No niin, se on syksy edennyt aika pitkälle jo. Päivä senkun lyhenee ja pimenee ja puut varistavat lehtensä, kyllä menee aika nopeasti.
Sellaista olen tässä viime aikoina miettinyt, että mitähän mahtaa olla armo?
Vl-kasvatuksen saaneena minulle opetettiin, että armoa on vain Jumalan valtakunnassa(= rauhanyhdistyksellä).
Rauhanyhdistyksen ulkopuolella on vain armottomuutta ja pimeyttä, näin opetettiin.
No minä päätin lähteä kokeilemaan, että näinköhän on. En pitkään aikaan saanut muuta vastausta asiaan kuin sen, että ainakin rakkaus vl-ihmisiltä loppui siihen pisteeseen kun annoin ymmärtää, että en enää ry:llä käy. En ollut heille enää lähimmäinen.
Nyt olen ymmärtänyt, että eihän sellainen ole rakkautta ollenkaan, joka on ehdollista.
Sitten kävi niin, että onnistuin saamaan elämäni melko sekasortoiseen tilaan, asiat rempsottivat huonosti vähän joka suuntaan ja syytin kaikesta armottomasti itseäni "sinä itse olet asiasi sotkenut, saat ne itse selvittääkin, kukaan ei auta". Tämän armottoman kasvatuksen olin saanut vl-kodissani.
Sairastuin sitten niin, että jouduin sairaalaan. Siellä sitten uskaltauduin kertomaan, kuinka asiani todellisuudessa ovat ja että olin todellisuudessa itse sekoittanut asiani.
Olin täysin hämmästynyt kun ympärilläni olikin yhtä-äkkiä joukko auttavia ihmisiä ja sekaisin olevia asioitani alettiinkin hoitaa. Tämä oli minulle suurenmoinen armon kokemus. Vaikka olin itse mokannut, minua silti autettiin. Tämä oli myös täysin uusi kokemus minulle ja tulin oikein vihaiseksi siitä, että se maailma, jonka minulle sanottiin olevan musta ja armoton olikin juuri se, joka minulle on armon kokemuksen todellisuudessa tuottanut. Vailla mitään ehtoja. Siksi todella toivoisin, että vl-puhujat eivät enää antaisi väärää todistusta maailmasta.
Myöskin kaikenlaiset avustusjärjestöt ja ihmisten auttajat leimattiin usein "omavanhurskaiksi". Mielestäni tämä on suorastaan häpeällistä toimintaa "uskovaisina" itseään pitäviltä ihmisiltä. Toivon mukaan asiat ovat nyt jo muuttuneet parempaan suuntaan, että ei väheksyttäisi ihmisiä, jotka myös haluavat tehdä hyvää. Vl-liikkeessähä kaikki diakoniatoiminta kohdistui lähinnä omiin ja sekin oli melko vähäistä.
Monet kristilliset kirkot ja yhteisöt ovat melko aktiivisia kaikenlaisessa avustustyössä ja minä annan sellaiselle toiminnalle suuren kiitoksen. Se on arvokasta työtä ja monet ihmiset saavat sitä kautta kokea armoa. Minäkin. Joten älkää antako väärää todistusta lähimmäisistänne.
Sellaista olen tässä viime aikoina miettinyt, että mitähän mahtaa olla armo?
Vl-kasvatuksen saaneena minulle opetettiin, että armoa on vain Jumalan valtakunnassa(= rauhanyhdistyksellä).
Rauhanyhdistyksen ulkopuolella on vain armottomuutta ja pimeyttä, näin opetettiin.
No minä päätin lähteä kokeilemaan, että näinköhän on. En pitkään aikaan saanut muuta vastausta asiaan kuin sen, että ainakin rakkaus vl-ihmisiltä loppui siihen pisteeseen kun annoin ymmärtää, että en enää ry:llä käy. En ollut heille enää lähimmäinen.
Nyt olen ymmärtänyt, että eihän sellainen ole rakkautta ollenkaan, joka on ehdollista.
Sitten kävi niin, että onnistuin saamaan elämäni melko sekasortoiseen tilaan, asiat rempsottivat huonosti vähän joka suuntaan ja syytin kaikesta armottomasti itseäni "sinä itse olet asiasi sotkenut, saat ne itse selvittääkin, kukaan ei auta". Tämän armottoman kasvatuksen olin saanut vl-kodissani.
Sairastuin sitten niin, että jouduin sairaalaan. Siellä sitten uskaltauduin kertomaan, kuinka asiani todellisuudessa ovat ja että olin todellisuudessa itse sekoittanut asiani.
Olin täysin hämmästynyt kun ympärilläni olikin yhtä-äkkiä joukko auttavia ihmisiä ja sekaisin olevia asioitani alettiinkin hoitaa. Tämä oli minulle suurenmoinen armon kokemus. Vaikka olin itse mokannut, minua silti autettiin. Tämä oli myös täysin uusi kokemus minulle ja tulin oikein vihaiseksi siitä, että se maailma, jonka minulle sanottiin olevan musta ja armoton olikin juuri se, joka minulle on armon kokemuksen todellisuudessa tuottanut. Vailla mitään ehtoja. Siksi todella toivoisin, että vl-puhujat eivät enää antaisi väärää todistusta maailmasta.
Myöskin kaikenlaiset avustusjärjestöt ja ihmisten auttajat leimattiin usein "omavanhurskaiksi". Mielestäni tämä on suorastaan häpeällistä toimintaa "uskovaisina" itseään pitäviltä ihmisiltä. Toivon mukaan asiat ovat nyt jo muuttuneet parempaan suuntaan, että ei väheksyttäisi ihmisiä, jotka myös haluavat tehdä hyvää. Vl-liikkeessähä kaikki diakoniatoiminta kohdistui lähinnä omiin ja sekin oli melko vähäistä.
Monet kristilliset kirkot ja yhteisöt ovat melko aktiivisia kaikenlaisessa avustustyössä ja minä annan sellaiselle toiminnalle suuren kiitoksen. Se on arvokasta työtä ja monet ihmiset saavat sitä kautta kokea armoa. Minäkin. Joten älkää antako väärää todistusta lähimmäisistänne.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lähimmäisen rakkaus on henkilökohtainen asia. Joku rakastaa enemmän, joku vähemmän. Mieti tilanne, että vl-uskovaiset olisivat ainoat, jotka lähimmäistään rakastaisivat. Mitä tapahtuisi? Mitä ne muut tekisivät? Vl-usko on vasta 150v vanha.
Armo on eri asia kuin hoitaminen tai huolehtiminen. Ihmiset anovat armoa esimerkiksi joutuessaan väkivallan uhriksi tai elinkautisvangit presidentiltä, eikö vain?
Female kertoi armosta, joka ei syytä eikä tuomitse. Ei sano, että olet mokannut ja tehnyt ehkä hirvittäviäkin virheitä ja se on sinun oma syysi, hoida itse asiasi kuntoon. Tämä on armottomuutta. Ymmärretään, että ihminen on heikko ja vajavainen, ja yritetään auttaa.
Tällaisen armon varassa joudun itse elämään joka päivä. Monet näistä ihmisistä ovat täysin maallistuneita. Silti heidän ymmärryksensä tulee sydämestä. Joskus oli suosittu sellainen laulu (tähän kai sopimaton, koska se on iskelmä),jossa sanottiin jotakin semmoista, että joka on itse apua saanut, tajuu myös antaa.
Kun sanoit, että jotkut rakastavat vähemmän ja jotkut enemmän niin voin yhtyä tähän käsitykseen. Se on totta. Mutta voiko uskovainen ihminen olla "vähemmän" lähimmäisenrakkauden asialla? Onko sellainen oikeaa uskoa?
"Sellaista olen tässä viime aikoina miettinyt, että mitähän mahtaa olla armo?"
- female mielestäni kyselee ja pohtii, mitä on armo.
"Vl-kasvatuksen saaneena minulle opetettiin, että armoa on vain Jumalan valtakunnassa(= rauhanyhdistyksellä)."
- female kertoo, mitä hänelle on opetettu eli armoa on vain RY:llä
"Rauhanyhdistyksen ulkopuolella on vain armottomuutta ja pimeyttä, näin opetettiin.
"Nyt olen ymmärtänyt, että eihän sellainen ole rakkautta ollenkaan, joka on ehdollista."
- lähdettyään etsimään vastausta muualta, lopetettuaan RY:llä käynnit, hän löysi tällaisen totuuden. (ajatuksen, näkökulman mikä vaan...)
"asiat rempsottivat huonosti vähän joka suuntaan ja syytin kaikesta armottomasti itseäni "sinä itse olet asiasi sotkenut, saat ne itse selvittääkin, kukaan ei auta". Tämän armottoman kasvatuksen olin saanut vl-kodissani."
- tässä hän käyttää sanoja "armottomasti" "armottomaan" ja myös kertoo syyttäneensä itseään.
- eli jos katsot että female kertoi armosta, joka ei syytä eikä tuomitse, niin mielestäni female syytti itseään
"Olin täysin hämmästynyt kun ympärilläni olikin yhtä-äkkiä joukko auttavia ihmisiä ja sekaisin olevia asioitani alettiinkin hoitaa. Tämä oli minulle suurenmoinen armon kokemus. Vaikka olin itse mokannut, minua silti autettiin. Tämä oli myös täysin uusi kokemus minulle ja tulin oikein vihaiseksi siitä, että se maailma, jonka minulle sanottiin olevan musta ja armoton olikin juuri se, joka minulle on armon kokemuksen todellisuudessa tuottanut. Vailla mitään ehtoja. Siksi todella toivoisin, että vl-puhujat eivät enää antaisi väärää todistusta maailmasta."
- female kertoo sairaalassa olostaan ja mitä siellä tapahtui. Hän käyttää sanoja "auttavia" "hoitaa" "autettiin"
Ymmärsin tai luulen ymmärtäneeni, mitä "armo" tarkoittaa uskovaisten kielessä, mutta kerroin vain yhden näkökulman asiaan, mitä on armo. Suomenkielen sanakirjasta voisi käydä katsomassa, miten sana "armo" määritellään.
Olen edelleen sitä mieltä, että armo ei ole sama asia kuin sairaalahoito ja siellä saatu apu omaan elämän tilanteeseen. Jotkut rakastavat toista ihmistä ehdoitta, enemmän tai vähemmän, olkoon uskossa tai ei. Sitä tarkoitan henkilökohtaisuudella.
Tietenkin Jumalan armo, jonka sanoma Jeesuksesta Kristuksesta on tallennettu satoihin miljooniin raamattuihin ympäri maailman on kaikkille halukkaille saatavilla. Sitä armoa ei pysty yksi pohjois-suomalainen herätysliike nujertamaan korvasyyhynsä mukaan. Kirjoitettu Jumalan sana löytyy raamatusta ja lähes jokainen maapallon asukas voi sitä lukea, näin on Jumalan tämänkin asian järjestänyt.
Se mitä tulee vanhoillislestadiolaiseen armonkäsitykseen rajoittuu oman liikkeen sisäpuolelle. Armahdettuja on vain omassa rakkaassa karsinassa ja muun maailman keskellä riehuu vihollinen.
Oppineen vl-miehen suusta on kuullut vakavasti todistettavan että saatana asuu epäuskoisissa ihmisissä.
Ihmeellisiä kokemuksia tulee vl-perheiden lapsille psykiatrisista sairaaloista, terveydenhuollosta ja kirkon kriisikeskuskuksista. Näille ihmisille on opetettu koko ikänsä että maailma on paha ja epäuskoisissa on vihollinen sitten yhtä-äkkiä nämä pahat epäuskoiset ovatkin ainoita auttajia kun omat sukulaiset ja oma yhteisö on kääntänyt selkänsä vaikeuksissa olevalle.
Perinteinen vl-logo on myös liikkeestä eronneen ajallisen elämän saattaminen kielteiseen valoon. Heistä tulee juoppoja, kiroilijoita, katkeria, pilkkaajia ym. Suuri riemunaihe on myös kun nähdään että vanhoillislestadiolaisuudesta eronneelle sattuu jotain pahaa tai vastoinkäymisiä erottuaan liikkeestä. Helposti sanotaan että kyllähän me tiesimme kun siionista lähtee sielunvihollisen teille niin nuin siinä sitten käy.
"Ihmeellisiä kokemuksia tulee vl-perheiden lapsille psykiatrisista sairaaloista, terveydenhuollosta ja kirkon kriisikeskuskuksista. Näille ihmisille on opetettu koko ikänsä että maailma on paha ja epäuskoisissa on vihollinen sitten yhtä-äkkiä nämä pahat epäuskoiset ovatkin ainoita auttajia kun omat sukulaiset ja oma yhteisö on kääntänyt selkänsä vaikeuksissa olevalle."
Nimenomaan koin, että minulle kävi juuri näin. Yhteisö käänsi selkänsä, samaten suku. Kun lähdin, olin vielä ala-ikäinen. Sain sitten taistella yksin vaikka olin murrosikäinen teini. Jopa kummit lakkasivat tervehtimästä, samaten muut sukulaiset, vaikka periaatteessa olin vielä lainkin mukaan vanhempien vastuulla. Tällaista voi tapahtua Suomessa vieläkin ja on vaikeaa kuvitella miksi tuollainen julmuus on sallittua.
Oikeastaan minulle piti pitkään takoa päähän sitä tosiasiaa, ettei ole häpeä epäonnistua ja mokata, vaan että ihminen on inhimillinen ja tekee virheitä. Sairaanhoitaja sai pitkään minua vakuutella, että joskus vain ihmisen elämässä käy niin, että asiat menevät solmuun ja ihminen mokaa täydellisesti. Mutta se ei tarkoita, että ihmiset hylkäävät,ja täytyy selvitä yksin, vaan sitä voidaan yhdessä alkaa rakentaa paremmaksi, mutta kyllä siihen menikin aikaa. Niinpä sitten monien ihmisten tuella saatiin taas asiat kuntoon ja olen kauhean kiitollinen ja liikuttunut avusta jota sain. Se oli armollinen kokemus. Oli ihanaa saada kokea että minusta välitetään ihan kelvottomanakin. Silloinhan ihminen kaikista eniten tarvitsee armoa ja rakkautta kun sitä kaikista vähiten ansaitsisi. Tämä kokemus oli lohduttava.
olisit uskonnonuhri? Lestadiolaisuudessa korostuu lahkolle tyypillisiä piirteitä. Mutta toisaalti myös muissa uskonnoissa ja uskomattomien joukossa esiintyy hylkäämistä, se ei ole uutta ja ihmeellistä, mutta niissä ei vedota uskoon eikä Raamatun opetuksiin.
mainitset tuolla lopussa, että "Silloinhan ihminen kaikista eniten tarvitsee armoa ja rakkautta kun sitä kaikista vähiten ansaitsisi." Näin se yleensä menee, mutta tuskin sinun kohdalla oli kyse siitä, että vähiten sitä ansaitsit. Olitko tehnyt jotain väärää? Murrosikä tai mokaaminen ei ole vääryyttä ketään kohtaan, ei edes itseä kohtaan eikä edes uskon kyseenalaistaminen.
Kyselet armosta, mutta se ei ole synonyymi sanalle rakkaus vaan ne ovat kaksi eri asiaa.
Jossain kyselit lähimmäisenrakkaudesta. Sitä on tai ei. jollain enemmän jollain vähemmän eikä se ole uskosta kiinni. Ateisti saattaa rakastaa ehdoitta vl-uskovaista, mutta ei välttämättä päinvastoin.
Tässä nähdään lestadiolaisuuden olemus. Lestadiolaisuuteen eivät kuulu käsitteet armo, lähimmäisen rakkaus ja suvaitsevaisuus. Suvaitsemattomuus, armottomuus, ahdasmielisyys ja jopa henkinen väkivalta sensijaan ovat lestadiolaisuuden syvää ydintä.
todella ahdistavaa lukea ylläolevia väitteita ja näkemyksiä. Varsinkin kun ei itse ole kokenut moista ja kaikki ympäristön evidenssit kertovat muuta.
Ilmeisesti jossain päin Suomen elää joku joukko, joka jatkuvasti kohtelee lähimmäisiään väärin. Itse en ole moiseen törmännyt.
Jos se mitä avaaja kirjoitit on totta, olet joutunut ymmärtämättömien kasvattajien ja ystävien ympäröimäksi, koeta jaksaa antaa heille anteeksi, väärin ovat tehneet, jos noin ovat toimineet.
Armo isolla A:lla tarkoittaa Jumalan armoa, siis syntisen vanhurskauttamista Kristuksen pelastustyön tähden.
Armahtaminen (ihmisten) taas on aivan muuta.
Kumpaa tarkoitit?
Lähinnä kai kyselin otsikon mukaisesti, mitä on armo. On tutkimuksisakin todettu, että ihmisen kokemuksella Jumalasta on viitteitä kokemuksiin henkilön ihmissuhteista. Joten jos kokee ihmissuhteissaan armoa ja rakkautta voi uskoa, että Jumalakin on tällainen. Jos ei taas tiedä, mitä on armo on, on vaikea luottaa Jumalankaan armoon. Mielestäni armollinen Jumala vaikuttaa ihmisten kautta. Ei Jumala ole se, joka auttaa kun asiat on pirstaleina, vaan hän lähettää välittävän lähimmäisen apuun. Minun mielestäni Jumalan armo ja armo yleensä on kokemus rakkaudesta.
Mutta kun sanot, että et ole koskaan kokenut "moista", niin jos tätä palstaa lukee, niin on kyllä kuullut "moista". Luulen, että monet kertovat täällä aidoista ja oikeista kokemuksistaan, jotka ei tod. ole aina niin kivaa luettavaa.
Mutta toki uskon, että sinunkin kokomuksesi on varmaan tosi ja aito, että mitään sen kummempaa häikkää ei ole ollut.
Ette te huonoja ole, pitäisi vaan muistaa kantaa vastuu siitä mitä opettaa. Siellä istuu paljon pieniä korvia kuuntelemassa kun puhutaan kylmästä ja armottomasta maailmasta, ja mustamaalataan muita ihmisiä ja annetaan näin väärää todistusta asioiden tilasta.
Käynnistit keskustelun mielenkiintoisesta käsitteestä, jota jäin pohtimaan muita ketjuja lukiessa, täällä sairaalassa valvoessa. Tuli vastaan yksi kirjotus joka liippaa sinun aihettasi:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020474889
edellistä ketjua, etenkin sen loppuosaa. löytyy sivulta 7 tai 8 nyt
armo= ansaitsematon rakkaus meidän osaksemme .jumalan rajaton rakkaus ja armo joka ilmestyi kristuksessa .meidä ei sovi rajoittaa tätä totuutta .
Armo on tuskaa. Tuskan tarkoitus on herättää. Pätee kaikkeen elämään. Myös hammaskipuun, ilman tuskaa et tietäisi hampaasi mätänevän. Näin armo on hyvä asia, sehän viestii sinulle muutostarpeesta.