LUKEKAA,KOMMENTOIKAA.
No mun marsulle tuli virtsakiviä,se kouristeli ja "itki",kun tarpeita ei enään voinut pidätellä.Siltä tuli myös verta virtsan mukana.Menimme jo toista kertaa eläinlääkäriin ja minulta kysyttiin "Lopetetaanko vai leikataanko" leikkaus olisi riski jo 4vuotiaalle marsulle,kallis,ja virtsakivet voisivat uudistua.Valitsin lopetuksen,mutta sehän oli oikein.Silti jäin katumaan ja ymmärsin,hautauksen jälkeen en näe koskaan enää Nöpöäni.kyyneleet silmissä silitin Nöpöä,joka oli tuutiutumassa uneen vastaanotto pöydällä.Sitten eläinlääkäri meni takahuoneeseen.Palattuaan Nöpö roikkui lääkärin käsillä.Nöpö oli nyt poissa,mutta Nöpölle parempi.Ajoimme kotiin hautaamaan Nöpöä.
Toinen tapaus:
Poju,hamsterini oli ostettu kun olin neljännellä,eli vielä kun Nöpö eli.Sitten Nöpön kuoleman jälkeen minulle jäi edes Pojuni.Oi että rakastin,ja vieläkin rakkaudella muistelen sitä kaksikkoa.Rakkaitani.13 päivä,perjantaina,huomasin Pojun tilan huonoutuneen tosi paljon.Poju oli tulossa aivan ruttuisena,hieman karvaa lähtenyt ja tosi heikkona wc-kopista.Poju juuri ja juuri teki askeleita,ja sitten kellahtyi myös kumoon.Katsoin hätääntyneenä,tiesin että Poju voi kuolla milloin vain.Aloin joka aamu,päivällä ja illalla,aina kun voin tarkistaa Pojua.Poju ei syönyt,käynyt wc:ssä eikä juonut.Poju vain hengitti raskaasti ja nukkui.Toissapäivänä kun tarkistin,ei Poju hengittänyt.Kutsuin äidin paikalle,joka otti kopin pois häkistä,otin Pojun ruumiin syliin,ja silti tuntui että sielu oli paikallaan.Poju oli jo kivikova,en tiennyt oliko Poju kuollut kummalla puolella päivää.Sitä ennen olin ajatellut "Ei Pojulla ole tehtävää,kuin olla luonani noi huonona,_jos_ kärsii parempi että kuolee"Toivoin Pojun parasta,mutta ei Poju kärsinytkään.Voi niin oli vaikeaa luopua Pojusta 'Minun Hamsteri kuoli :'( '
En olisi sittenkään halunnut Pojun lähtevän ja 'Miksi juuri tänään Poju kuoli ;'( '
Ajattelin.Voi itken nytkin,vaikeaa kuvitella että kaksikkoni on poissa,nyt tuolla etupihalla möllöttää kaksi pikkuista hautaa :'(
No mun marsulle tuli virtsakiviä,se kouristeli ja "itki",kun tarpeita ei enään voinut pidätellä.Siltä tuli myös verta virtsan mukana.Menimme jo toista kertaa eläinlääkäriin ja minulta kysyttiin "Lopetetaanko vai leikataanko" leikkaus olisi riski jo 4vuotiaalle marsulle,kallis,ja virtsakivet voisivat uudistua.Valitsin lopetuksen,mutta sehän oli oikein.Silti jäin katumaan ja ymmärsin,hautauksen jälkeen en näe koskaan enää Nöpöäni.kyyneleet silmissä silitin Nöpöä,joka oli tuutiutumassa uneen vastaanotto pöydällä.Sitten eläinlääkäri meni takahuoneeseen.Palattuaan Nöpö roikkui lääkärin käsillä.Nöpö oli nyt poissa,mutta Nöpölle parempi.Ajoimme kotiin hautaamaan Nöpöä.
Toinen tapaus:
Poju,hamsterini oli ostettu kun olin neljännellä,eli vielä kun Nöpö eli.Sitten Nöpön kuoleman jälkeen minulle jäi edes Pojuni.Oi että rakastin,ja vieläkin rakkaudella muistelen sitä kaksikkoa.Rakkaitani.13 päivä,perjantaina,huomasin Pojun tilan huonoutuneen tosi paljon.Poju oli tulossa aivan ruttuisena,hieman karvaa lähtenyt ja tosi heikkona wc-kopista.Poju juuri ja juuri teki askeleita,ja sitten kellahtyi myös kumoon.Katsoin hätääntyneenä,tiesin että Poju voi kuolla milloin vain.Aloin joka aamu,päivällä ja illalla,aina kun voin tarkistaa Pojua.Poju ei syönyt,käynyt wc:ssä eikä juonut.Poju vain hengitti raskaasti ja nukkui.Toissapäivänä kun tarkistin,ei Poju hengittänyt.Kutsuin äidin paikalle,joka otti kopin pois häkistä,otin Pojun ruumiin syliin,ja silti tuntui että sielu oli paikallaan.Poju oli jo kivikova,en tiennyt oliko Poju kuollut kummalla puolella päivää.Sitä ennen olin ajatellut "Ei Pojulla ole tehtävää,kuin olla luonani noi huonona,_jos_ kärsii parempi että kuolee"Toivoin Pojun parasta,mutta ei Poju kärsinytkään.Voi niin oli vaikeaa luopua Pojusta 'Minun Hamsteri kuoli :'( '
En olisi sittenkään halunnut Pojun lähtevän ja 'Miksi juuri tänään Poju kuoli ;'( '
Ajattelin.Voi itken nytkin,vaikeaa kuvitella että kaksikkoni on poissa,nyt tuolla etupihalla möllöttää kaksi pikkuista hautaa :'(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olihan tuo aika surullista luettavaa... Otan osaa, olivat varmasti aivan kultaisia pieniä veijareita nuo hamsusi. Ja tuossa ensimmäisessä tapauksessa teit järkevästi, kun valitsit lopettamisen, eihän tuon ikäistä hamsua enää kannattaisikaan leikata, koska siihenkin sisältyy riskinsä.
Mutta jaksamisia ja voimia sinulle, pahimmasta surusta pääsee ajan myötä kyllä yli!
Sehän oli marsu... Osanottoja ja voimahaleja täältäkin
menkää muualle pillittään kersat! suurimmat osanottoni,muistakaa lapset. jos ostatte eläimiä niin ne kuolevat myös aikanaan,ja se on ihan luonnollista!
traagista
piti tänne ängetä jupisemaan.naurettavaa varmasti kaikkien muiden lukijoiden mielestä.
miksi tommoiset ihmiset änkeää tämmöisille palstoille...luoja paratkoon!!!!
jos olet tunnevammainen,kylmä ja katkera, vuodata paha olosi muualla.
kyllä jokainen tietää että aika lähteä tulee joskus, mutta se satuttaa silti.
varsinkin kun rakkaan lemmikin näkee kärsivän.
toivottavasti sulla on nyt kohentuneempi itsetunto kun kävit täysin viattomalle rähisemään.heh