tavallaan. Tärkeintähän on vain, että lapsi voi hyvin ja saa kasvaa turvallisessa ympäristössä.
- Ihminen ei voi olla kypsä äidiksi/isäksi ennen kuin ikää on n 25 vuotta.
Mielestäni kukaan ei ole kypsä äidiksi ennen kuin on käynyt läpi raskausajan tai adoptioprosessin. Ei nuori äiti, eikä myöskään iäkkäämpi äiti. Yhdeksän kuukautta on pitkä aika, puhumattakaan vuosia kestävästä adoptioprosessista. Kuka voi todella väittää olevansa kypsä äidiksi, jos vauva yhtäkkiä nakattaisi syliin? Äitiys on sydämen asia.
- Lapsia ei saisi tehdä, ennen kuin on vakituinen työpaikka.
Ainakin Pohjois-Suomessa sitä vakituista työpaikkaa todella saa joskus odottaa niin kauan, että lapsien saaminen onkin jo sitten myöhäistä. Opiskelijoilla, pätkätyötä tekevillä ja työttömilläkö ei ole oikeutta lapseen? Nykyaikana vakituinenkin työpaikka voi hyvinkin mennä alta, joten periaatteessa lapsia ei sitten kannata saada koskaan.
- Nuorilla on opiskelut kesken, joten lapsia ei silloin kannata hankkia.
Entä aikuisopiskelijat? Opintoja voi sitäpaitsi jatkaa äitiysloman jälkeen. Opiskelu ja äitiys on mielestäni huomattavasti helpompi yhdistelmä kuin työelämä ja äitiys. Minulla on kokemusta molemmista. Koskaan ei ole liian myöhäistä opiskella. Tässä asiassa lienee siis useilla taloudelliset asiat mielessä. Tällä perusteella kukaan äiti tai isä ei saisi opiskella itselleen esim uutta ammattia, ennen kuin lapset on täysi-ikäisiä. Ja rahahan se ratkaisee onko lapsi onnellinen?
- Nuoruus jää elämättä
Huomaan tässä asiassa ikärasismia. Koskaan ei puhuta, miten keski-ikäisten pitäisi elää elämäänsä. Entäpä sitten eläkeikäiset ja vanhukset? Miksi nuoren pitää "elää täysillä" lähemmäs kolmenkympin ikää? Miten tälläinen elämä määritellään? Keltä se on pois, jos nuori päättää "elää täysillä" lapsen kanssa? Eikö iäkkäämpänä saa enää elää vapaasti ja villisti niinkuin nuoruudessa pitäisi? Moni miettinee, että nuoruuteen ei saa kuulua vastuuta lapsesta, toisesta ihmisestä. Vastuuta pidetään nykyään hyvin pelottavana ja vaikeana asiana, jota pitää välttää mahdollisimman pitkään. On parempi niin, että vastuut läsähtää sitten yhdellä kertaa kolmikymppisenä, kun on talot, lapset ja ehkä oma yrityskin. Niinkö lienee? Nuoret eivät tällä "vastuuttomuus-periaatteella" mielellään saisi kyllä mennä vastuullisiin töihinkään.
- Nuorista äideistä tulee liian usein yksinhuoltajia.
Voi, niin moni onnellinen parisuhde on aikojen saatossa kaatunut, se voi tulla kelle tahansa eteen. Jos uskoo muuta, on maailmankuva kyllä ruusunpunainen. Ei lapsia tämänkään perusteella kannattaisi kenenkään saada.
- Vastuu sysätään isovanhemmille.
Hmm. Tyypillinen yleistys, hohhoijaa. Yksi varteenotettava teoria tästä käsityksestä on, että nuorilla vanhemmilla on usein suht nuoret vanhemmatkin, jotka haluavat ja jaksavat olla lapsen elämässä mukana. Jos vanhemmat taas ovat iäkkäämpiä, ovat isovanhemmatkin iäkkäämpiä. He eivät välttämättä enää kykene olemaan lapsenlikkana tms. Ja vertauksen vuoksi: Harva haukkuu uraäitejä, joiden lapset ovat päivähoidossa hurjat tuntimäärät viikosta. Ennen vanhaan asiat oli varmaan retuperällä, kun isovanhemmat asuivat usein samassa talossa vanhempien ja lasten kanssa. Meinaan sitä, että äiti ja isä työskentelivät metsässä ja navetassa ja lapset, hui sentään, olivat isovanhempien hoivissa.
- Nuoret kuvittelevat, että elämä on yhtä juhlaa lapsen kanssa.
Elämä ei ole koskaan ollut ainakaan minulle itsestäänselvyys. Olen myös aina tiennyt, että elämä ei ole yhtä juhlaa, lapsen kanssa tai ilman. Haluaisin tavata ihmisen, joka näin uskoo.
Ja lopuksi vielä haluan sanoa sen verran, että rakkaat nuoret äidit, kanssasisareni: Älkää koskaan haukkuko iäkkäämpiä äitejä! Minusta heidän valintansa haluta lapsi vasta kypsemmällä iällä, on ihan ok. Hyvä juttu. Täysin järjenvastaista suvaitsemattomuutta tällaiset ikäkysymykset yleensäkin, koski ne mitä asiaa tahansa. Ja jokainen kasvattaa lapsensa tavallaan. Tärkeintähän on vain, että lapsi voi hyvin ja saa kasvaa turvallisessa ympäristössä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
asiaa!! todellakin,pitkästä aikaa joku joka kirjoittaa oikeaa asiaa!yhdyn kaikkeen edelliseen sanomaasi koska tuo kaikki on totta!
Se oli todella tyhjentävä teksti :)
lisäksi kirjoitat tosi hyvin. Hymy tuli väkisin :)