Hei kaikille!
Mitä mieltä olette siitä, kun äitini on tukenut minua hyvin paljon ikävuosina 0-15, tehden minut jopa läheisriippuvaiseksi, mutta eipä tue enää? Nykyisin olen 20. Kun menin lukioon, kaikki pikkuhiljaa muuttui. Tai muutos tapahtui oikeastaan heti samantien, mutten osannut sitä hetkessä huomata. Itsetuntoni on kovasti laskenut tästä syystä. :(
Mitä mieltä olette? Kuuluuko vanhemman rooliin jättää lapsensa aikuisena vailla MINKÄÄNLAISTA henkistä tukea??
Mitä mieltä olette siitä, kun äitini on tukenut minua hyvin paljon ikävuosina 0-15, tehden minut jopa läheisriippuvaiseksi, mutta eipä tue enää? Nykyisin olen 20. Kun menin lukioon, kaikki pikkuhiljaa muuttui. Tai muutos tapahtui oikeastaan heti samantien, mutten osannut sitä hetkessä huomata. Itsetuntoni on kovasti laskenut tästä syystä. :(
Mitä mieltä olette? Kuuluuko vanhemman rooliin jättää lapsensa aikuisena vailla MINKÄÄNLAISTA henkistä tukea??
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ehkä äitisi ajattelee,että sun on aika kasvaa aikuiseksi ja selvitä omin avuin elämästä.No mun mielestä vanhempien pitää aina tukea vähän lastaan kun on jo aikuinen mutta ei liikaa.Koska pakko kasvaa joskus aikuiseksi eikä aina olla lapsi vanhempien riesana pyörimässä.Jos itse tuntosi on laskenut eivätkö kaverit voi sitä kohottaa? tai jokin muu..
erilaisista asioista, esim. ulkonäöstä, ja LASKEVAT itsetuntoani. Paitsi nykyisin vietän aikaani kyllä enemmänkin yksin.
Tarkoitan, että he ilkeämielisillä kommenteillaan laskevat itsetuntoani.
alkaa loppumaan, ei se voi ikuisuuksiin kestää. Vaikea tota on kommentoida kun ei tiedä tarkemmin mitä tarkoitat tuolla.. Mutta kyllä se siitä, vahvistuu henkinen puoli tuolla paljon.
Kyllä vanhempien täytyisi aina kuulua lastensa elämään.
Jospa äitisi on ottanut hieman etäisyyttä, jotta alkaisit aikuistua ja ottaa vastuuta omista teoistasi. Kuitenkaan se äiti ei enää aikuisena ole jokaisessa elämän ongelmassa neuvoja jakelemassa.
Mulla on vanhemmat olemassa, mutten odota heiltä ihmeempää tukea. Olen täysin omillani nykyisin. Säälittää suorastaan opiskelukaveri, mua muutamaa vuotta vanhempi mies, joka juttelee isänsä kanssa päivittäin puhelimessa, käyvät yhdessä dokaamassa jne. Sairasta sanon minä.