Onko muille tullut pidempiaikaisen masennuslääkityksen lopussa, annosta pienennettäessä, samanlaisia lopetteluoireita kuin minulle? Eilen olin ihan maassa, äreä, piittaamaton ja ahdistunut. Illalla itkin iseni uneen ja olin ihan toivoton. Aamulla herätessä oli vielä ihan samanlainen fiilis mutta sitten yhtäkkiä mieliala muuttui ja olinkin taas "normaali". Tuntuu ihan kamalalta olla tällainen tuuliviiri tunteidensa ja itsetuntonsa kanssa. Tuon lisäksi on ollut jo muutamana päivänä se sama palan tunne kurkussa kuin silloin kun aloitin kuurin. Lääkityksellä olen ollut nyt vuoden. Kauanko näitä oireita oikein kestää. Ongelmana on lähinnä epävarmuus siitä miten hyvin lääkitys loppujenlopuksi auttoi. Sitä en saa tietää ennenkuin nämä vieroitusoireet menee ohi. Netistä kumminkin luin että ssri-lääkkeiden pitäisi olla tehokkaita ja hyvin siedettyjä, mutta ne aiheuttavat kuulemma poikkeuksetta vieroitusoireita...
vieroitusoireet...
kamalaa!
101698
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Yritin lopettaa lääkityksen vähitellen annosta vähentäen lähes kuuden vuoden jälkeen.SÖin siis ssri-lääkkeitä jotka tehosivat hyvin.Kitkuttelin kuukauden kunnes olin palannut samaan pisteeseen kuin pahimpina masennusaikoina ja aloitin lääkityksen uudestaan.Suosittelen että jos yhtään tunnet epävarmuutta mielialoistasi tai pelkäät "sekoavasi" niin jatkat lääkitystä ja puhut lääkärillesi.Itse päätin lopettamisyrityksen jälkeen että syön sitten vaikka loppuelämäni lääkkeitä jos hyvinvointini on siitä kiinni.Ja paskat riippuvuudesta!Tiedän monia jotka ovat myös onnistuneet lääkityksen lopettamisessa.Ehkä sinäkin onnistut vielä jonain päivänä.Mutta hei..lääkkeet on keskitty sitä varten ettei ihmisten tarvitsisi kärsiä!
Juu, olen monilta kuullut että kannattaisi jatkaa sitä lääkitystä ja välillä kyllä tuntuukin siltä. En tiedä, haluaisin kovasti uskoa että nämä on vain niitä väliaikaisia vieroitusoireita ja lääkityksen jälkeen olisi taas tasaisempi mieliala. Ja toisaalta jos en pääse kuiville, en saa ikinä tietää jos vaikka pärjäisinkin ilman. Mutta pelottaa myös se uudelleenmasentumisen mahdollisuus... ja se että päässä tosiaan naksahtaa ja teen jotain kamalaa. Varmaan ensi maanantaina soitan itselleni ajan lääkäriin, harmi että siinä kestää ehkä pari viikkoa että sen ajan saa...
Minulla on kerrottavana, että mulla oli ihan sama kokemus kuin sinulla. Päätin tosi hiljakseen, mutta kuitenkin, jättää SSRI-lääkityksen pois. Olisin halunnut tietää, 'millainen oikeasti olen'. Tarvitsenko lääkitystä vielä ja todella? - Mulle kävi kuin sulle; semmoisen 1 - 2 kk olin niin ilman lääkitystä, että sitä meni vauhdilla 20 mg:n kapseli/viikko (pidin tuon sen varalta, että jos tarvitsee palata lääkettä ottamaan, niin sitten ehkä ei tule sitä noin viikon kuvotusvaihetta).
Lopetuskokeiluni jälkeen sain takaisin samat olot ja 'putoamisen alas liejuun' kuin mitä oli silloin kun lääkärini alkoi lääkitystä suositella. Mietittyäni asiaa myönnyin takaisin normaaliannokseeni lääkitystä ja olen tyytyväinen nyt kyllä. Kuten Sinä, olen muutanut asnnettani, so what! Syödään sitten vaikka koko ikä. En voi mitään. Enkä minä syytä näitä lääkkeitä, siis mistään riippuvuuden aiheuttamisesta, vaan syytän sitä häiriötilaa, sairaalloisuutta, joka aivokoneistoni erityksiin on raskaan elämäni aikana kehittynyt!?
Voisihan sitä niinku ajatella, että se elimellinen, aineenvaihdunnalinen puoli, serotoniinit sun muut, on pysyvästi rempallaan. Eipä kai lääkkeen sitä tarkoituskaan ole kuntoon 'parsia' ?!
Erotan sellaisen masennus-ahdistuksen, johon on selkeä syy esim. jostakin elämän raskaasta tapahtumasta, vaikkapa vasta aikuisiällä, niin että sellaisen kohdalla tarve lääkitykseen voisin ajan myötä lakata. Mutta tämmöinen oikein syvä, koko persoonan juttu, koko iän aikana syntynyt ja kauhea rasitus, joka vienyt eritykset vinksalleen...?! Hmmmm, niin miten voisi tulla kuntoon; ei kait lääkityksellä.
Olis kiva tietää, mitä joku lääkäri-ihminen tästä teoriastani sanoisi. ? - Kärsivällisyyttä Kaikille! Päivä vain ja hetki kerrallaan. Kyllä me olemme - mainioita ihmisiä! Emme muita kehnompia.
miks lääkärit ei voi kertoa,että masennuslääkkeet aiheuttavat riippuvuutta,eihän niitä ole tarkoitus syödä koko loppu elämän,itse olen taistellut vieroitusoireita vastaan monta kuukautta ja taistelen edelleen,masentunut en ole vaan ahdistunut vieroitusoireista,en rupea jatkamaan lääkitystä sen vuoksi,että olen jäänyt riippuvaiseksi niistä,pakko päästä irti.
Jospa eri lääkket aiheuttaisivat riippuvuutta eri tavoin...?
pitäisi muutamassa viikossa päästä. Jotkut lievemmät oireet kestävät ehkä vähän kauemmin.
Taitaapa kuitenkin tää olla varsin yksilöllistä?
Taidat ihan oikeassa olla. Tuollaisen linkin satuin löytämään, ja tuolta pääsee tarkastelemaan yksityiskohtaisemminkin noita masennuslääkejuttuja:
http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_haku=Huimaus&p_artikkeli=lmh00075
Jostain myös olen lukenut että vieroitusoireita on kauemmin jos lopettelee lääkkeet hiljalleen ja niiden kesto riippuu kuurin kestostakin... tosin en ole ihan varma mistä tämän käsityksen olen saanut ja onko asia näin...
tuossa vieroitus-OIREISSA yleensä olekaan!? Siis siinä, etteikö ihminen kärsivällisesti haluaisi taistella muutaman viikon läpi oudoissa oireissaan. Jos vaikka ei ole työssä, niin voi laittaa elämän siihen malliin, että antaa tulla - lunta tupaan!
Mutta, kun sitten joutuu huomaamaan, että ei ole parantunut (muuttunut) ja siksi on palattava lääkitykseen, jotta elämänlaatu korjaantuisi siedettäväksi tai jopa hyväksi.
Sitä, että onko ihminen mahdoll. parantunut psyykeltään riittävästi vuosien myötä, hyvien kokemusten tai olosuhteiden myötä, niin ei voi tietää paitsi kokeilemalla jättää 'kainalosauva' eli SSRI pois. Häh? !
Uskon että on varsin yksilöllistä miten vartalo ja mieli suhtautuu lääkkeiden vähenemiseen. toiset saattavat tarvita lääkettä pienen annoksen kuitenkin loppu elämän.
Itse koin masennuslääkkeen vierroituksen hieman samalla tavalla kun on kuvattu, tuli hetkellisiä kuoppia eteen, mieliala laski hieman myös vienoisia paniikki-tunteita. mutta kuitenkin se tasaantui parin viikon jälkeen. pyrin aina miettimään että tämä menee ohi ja nämä tunteet liittyvät vain lääkkeen vähenemiseen. jännitti aina kun annosta laskettiin vaikka oli itse halukas lopettamaan koko lääkityksen. en enään jaksanut joka aamu muistaa ottaa lääkettä, se jotenkin kontrolloi elämää. lopulta pikku hiljaa sain tiputettua annoksen ja lopetin täysin. toisaalta elämäni siinä vaiheessa oli saannut paljon uusia mukavia asioita joiden siivellä kaikki tuntui menevän helpommin.
kannattaa jutella lääkärin kanssa jos tuntuu että vierroitus oireet ovat todella kovia, silloin lääkettä ehkä voisi vähentää pienempiä määriä. itse menin aina 2,5mg annostuksella pienemmin. kokonaisuudessa vierroitus prosessi kesti noin 6kk. että maltti on valttia.
toisaalta olen taas vuoden jälkeen uuden masennus jakson kourissa, uudelleen lääkitys päällä. tällä kertaa hieman suurempana annoksen. nyt olen päättänyt rauhassa hoitaa itseni kuntoon (lääkitys terapia) ja jos tarve vaatii niin syön näitä vaikka loppu elämäni vaikka se ei tunnu kovinkaan mukavalta ajatukselta. kunhan vain pystyisi nauttimaan elämästä ja sen tuomista tunteista kuten terveet ihmiset.
tsemppiä sinulle ja muille lääkkeistä vierroittautumiseen, kyllä se onnistuu jos haluaa, mutta älä pety jos masennus oireet tulee takaisin. Elämä jatkuu tavalla tai toisella ja tuo varmasti kaikkea iloa mukanaan.
Sinun kertomuksesi oli mielenkiintoinen. Kuvasit vaiheitasi vuosien ajalta ja siinä oli infoa! Niinpä, tukee minunkin ajatuksia ja kokemuksia.
Meissä jo on se jokin vaiva, häiriö sillei, ettei se lähde noin vain. Se tässä kai on nieltävä, että loppuikä lääkityksellä. Loppuiän serotoniinijutut vialla, mikäs ne nyt enää korjaisi, keski-iässä. Voi kun vois' osata ottaa nämä ssri-lääkkeet saman vertaisina kuin mitkä tahansa lääkitykset, joita ihmisillä todella ON. - Hyvää pyhäiltaa kaikille, Te SSRI't!