Äitini ei tue minua enää

Hei kaikille!

Mitä mieltä olette siitä, kun äitini on tukenut minua hyvin paljon ikävuosina 0-15, tehden minut jopa läheisriippuvaiseksi, mutta eipä tue enää? Nykyisin olen 20. Kun menin lukioon, kaikki pikkuhiljaa muuttui. Tai muutos tapahtui oikeastaan heti samantien, mutten osannut sitä hetkessä huomata. Itsetuntoni on kovasti laskenut tästä syystä. :(

Mitä mieltä olette? Kuuluuko vanhemman rooliin jättää lapsensa aikuisena vailla MINKÄÄNLAISTA henkistä tukea??
6776
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Ehkä äitisi ajattelee,että sun on aika kasvaa aikuiseksi ja selvitä omin avuin elämästä.No mun mielestä vanhempien pitää aina tukea vähän lastaan kun on jo aikuinen mutta ei liikaa.Koska pakko kasvaa joskus aikuiseksi eikä aina olla lapsi vanhempien riesana pyörimässä.Jos itse tuntosi on laskenut eivätkö kaverit voi sitä kohottaa? tai jokin muu..

Äänestä
  • erilaisista asioista, esim. ulkonäöstä, ja LASKEVAT itsetuntoani. Paitsi nykyisin vietän aikaani kyllä enemmänkin yksin.

    Äänestä

  • kanssani kirjoitti:

    erilaisista asioista, esim. ulkonäöstä, ja LASKEVAT itsetuntoani. Paitsi nykyisin vietän aikaani kyllä enemmänkin yksin.

    Tarkoitan, että he ilkeämielisillä kommenteillaan laskevat itsetuntoani.

    Äänestä

alkaa loppumaan, ei se voi ikuisuuksiin kestää. Vaikea tota on kommentoida kun ei tiedä tarkemmin mitä tarkoitat tuolla.. Mutta kyllä se siitä, vahvistuu henkinen puoli tuolla paljon.

Äänestä
  • Kyllä vanhempien täytyisi aina kuulua lastensa elämään.

    Jospa äitisi on ottanut hieman etäisyyttä, jotta alkaisit aikuistua ja ottaa vastuuta omista teoistasi. Kuitenkaan se äiti ei enää aikuisena ole jokaisessa elämän ongelmassa neuvoja jakelemassa.

    Äänestä

Mulla on vanhemmat olemassa, mutten odota heiltä ihmeempää tukea. Olen täysin omillani nykyisin. Säälittää suorastaan opiskelukaveri, mua muutamaa vuotta vanhempi mies, joka juttelee isänsä kanssa päivittäin puhelimessa, käyvät yhdessä dokaamassa jne. Sairasta sanon minä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


_surullinen_ kirjoitti:

Hei kaikille!

Mitä mieltä olette siitä, kun äitini on tukenut minua hyvin paljon ikävuosina 0-15, tehden minut jopa läheisriippuvaiseksi, mutta eipä tue enää? Nykyisin olen 20. Kun menin lukioon, kaikki pikkuhiljaa muuttui. Tai muutos tapahtui oikeastaan heti samantien, mutten osannut sitä hetkessä huomata. Itsetuntoni on kovasti laskenut tästä syystä. :(

Mitä mieltä olette? Kuuluuko vanhemman rooliin jättää lapsensa aikuisena vailla MINKÄÄNLAISTA henkistä tukea??

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu