Mitäs ajattelitte tehdä? Vähän tässä mietin, että jos alkaisi pikkuhiljaa humaltumaan. Tuskin sitä jaksaa vaivautua yksin baariin asti. Eikä ole rahaakaan. Sitten telkkarin katselua tai netissä pyörimistä?
Mut miten teillä muilla otuksilla?
Mut miten teillä muilla otuksilla?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ei humala mitään auta, ainakaan omalla kohdallani. Olen silti seuraavana päivänä sama pelkuri kuin aikaisemminkin. Eikä juominen minua edes kiinnosta.
Mitä aion tehdä? En tiedä. Ehkä mennä kävelylle tuonne koskettavan kauniiseen maisemaan ;(. Katsella tähtitaivasta ypöyksin. Tai sitten pyöriä näillä samoilla palstoilla.
Mutta onpahan hetken aikaa parempi fiilis. Toisaalta olen nyt kyllä tosi väsyny, ni ei kait passais paljoa ottaa.
tai koneella pyörin. perjantai ja lauantai illat ovat pahimmat. en jaksa edes mennä kävelylle. tule silti joku iloinen porukka vastaan muistuttamaan mua siitä että olen yksin. aikaisin sänkyyn ja toivon saavani unta.
tai täällä pyörien. Mulle ei onneksi yksinäisyys ole ongelma. Tietty sillon harmittaa jos menee leffaan ja ei oikein kiva käydä syömäs ulkona tai raflassakaan. Mutta eihän noistakaan ongelmaa tarvi tehdä itellensä.
Miekin ajattelin hieman humaltua. Pullo Masia ja herkuttelua, pari leffaa. Eipä tää hääppöstä oo.
tehdä töitä ja sit katsoa ehkä leffan Tunnit 21.30. Ehkä juon yhden siiderinkin.
sitten suihkuun, syön jotain hyvää, katon vähän telkkaria, selailen näitä sivuja ja kuvaketta.
Mitäpä muutakaan tekisin kuin samaa mitä koko elämäni. Eli synkistelen himassa ja kasvatan pettymystäni ja vihaani ihmiskuntaa kohtaan.
Ah, perjantai ja maaginen viikonloppu. Haikailen yhden tyttösen perään mutta käytännön syistä se on turhaa... joten kuuntelen kotona musiikkia ja juon kaljaa.
sie ottanu siihen yhteyttä?
Olen kyllä, tapasinkin hänet tuossa viime keväänä vain kuullakseni että enkelini on kihloissa jonkun hipinretkun kanssa :/
Tapasin hänet talvella 2001, normaalit teiniryyppäjäiset joissa itse olin ensimmäistä kertaa humalassa, ja tämä enkeli liihotteli samalle sohvalle kanssani. Mitäs siinä, humalassa ujollakin juttu luisti ja oli mukavaa.
Selvinpäin sitten en uskonut itseeni, kuinka joku hänenlaisensa voisi pitää minusta, vaikka mutkan kautta kuulin hänen sanoneen että olen söpö, mitä sillä sitten tarkoittikaan, itse elin omaa eristynyttä elämääni kunnes tapasin hänen kaverinsa kesällä 2004 joka kysyi olenko se ja se jätkä joka silloin ja silloin siellä ja siellä? Olinhan minä, käskin sanomaan terveisiä.
Hajanaista viestittelyä talvella 2004-05 ja tapaaminen keväällä 2005 kuullakseni että hän on sitten nykyään kihloissa. Mikäs siinä, kirves kaivoon ja sitä rataa. Katkera en ole vaan enemmänkin pettynyt. Jos oma rohkeus ja itseluottamus olisi riittänyt silloin 5 vuotta sitten, niin voisiko hän olla kanssani nytkin?
Noo virheistä oppii... mutta hän oli vaan juuri sellainen joka kolahti ja pamahti heti ensimmäiseltä sekunnilta lähtien, vaikka ei siitä mitään tullutkaan. Poikkeuksina muihin pettymyksiin verrattuna tästä jäi kuitenkin ihan hyvät muistot.
, ilmeisesti hän kuitenkin jossain määrin oli kiinnostunut sinusta, joten muidenkin kanssa on mahikset.
Se on kyllä pirullista, kun yksinään miettii näitä asioita, niin eihän siitä tule mitään. Uutta matoa koukkuun.
Sehän se, kiinnostusta kai olisi ollut, eli selvä paikka saada jotain aikaiseksi. Itseluottamusta uupuu kuitenkin sen verran että aina kun joku tyttö osoittaa minkään asteista mielenkiintoa niin menen aivan kipsiin ja homma kuivuu kasaan.
elikkä matoa loukkuun vaan. Se tyttöhän TULI JUTTELEMAAN sulle!!! Ja jos se sano sua söpöks niin et voi nyt ihan sellanen kuin kuvailet itteäs :D Ja sitäpaitsi. Kyllä niitä muitakin löytyy jos yksi on jo tullut juttelemaan.......tiiän, pitäis tehdä aloite ja silleen mutta.....jos sä oot miettinyt sitä jo 5 vuotta niin uskon että uskallat kyllä puhua sille kun se vapautuu. Jos oot tosiaan 5 vuotta ollu kiinni siinä.....tai toivon ainakin että uskallat!
Niinpä, se tuli juttelemaan minulle. Sitä ei ollut vaikea käsittää nousuhumalan syövereissä, mutta krapulan laannuttua epäilin oliko koko asiaa tapahtunutkaan.
Tietysti jos olisin uskonut siihen ja itseeni ja olisin ollut "mies aikanani" niin asiat voisivat olla toisin. On moraalitonta toivoa kenellekään eroa, mutta toivoisin niin että teinikihlaus pamahtaa tuhannen pirstaleiksi ja saan uuden tilaisuuden. Odottavan aika on tosin pitkä, mutta menee siinä sivussa.
On vain yksi ongelma joka ei ole vieläkään haihtunut; aina kun joku osoittaa (silloin harvoin) kiinnostusta niin lyön tahtomattani jarrut pohjaan ja jämähdän paikalleni. Päässä juoksee miljoona "entä jos" -kysymystä ja kaksi miljoona "muttaa" siitä miksi niin tapahtuu ja miksi en olisi sen arvoinen.
Ongelman ydin onkin siinä etten itse usko olevani tarpeeksi hyvä kenellekään, tai edes itselleni vaikka tavallaan tiedän olevani tarpeeksi.
Mutta, toivotaan kuitenkin että asiat menevät parhain päin, kiitos tuesta :)
kaikille jotka ovat yksin (siis eristäytyneet) ja ujoja. Ehkä itsekin olen hieman ujo, koska normaalisti saisi ihan eri käsityksen: puhun kohteliaasti, avaan ovet muille, kätellessä vanhempia ihmisiä nousen seisomaan jne. Käytöstavat yms. kuin "yläluokan ihmisellä", mutta toinen puoli on eristyvä, kirjojalukeva itseensäpäin kääntynyt ihmisen kuori. Luokassa pystyn vaivatta puhumaan ihmisten kanssa, samoin kotona ja täällä netissä mutta muuten olen....kai sitä voi sanoa ujoudeksi. Mutta ensimmäisenä minusta ei kyllä tulisi mieleen sana "ujo".
Todella tuttua tuo "entä jos". Aivan....ihan samat asiat minullakin pyörivät päässä. Nykyään olen niin sulkeutunut niin en tutustu pahemmin ihmisiin, enkä enää ajattele huomiseenkaan saakka. Kaikki suunnitelmat menevät aina päin sanonko-mitä.
Noh. Ei kai kukaan olisi tällä palstalla jos luulisi olevansa tarpeeksi hyvä jollekin toiselle...? No mutta kuitenkin. Eroan ajattelustasi sillä tavoin, että ole tarpeeksi hyvä edes itselleni, miten voisin sitten muille kelvata? (lisäksi tietenkin itsesääli jossa ryven tällä palstalla ei pahemmin herätä mitään kiinnostusta)
MUTTA KUITENKIN: kirjoitan liikaa. Toivon tosiaan että löydät jonkun tytön. Ei se välttämättä ole sama asia, koska vertaan kaikkia muita aina tähän Samiin(viimepäivät olen ollut todella maassa sen takia että kirjoitin siitä pojasta tänne palstalle, en tiedä luitko sen)On tullut niin paljon takapakkia. Ja vertaan niitä aina siihen Samiin: kun sekään ei välittänyt, miten joku muu sitten voisi?
Todellakin toivon että löydät vielä onnen. Samaa toivon myös muille. Itselläni sitä ei enää vain ole.
Onhan se vähän tragikoomista jos joku näyttää vihreää valoa ja itse ei pysty liikkumaan. Sitten kuulee mutkan kautta asiasta kun on jo liian myöhäistä. Toisaalta sitten mitä suhteella tekisin, ja miten sen kanssa pystyy elämään jos on tähänkin asti ollut ilman. Sitten kuitenkin itsekseen toivoo jonkinlaista lämpöä ja läheisyyttä vaikka koko korttitalo rakentuu sille periaatteelle ettei tarvitse ketään.
Sitten Sami, se sankari nuorisotalolta joka pelaa CS:sää? Toivottavasti et kuitenkaan kovin tylyjä pakkeja saanut. Hän ei kuitenkaan edusta koko kansan mielipidettä, en kuitenkaan suosittele turvautumaan luokan jälkikasvua havittelevaan korttitemppusankariin tässä asiassa
niin Sami. Siis.....se miten tulkitsin häntä....luulin kyllä että hän olisi välittänyt. Hän vastasi: "noo....emmä oikeen.............kun on niin paljon kiireitä...." Aikas epämääräinen vastaus. Enkä kyllä syytä Samia yhtään mistään.
Onneksi sä sentään ymmärrät mistä tuossa korttipelurissa on kyse. Kun kukaan muu ei näytä ymmärtävän.
Itse annoin epämääräisen vastauksen ja viivyttelin sekä vitkastelin parhaani mukaan kun sain ihQdaa kirjeen muodossa aloitteen. Tai kirje, kolme lausetta paperilla.
Syyt olivat siinä että kirjeen lähettäjä ei ollut "yleisesti hyväksytty" ja että kuuluisa itseluottamus ei kestänyt muiden arvostelua, ja lisäksi uskoin tuottavani pettymyksen. Ei kuitenkaan tarkoittanut että lappusen lähettäjä olisi ollut vastenmielinen, olimme olosuhteiden uhreja.
Korttitemppusankarin kaltaiset uskon tuntevani, rinnakkaisluokalla oli sellainen omituisella huumorintajulla varustettu jääräpää. Veikkaisin että se oli epävarmuudesta johtunutta rehvakkuutta ja liikaa yritystä.
toisinsanoen en ole "yleisesti hyväksytty"? En tajua. Olen siis kummajainen? Koska Sami todellakin käyttätyi aivan kuin olisi välittänyt.
En siis haasta mitään riitaa. Haluaisin miespuoliselta henkilöltä rehellisen vastauksen.....asia todellakin vaivaa minua joka helvetin päivä.
Minun tapauksessani annettiin ymmärtää ettei ko. neidin kanssa heilasteleminen olisi ollut kannattavaa. Joko olisin saanut muiden kloppien vihat päälleni tai antanut pakit, joten tyydyin helpompaan ratkaisuun.
Jokainen tapaushan on tietysti erilainen, ja voi olla että se jäppiskä oli vain ällikällä lyöty ja keksi hätäisen tekosyyn.
Sulla on failure aika hyviä pohdiskeluja, vaikka olet mitä se oli, 19 v?
Tuli mieleen eräs juttu tosta tarinasta. Sinänsä kyllä sori, en lukenut läpi koko ketjua.
Tämän jutun voi oppia joko helposti tai sitten oppii kantapään kautta. Minä opin kantapään kautta, siksi suosittelen sitä helpompaa.
Se oppi on nimittäin se, että naiset ovat häilyväisiä. Ei kannata sitoa tunteitaan yhteenkään naiseen vasta kuin silloin, kun on varma, että nainen itse tuntee jotain. Naiset ovat kieroja. Naiset nauttivat hyvin paljon siitä, että miehet pitävät heistä. Naiset pitävät siitä tunteesta niin paljon, että ovat valmiita johtamaan tarkoituksellisesti harhaan.
Tästä jutusta johtuu sekin, että naiset kirjoittelevat netissä, että kaikennäköiset öllöt ääliöt yrittää iskeä niitä. Ja päivittelevät keskenään ja haukkuvat öllöjä miehiä. Tämä kuvio nimittäin alkaa sillä, että naiset pitävät niin paljon miesten huomiosta, että onkivat sitä ihan _jokaiselta_ mieheltä. Kun sitten mies menee huomion osoittamisessaan liian pitkälle, nainen peräytyy (ja saattaa vittuillakin), koska tarkoitus oli vain saada huomiota.
Naiset valittavat, että vääränlaiset miehet ottavat kontaktia, mutta tosiasiassa naisten loputon ihailuntarve on vetänyt nämä väärät miehetkin puoleensa.
Naiset ovat häilyväisiä.
Tuo kaikki oli varmaankin failurelle, mutta kommentoin silti.
Olen huomannut samaa, että naiset ovat häilyväisiä, että he saattavat haluta vain huomiota.
Mutta minun tapauksessani......en kirjoittele tänne palstalle, jotta voisin haukkua muita tai saada huomiota.
Ja siitä pojasta. Pidin hänestä niin paljon, (ja pidän edelleenkin)en todellakaan halunnut pyörittää häntä sormeni ympärilla, enkä olisi tehnyt niin vaikka olisin voinut. Olen aina ollut jostain syystä pojille kuin kasa lantaa, tai pikemminkin näkymätön. Ja tuo poika todellakin välitti.
Mutta muuten teoriasi on erikoinen: päteekö se myös rumiin naisiin? Tuskinpa. Päättelen, että sait pakit joltain hyvännäköiseltä naiselta, koska "ne tavalliset" ovat liian arkoja pelaamaan pelejä.
Älä kuitenkaan yleistä Katkera mies, se voi johtaa taas riitaan.....itse en ainakaan pelaile pelejä.
Itselläni kun puuttuu sellainen pelisilmä kokonaan, niin en osaa sanoa virnuillaanko minulle siksi että olen kiinnostava, vai siksi että tänään on tylsää ja minua voisi olla helppo nöyryyttää.
Virheistä kuitenkin oppii, eli peli poikki sillä sekunnilla jos haistan jotain pelin tapaista ilmassa. Onhan nämä vähän vaikeita hommia.
Mitä sä oikein kuvittelet? Ei teini-ikäiset pojat ole kovin innokkaita seurustelemaan. Varsinkaan tuollaiset ujot samin kaltaiset poitsulit. Se nyt on vaan kiltti luonteeltaan, ja se sun vältteleminen olis ollut sen luonteen vastaista. Kai se "välitti" susta ihan kaverina vaan, ja sinä menit sitten ihastumaan, ja sitten kun et saanut vastakaikua niin sairastuit bulimiaan/anoreksiaan vai mihin lie. Missä veikkaat että mättää, kun pojat pitää sua muka niin lantana ja näkymättömänä? Ehkäpä sä et pidä ittestäs tarpeeksi ääntä.
oi saatana olen niin IDIOOTTI. Taas mä kuvittelin omiani. Vittu olen tyhmä. Ei saatana........kyllähän se kävi mielessä, että olinko taas kuvitellut omiani. Miks en ole tappanut jo itseäni...en tajua. kai oon liian pelkuri.
Tää on anoreksiaa ja bulimiaakin. Mutta tuota.....siihen on kamalasti syitä. Ei tuo ole ainoa. Yksi raiskausyritys varmaankin käynnisti tämän.
No pidin itsestäni aivan liikaakin ääntä joskus, tutustuin poikiin ja sain aina pakit. Kaverit eivät halunneet liikkua kanssani koska pidin liikaa ääntä itsestäni.
Kiitos että palautit maan pinnalle. Voisitkos samalla tappaa mut kun en uskalla tehdä sitä itse?
Tuli tässä mieleen, että oletteko miettineet syitä yksinäisyyteenne? Onko se luonteessa, ulkonäössä, vammassa, menneisyydessä, arkuudessa, ujoudessa, siinä että olette muuttaneet just uuteen kaupunkiin, vai siitä että asutte korvessa, pienellä paikkakunnalla, jossa asuu pääasiassa kylähulluja mammoja ja pappoja?
Syitähän on ollut monta yötä aikaa miettiä...
Ujous, siihen liittyvä arkuus, luottamuspula uusia ihmisiä kohtaan, ja ennen kaikkea siitä ettei jaksa tai osaa tehdä mitään niille asioille. Itse olenkin siis kaikinpuolin "normaali" poisluettuna pirstottu luottamus toisia kohtaan.
listasikin tarvittavat. Minäkin ihan normaali olen, mutta itseluottamus, itseluottamus ja usko siihen, että ihmiset haluaisivat olla minun kanssani puuttuvat.
Kuka sen luottamuksen sitten meni pirstomaan ja miten? Älä anna yhden pettymyksen hyydyttää sua totaalisesti. Kyllä vittupäitä maailmaan mahtuu. Mutta myös niitä oikeesti hyväkin tyyppejä.
"ne". ne tulivat kun olin sellainen vaahtosammuttimen kokoinen räkätappi eli 7-vanha. Ne olivat koulukiusaajia. Itse pääsin melko vähällä nimittelyllä ja vainoamisella, mutta seuraus on se että nykyään pidän kaikkia uusia tuttavuuksia jotenkin alitajuisesti mahdollisena uhkana.
Mennyttä mikä mennyttä, eikä se kyllä käytännössä elämää haittaa, mutta miinuksia jakelee edelleen ahkerasti.