Kuinka usein ajatuksissain.
Luokses tuun ja kaipaan.
Sitä sanatonta viestiä.
Sitä sanaa yhtä.
Kaipaan ja kiroan.
Oman itseni manalaan.
Kun aina aiheutan.
Oman olotilan.
Surkeuden.
Tiedän,että rakastat.
Miksi kuitenkin kinuan?
Typeryyteni näytän.
Kun en usko.
Vaikka monin sanoin.
Teoin sen näytät.
Sen,että olen tärkein.
Ainakin pikkuisen.
Jos mut kyyneliin saat.
Muista silloin mua lohduttaa.
Sanoa.
"Sua rakastan,suu tukkoon".
Luokses tuun ja kaipaan.
Sitä sanatonta viestiä.
Sitä sanaa yhtä.
Kaipaan ja kiroan.
Oman itseni manalaan.
Kun aina aiheutan.
Oman olotilan.
Surkeuden.
Tiedän,että rakastat.
Miksi kuitenkin kinuan?
Typeryyteni näytän.
Kun en usko.
Vaikka monin sanoin.
Teoin sen näytät.
Sen,että olen tärkein.
Ainakin pikkuisen.
Jos mut kyyneliin saat.
Muista silloin mua lohduttaa.
Sanoa.
"Sua rakastan,suu tukkoon".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Margitta :)
Se on se rakkaus niin kummallinen, kun se saa
meidät surkeudesta suurimpaan onneen ja autuu-
teen, huoksista.
Niin sydämestä taas tämä runosi.
Hyvää viikonloppua, rakkautta ja enkeleitä
tielles.
Väliin aallokko heitää yli laidan ja taas noustaan laivaan,,,ihanaa viikonloppua sinne koskelle,