Olen ehkä osin pikkasen kateellinen, teillä oli Jimi Hendrix, The Doors ja The Beatless, kaikki. Mamas and The Papas, vapaa seksi ja kaikki. Silloin pysty polttamaan (jopa vahvan) tupakan parvekkeella, ilman valituksia lehdissä.
Huoh! Oliko silloin edes turvavöitä? Entäs nopeusrajoituksia, perkele. Eniten vituttaa nykymusiikki, kun se on ihan hanurista. Nykymusiikin tehtävä on ärsyttää ihmisiä radioisssa.
Mieluiten olis kuollut 1970-luvulla huumeisiin kuin eläis nykyisessä nössöholhous paska yhteuskunnassa :( yök!
Nyt mä lähden polttamaan tavan tupakan parvekkeelle vitutuksella. Tosin olen minäkin "ruohoa" polttanut, eli en ole ihan pulmunen.
Huoh! Oliko silloin edes turvavöitä? Entäs nopeusrajoituksia, perkele. Eniten vituttaa nykymusiikki, kun se on ihan hanurista. Nykymusiikin tehtävä on ärsyttää ihmisiä radioisssa.
Mieluiten olis kuollut 1970-luvulla huumeisiin kuin eläis nykyisessä nössöholhous paska yhteuskunnassa :( yök!
Nyt mä lähden polttamaan tavan tupakan parvekkeelle vitutuksella. Tosin olen minäkin "ruohoa" polttanut, eli en ole ihan pulmunen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Muistan isäni kertoneen kun tuli turvavyöpakko. Hän kääri kaulansa ympärille sen ruvavyön kuin hirttosilmukan kun lähti ajelemaan :D hahah! Oli varmaan ensimmäisiä merkkejä holhousyhteiskunnasta :D
hahah!
Tippurista selviytyi parilla miljoonalla yksiköllä penisilliiniä.
Oi niitä aikoja.
joten melko harva opiskelija poltti tupakkaa, alkoholia käytettiin vähän. Sen sijaan puhallettiin yhteen hiileen ja ajateltiin mm. tulevia sukupolvia. Erilaisin talkoin kerättiin rahaa opiskelija-asuntoihin, joissa vaadittiin omarahoitusosuus. Aika oli tosi ihanaa, muttei minulla nytkään ole valittamista: rahaa ei ole tupakkaan, ei huumeisiin, terveys on hyvä. On oma auto, josta en 60-luvulla edes haaveillut.
Se oli virkeää aikaa. Keskusteltiin ja väiteltiin - parannettiin maailmaa, ja useasti aamu valkeni aivan liian pian. (Vasta näillä ikävuosilla olen jaksanut valvoa yhtä paljon ja yhtä innokkaasti :))
Nii-in oli The Beatles, Joan Beaz, Bob Dylan, Donovan. Ja sitten tulivat uuden aallon tsekkiläiset elokuvat: Tuhatkaunokit, Vaaleaverikön rakkaus, Musta Pekka ja mitä niitä olikaan. Mustavalkoisten kuvien aitoutta, herkkyyttä ja verratonta huumoria kaipaa nykyäänkin.
Tuli myös Marimekko: Muistan hyvin, miltä näytin hauskassa, lyhyen lyhyessä Ladonovi-mekossani, oppihan siinä ymmärtämään pitkien säärien ja kapeiden nilkkojen arvon ;-).
Ja sitten ne Jyväskylän Kesät! Eipä voi muuta sanoa kuin että oli onni saada kasvaa siinä ympäristössä ja ilmapiirissä.
Mutta oli 60-luvulla sitä toistakin elämän laitaa: Kuuban kriisi, Biafra, Etelä-Afrikan Apartheid, Neuvostoliiton hyökkäys Tsekkoslovakiaan jne. Silloin TV uutena tiedotusvälineenä toi kauheudet ensimmäistä kertaa elävästi myös olohuoneisiin ja se oli tehokasta...
Elviksen. Paul Simon & Garfunkel, Jefferson Airplane, Jane Birkin & Serge Gainsbourg, Procol Harum (A Whiter Shade of Pale) on klassikko :), Eric Clapton, The Byrds.. Huoh! Noh olihan niitä varmaan vaikka mitä :) Mutta oli mielestäni musiikki paljon parempaa tuolloin kuin nykyään :/
tai jätin kirjoittamatta paljon muutakin :). Tuohon aikaan yötä jo puolinuksissa aloituksesi sai vain niin hauskasti omat läheisimmät muistot pintaan.
Tuon ajan musiikkia tehtiin intohimolla, ei niin rahalla mitä nykyään. Varmaan sen kuuletkin...
Muutenkaan raha ei ollut nykyajan tavoin kaikessa määräävin tekijä - ja sitä tässä nyt sitten ihmetteleekin, milloin arvot niin muuttuivat, että rahasta pääsi tulemaan se suurin VALTA.
sisällä. Harvassa paikassa oli tupakointi kielletty. Vaikkei esim. jossain kyläpaikassa itse poltettu, vieraalle tuotiin tuhkakuppi pöydälle.
Mitä minä muistan vanhoissa linja-autoissa kulkevani, niin niissä oli sisään rakennetut tuhkakupit tupakille. Ettei vaan nyt muistis pettäis? Ja kun wanhoja leffoja kattoo, niin jokaisella on niissä rööki suussa, oli missä oli sitten vaikka sairaalassa.
Kyllä se elämä ainaskin "elokuvien" kautta oli paljon vapaampaa, mutta teillä pettää kyllä muisti.
Mutta kuten sanoit, tuhkakupit tuotiin, oli se vapaampaa.
60-luvulla.Samaa mieltä olen kanssasi tästä nykyajan holhousyhteiskunnasta.Älä hyvä mies tänne uskaltaudu mielipiteitä esittämään,täällä jotkut kiukkuiset turhautuneet kaikkitietävät mummot sinut heti tyrmäävät omalla erinomaisuudellaan.Taitaa olla elämä jäänyt kokematta heillä.Eivät kuulemma häiriköitä tarvitse.
Tsemppiä sulle, mies, nauti vaan omasta elämästäsi halujesi mukaan.Niin teen minäkin.
Luulenpa, että tässä tapauksessa tyrmään Sinut, kuusikymppinen, kitkerä papparainen! Oikea suora osukoon näpyttelysormiisi, vasen koukku kohti tekareitasi, jotta puhekykysi vähän pehmenisi! Noin solidaarinen voi olla vain umpihomeinen ukonruhjake, grrrrr....
antaa myös mahdollisuuden muiden verovaroilla poltella sitä sun tätä ja juoda myös sitä sun tätä. Olen elänyt ihanan elämän ja saanut terveet lapset, osittain ehken kiitos terveiden elämäntapojen. 60-luvulla ne melko harvat, jotka opiskelijoista polttivat tupakkaa kysyivät aina sopiiko polttaa, eivätkä polttaneet, jos joku seurueessa oli vastaan. Olen ehken maatiaisen tuntuinen, mutta elämää on eletty, varmaan huimempia seikkailuja on ollut kuin kaiken maailman äijänkääkillä, jotka luulevat, että alapää on tärkeämpi kuin yläpää ja että yläpää on tarkoitettu alapään tuhoamiseen.
oli unohtamatonta aikaa,olin nuori ja rakastunut kansainvalisessa miljoona kaupungissa,silloin Beatlesit hurmasivat tei ikaisia tyttoja.
Ei silloin paljon tupakkaa poltettu,oli turvavyot ja nopeus rajoitukset.
Nykyajan nuorisolla on enemman kaikkea,ei me silloin noin kamalaa kielen kayttoa kaytetty onkos se pakko puhua noin kamalasti,olet 32vuotias,sinulla on koko elama edessasi,on itsestasi kiinni mita siita teet,ei meita 60-luvulla vanhemmat paijanneet kaikki piti itse tehda,ei ollut sosiaali turvaa joko teit toita tai nait nalkaa.
Olette kiittamaton sukupolvi meidan sukupolvi on kovalla tyolla hankkineet teille kaikki nauttimanne edut.
Se. että oli mukavaa johtuu tietenkin pääasiassa siitä, että eli parasta nuoruuttaan. Oli opiskelut ja seurustelut :).
Musiikin osuus ei ainakaan minun mielestäni ollut noin vahva kuin 'kateellisena' luulet. Totta on, että oli Beatlesit, Paul Anka ja Elvis ym, mutta ei ollut mukana kannettavia musiikinkuuntelulaitteita. Elokuvat katsottiin elokuvateattereissa ja se oli mielestäni mukava juttu. kun ei tiennyt kotikäyttöisistä kuvantoistolaitteista, ei niitä osannut kaivatakaan.
Edes opiskelijakämpällä ei ollut levysoitinta, radion varassa oltiin musiikkitarjonnan suhteen.
Ei ollut myöskään opintotukijärjestelmää kuten nykyisillä opiskelijoilla. Korkeakorkoisella pankkilainalla opiskelin ja maksoin valmistuttuani lainaa monta vuotta.
Mielenkiintoinen avaus; tuli ihan nostalginen olo!
on aina ihana asia ja muisteluissa se muuttuu yhä
ihanammaksi.Sinä,aloittaja,puhuit vapaasta seksistä.Sellaista en ainakaan minä muista,
päinvastoin.Seurustelu oli lähinnä mukavia kes-
kusteluja ja korkeintaan hyvänyön suukkoja.Oli
sisääniskostettu,että nainen säästää itseään
avioliittoon.Näin ainakin minun kohdallani.Avo-
liitot olivat vielä harvinaisia ja jopa tuomitta-
via.
Olen elänyt 60-luvulla teinivuosia ja varhaisnuoruutta. Rahasta oli puutetta jatkuvasti, palkat pienet, kuteet kalliita, ainoat nuorisopaikat olivat seurakunnan mestat ja tanssipaikat, jonne teini-ikäinen ei päässyt. Expo-halli Helsingissä taisi olla ainoita paikkoja, jonne 16-vuotias pääsi tanssimaan. Koulubileitä oli ja niissä käytiin joukolla. Jotkut väärillä henkkareilla osakuntatansseissa, kuten minä.
Suuret ikäluokat olivat ja ovat sikäli mainioita, etä samanikäistä väkeä oli aina ja kaikkialla, meni minne hyvänsä. Ja ainakin minun yhteiskuntaluokassani - kaikki yhtä rahattomia.
Pössyttelyä ja juopottelua suurennellaan näin jälkikäteen ihan kummasti. Viina oli tosi kallista ja ainakaan minulle ei nuorena koskaan tarjottu mitään huumetta missään. Missähän niitä sitten oikein liikkui? Olen sentään kotoisin Helsingistä ja liikunut kohtuullisen liukkaasti täällä.
Mistä ihmeestä tämä ihmeellinen harhakuva tulee, että nuoriso 60-luvulla oli jonkinlaisen vapaan viinan ja huumeiden vallassa? Jos oli, se oli pieni ryhmä. Kaljaa ja punkkua juotiin, mutta nykytahtiin verrattuna se oli lähinnä maistelua.
Levytkin olivat sen aikaisessa hintatasossa tavaraa, joita eivät suinkaan kaikki pystyneet ostamaan. Niitä lainattiin ahkerasti. Rockia kuuli radiosta harvoin. Jos sitä plaatua halusi kuunnella, piti ostaa levyjä tai omata ystäviä, joiden luona kuunneltiin niitä.
Kesyä aikaa, hirveän kesyä aikaa. Ehkäisypillerit tekivät tulojaan, mutta olivat nekin kalliita, joten mietti kaksikin kertaa ollako sillai vai tällai. Moraali oli tiukempi ja kunnollisen tytön ei noin vaan sopinut antaa kaikille, jotta ei leimautunut irtopainokseksi. Kortsuja toki käytettiin, mutta kyllä niistäkin ääneen puhuminen oli harvinaista, ne olivat miesten juttuja. Muistaakseni kortsuja mainostettiin hyvin pienesti intiimitavarana, jos sitten ymmärsi mitä se tarkoittaa.
Aika moni meni naimisiin, koska oli pakko eli pulla uunissa vielä -60-luvulla. Vaihdevuosista ei puhuttu, ne vain näkyivät. Turha kuvitellakaan,
että mitään hormoonilääkitystä olisi ollut. Vanhat naiset näyttivät vanhoilta. Vanhuus alkoi silloin vähintään 50-vuotiaana. Harva värjäsi hiuksiaan, mummot olivat mummoja ja vaarit - no, ainakin vaarin näköisiä.
Koska valmisvaateita eli teinivaatteita ei ihmeesti ollut kaupoissa ja ne vähätkin huiman kalliita, vaatteita vaihdettiin ja lainailtiin, kun bileisiin mentiin. Teinitalo ja Pukeva olivat täällä Helsingissä kauppoja, joissa käytiin kuolaamassa,myöhemmin myös Vestio.
Ompelijoita oli ja nitä käytettiin. Ompelutyö oli halvempaa kuin valmiin vaatteen ostaminen (nythän on täsmälleen päinvastoin). Kaikki taiteet, varsinkin kuvataiteet olivat muodissa ja toki vasemmistoliike. Ollakseen muodikas oli omattava polkkatukka,pukeuduttava mustaan tai Marimekkoon sekä laulettava korkeelta ja kovaa ainakin Kalliolla kukkulalla ja Internationaali.
Vapaa rakkaus, no joo, miehillä se aika saattoikin olla sitä, enpä tiedä tästä naisten vapaasta rakkaudesta. Tämä aika on siinä
suhteessa paljon sallivampi. Esimerkiksi homot olivat aiheena tabu, sivarit joutuivat ns. linnaan, lesbot vielä suurempi tabu kuin homot, sukupuoliasioista ei noin vaan keskusteltu ääneen eikä seurassa, Big Brotherin tapaisia paljastusohjelmia ei silloin olisi voinut näyttää yhtään missään.
Jos plussaa ja miinustaa tuota aikaa eli vertaa tähän nykyiseen, en haluaisi kääntää ajan kelloa. Se oli silloin ja nyt on nyt. Mutta Beatles oli tosi kova juttu silloin, niin myös Rollarit ja lukuisat kotoiset bändit, joista upeimpia oli Jormas.
opiskelijan elämästä 60-luvulla. Olin itsekin kokopäivätyössä suurimman ajan opiskeluajastani. Asuntona joillakin saattoi olla makuupaikka perheen olohuoneessa, asuntoa jonotettiin Kampin toimiston edessä pitkissä jonoissa. Koin tuolloin ensi rakkauden, joka päättyi kyyneliin, tein surutyötä viitisen vuotta ja koin suuren rakkauden vuosikymmenen lopulla ja se päättyi kyyneliin pari vuotta sitten puolisoni kuolemaan. Elämänkokemus on auttanut kestämään kolhuja, nuorena ne tuntuivat paljon hirveämmiltä. Summa summarum: elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. 1960-luku antoi minulle ammattini pohjan ja tutustutti minut suureen rakkauteeni. Silloin kyllä puhallettiin enemmän yhteen hiileen kuin nyt. Olen seurannut opiskelijaelämää lasteni kautta.
meidän lapsistamme on sitten tullut?Mikähän se nyt niin kauheasti ottaakaan päähän?
Holhous? Huono musiikki?Tupakoinnin kieltäminen?
No, eikös sentään tuo halpa viina ole lohdukkeena?
Kylläpä aikani meni töissä ollessa, enkä noista luettelemistasi jutuista tiedä juuri mitään.
Minun aikanani piti olla lauantaitkin töissä, silti raha ja palkka oli niin pieni ettei se riittänyt edes vuokraan, vaan aina piti ottaa ennakkoa selvitäkseni eteenpäin.
Sitten kun tuli minimipalkkalaki niin sainkin potkut, kun työnantajalla ei ollut varaa pitää kuin muutama työläinen, se Ay- liikkeen eduista. Eikä työeläke kerry kuin 23- ikävuodesta lähtien, niin että sillai.
oltiin tosiaan töissä tai opiskeltiin. Menin töihin 1966, jolloinolin 23 vuotta eli aloin kerätä heti eläkettä. Opiskelijat olivat sunnuntaitkin opiskelupaikkakunnalla, monet menivät vanhempien luo vain pyhäinpäiväksi, jouluksi, pääsiäiseksi ja juhannukseksi. Sunnuntaisin tehtiin jotain kivaa, mikä ei maksanut paljon, esim. pidettiin lettukestit. Minulla oli onni saada opiskella, vaikka olen köyhästä kodista.
Sunnuntait piti mennä kaupungista maalle hakemaan ruokaa että pärjäsi taas seuraavan viikon.
Iltakouluna töiden ohessa piti käydä koulunsa jos halusi eteenpäin elämässä. Ei siinä jäänyt aikaa tanssiin ja seurusteluun. Nyt sitten on aikaa, mutta ei enää terveyttä.
mutta silloin ei nuoret kiroillu noin hel....ti, kuin nykyisin nää polven korkuisetkin. Olis saanu risusta pyllylle tai kylän akat ois tehny elämän vielä vaikeemmaksi, kuin se oli.
Siinä isän kans kahestaa oltiin, ku äit män Ison Isän luo korkeuteen. Tansseis käytiin, ku päästiin jollain kyydil ei tuol mailla ennen ollu ees autoja, kuin harvoilla maajusseilla.
Sieltä tansseist löyty se siippakin ja avioon mäntiin. Rahat ol ain vähis, ei tullu perintöjä, eikä mitään ylimääräistä tuloa, palkat oli pienet ja tukea ei saanu siihen aikaan mistään.
Nykyään saa sossusta tukee, pärjättävä oli vaan päivästä toiseen. Nää nykyajan kakarat saa kaiken valmiina, senku kätes vaa ojentaa. Monet saa viel vanhemmiltaa rahaa ja perivät sukunsa.
En haluais elää sitä uudelleen, kyl nyt on parempi olla minullakin.
tulossa pilleri ym. vaikeaa oli vaikka mitä puhutaan, verrattuna myöhempiin aikoihin.
Muistan kun ostin ensimmäisen magnetofonin ja soittaessa katsoin kun kelat pyöri, sitten kun pysäytti niin vieläkin silmissä pyöri.
Nauhoitettiin kaleidoskoopista ja kahdeksan kärjessä ohjelmista kappaleita.
Silloin kuuluttaja sanoi kappaleen ensin ja sitten soitettiin, ei ollut sellaista sekasotkua niinkuin nyt jatkuvaa pälätystä ja kappaleiden päälle puhumista.
Töitä kun meni kysymään, niin jos oli niin kysyttiin milloin voin tulla, ei ollut kaikenmaailman hakemusten täyttöä.
Kekkonen runnoi hätätilahallituksen kun työttömiä oli 100 tuhatta, ja hallituksella oli ohjelmassa yksi asia, työtömyyden hoito.
Nämä nyt tuli mieleen.
Tuntematon saattoi pysähtyä kadulla ja kertoa vitsin, ei tarvinnut pelätä katsekontaktia.
olivat omaishoidon varassa useimmiten, tukia ei ollut. Olin itsekin koko 1960- ja 1970-luvun äitini "lomittajana", että hän pääsisi tuulettumaan, kun hoiti maatilaa, kehitysvammaista lastaan ja halvaantunutta miestään. Ei siinä jäänyt aikaa millekään sauhuttelulle, yritti tehdä kaikkensa, jotta pysyisi itse terveenä, jotta pystyisi auttamaan. Varsinkin kehitysvammaisille tämä aika on paljon parempi kuin 1960-luku, joskin omaishoitajien asemassa olisi vieläkin parantamista.
puhut. Moni asia on paljon paremmin nykymaailmassa. Silloin kuitenkin ihmisen ja yksilön arvo oli suurempi kuin nykyään, oltiin läheisempiä toisillemme. Autettiin, kun yhteiskunta ei pystynyt auttamaana. Rahalla ei ollut nykyistä merkitystä, kekseliäisyys ja omatoimisuus auttoi monen rahapulan yli.
Itse koin 60-luvun uusien virikkeiden ja aatteiden (myös muiden aatteiden kuin vasemmistoliikkeen) aikana, jolloin kyseenalaistettiin monia ehkä jo luutuneitakin arvoja, toki oma murrosikä oli omiaan aktivoimaan aatoksia. Antoisia hetkiä syntyi myös ilman alkoholia, tupakkaa ja marihuanaa. Maailma laajeni myös aivan konkreettisestikin, kun matkustaminen nopeutui ja lisääntyi.
Virkeää aikaa se oli!
ei ollut.Itse synnytin kolmannen lapseni 60-luvun lopulla.Olin juuri valmistunut virkaani ja
saanut vuoden sijaisuuden.Kun hain äitiyslomaa,
sain kahdeksi kuukaudeksi ja menetin samalla vir-
kani myös kahdeksi kk:ksi.Oli elettävä pelkällä äitiysrahalla.Mieheni oli joutunut juuri paranto-
laan(Opiskelut kesken).Kun lapsi oli yhden kk:n
ikäinen, oli palattava töihin,koska äitiysloma
määrättiin siihen aikaan:kk ennen synnytystä ja
kk jälkeen synnytyksen.Oli palkattava joku tyttö
katsomaan lapsia työtuntien ajaksi.En muista sil-
tä ajalta perhepäivähoito-ym.paikkoja.
On hyvä,että nyt asiat ovat monessa suhteessa
paljon paremmin!Ehkä nyt on toisenlaisia vaikeuksia.Mutta joskus tuntuu,että nämä nuoret
ovat sittenkin tottuneet liian valmiille,ainakin osa.
on. Sain lapseni vanhana ja äitiysloma oli 1980-luvulla suunnilleen yhtä pitkä kuin nyt. Hoitovapaata ei ollut. Jos työnantaja suostui, sai palkatonta virkavapaata max 6 kk, pidin molemmilla kerroilla. Ansiosidonnainen äitiyspäiväraha tuli 1981, sain toisesta lapsesta. Työelämässä ei oikeastaan voinut pitää muuta vapaata kuin äitiysloman, tämän palkattoman 6 kk, ja sairaslomaa, jos halusi pitää työpaikkansa. Minulla oli onnea kunnallisen päivähoitopaikan suhteen, esikoulukin oli kunnassamme. Itselleni nämä lapsien syntymät katkaisivat mukavasti raskaat työrupeamat. Elikä jotain hyötyä oli, kun ei saanut nuorena lapsiaan.
60-luvulle mahtui ulkomaanoleskeluja, niiden tarjoamia elämyksiä sekä Suuria ja pieniä rakkauksia, jotka eivät johtaneet mihinkään.
Oli siinä tunteiden paloa.
Oli tangoa, humppaa, Olavi Virtaa ja Henry Theeliä, oli Kankkulan kaivolla.
jota katsottiin telkkarista sankoin joukoin?
1967 syyskuusta tuntipalkka 1,97mk viikkotyöaika 45 tuntia, lauantaina oli 5 tuntia. Vuokra 12 neliön alivuokralaishuoneesta oli 120 mk. Tampereen kaupungin bussilla ei ollut varaa kulkea töissä kuin toinen matka, toinen oli aina käveltävä. Työmatka 7 km suuntaansa, valitsin meno matkan Nyssessä, muuten ei jaksanut tehdä työpäiväänsä. Oli ainainen nälkä.
Kirjasto tuli tutuksi, oli ilmainen joka oli taivaan lahja tulotasoni itselliselle. Hepokatissa kävin tansseissa, joka toinen viikko, vaikka kuluja oli tanssiaisista matkat ja pääsylippu, useimmin ei ollut varaa käydä.
Alivuokralaisasunnossa ei saanut keittää, joten ruoka oli maitoa ja voileipää, tilipäivänä ostin 100g makkaraa leivän päälle. Maitoastian SAI viedä vuokraemännän jääkaappiin, muuta ei. Myynissä oli irtomaitoa.
Eläke kertymä, tuolta ajalta 1967 - 1974 kaksi vuorossa tehdastyössä, jäi niin pieneksi, ettei sitä tarvitse nyt lain mukaan edes maksaa.
Nykyajan kriteereillä, olisimme olleet asunnottomia, kaikki maalta tulleet alivuokralaisina asuneet tytöt, jopa 2-3 tyttöä yhdessä huoneessa. Asuntoja ei vain ollut.
en todellakaan ole tajunnut, kuinka vaikeaa aikaa se monelle muulle nuorelle on ollut, vaikkei oma kotinikaan mikään raharikas ollut. Opiskeluasuntonikin järjestyi sukulaisten kautta. Nyt vasta käsitän, kuinka etuoikeutettu olen ollut. - Kiitokset tuolle 32-vuotiaalle, hyvän keskustelun hän sai aikaan.
Nuorisotilojen käytävissä ei ollut kaltereita eikä panssariverkko-ovia muihin tiloihin. Hissien katossa ei ollut kengänjälkiä eikä hisseihin ulostettu. Kaiken julkisen omaisuuden ei tarvinnut olla betonia, kun kaikkea ei yritetty saada säpäleiksi. Saattoi kulkea paljain jaloin, kun joka paikka ei ollut täynnä pullonsirpleita.
Nuoret saivat kuunnella sellaista musiikkia, josta pitivät, eivätkä toiset nuoret antaneet turpiin vääränlaisesta musiikista.
Ei tarvinnut polttaa tupakkaa parvekkeella. Sen saattoi tehdä kahvilassa.
Ei tarvinnut v***ntua joka asiasta, kun ei mitään saanut valmiina suoraan eteen serveerattuna. Piti itsekin tehdä jotakin. Oli ihan mukava tehdä jotakin yhdessä yhteiseksi hyväksi.
Sossussa ei käyty. Jokainen pärjäsi omillaan ja etsi mahdollisuuksia parantaa oman elämänsä laatua ja tulevaisuuttaan.
Nopeusrajoituksia ei ollut. Kuolemaan johtaneet onnettomuusmäärät olivat kolminkertaiset nykyiseen verrattuna. Huumeita ei ollut. Alkoholia juotiin henkilöä kohden puolet siitä mitä Ruotsissa.
Onko nimimerkki ikäsi vai syntymävuosi? Oli kumpi oli niin olet väärällä palstalla! Se oli näin jälkeen päin ajatellen mukavaa aikaa. Kaikista kivointa koko elämästäni.
Autot ja moottoripyörät olivat rautaa kuin myös miehet. Niissä ei ollut elektroniikkaa eikä uusiomuovia. Nopeusrajoituksia ei ollut eikä turvavöitäkään, puhumattakaan turvatyynyistä. Tiet olivat, varsinkin maaseudulla, mutkaisia hiekkateitä. Kuitenkin kovaa ajettiin myös silloin niin autolla kuin pyörälläkin. Osasimme ajaa, tiesimme vastuumme ja kykymme.
Ei ollut kännykkää, ehkei lankapuhelintakaan. Radio oli ja ehkä mustavalko telkkarikin. Elimme todellista omaa elämäämme, emmekä television satuelämää.
Tupakkaa poltettiin ja viinaa juotiin. Poltettin lähes missä vaan. Viinaa juotiin vain silloin kun aika ja paikka oli sopiva.
Seksi ei ollut niin vapaa kuin kuvittelet, vaikka sitä on ollut niin kauan kun on ollut ihmisiä. Siitä ei vaan niin paljon puhuttu.
Mutta naiset olivat naisia, naisellisia naisia. Pukeituvat naisiksi seksikkäästikin. Meikkasivat näyttävästi ja maalasivat pitkiä kynsiään. Tasa-arvoa oli silloinkin, vaikkei naiset miesten kopioiksi pyrkineet.
Mene nyt parvekkeelle tupakalle, minä menen autotalliin.