Olisi kivaa kuulla nykyisten isovanhempien omista isovanhemmista.
Mitä muistat hyvänä ja mikä oli ikävää?
Miten vaikutti oman äidin/isän suhtautumien mummuun/anoppiin, Sinun väleihisi isovanhempaan.
Vaikuttiko tämä väli - , väleihisi, omiin vanhempiisi aikuistuttuasi.
Mummu oli ainoa elossa ollut, minun isovanhempi.
Täsmää vastaus siis, ei esikuvan toiveita tai pyrkimistä samaan.
JOS täällä on isoisä heidän ajatuksensa ja tulkintansa olisivat kultaa :)
Anopin ruotimine ei nyt käy: vastauksia vain Fyysinen isoäiti nyt.
Aikuisen jo elämänkokemusta omaavan ihmisen muisto muistikuva, isovanhemmastaan minkä näki lapsen silmin, nyt aikuisensilmälaseilla täsmennettynä.
Itse ollessa nyt elämän tilanteessa, yhteneväisenä.
Kokemus; mummu, kokemukseen, mummuna.
Mainitse vuosi luku, jolloin isovanhempi oli virassaan :)
Mummu 1890- 1965. 75v. 4kk 8pv.
Vaari 1888 – 1949. 61v. 13 pv.
Minä elin mummun ajan 0- 17v. 2kk 21 pv.
Missä elinkeino ryhmässä isovanhemmat työelämäikänsä elivät:
Tilanhoitaja / emäntä (mummoni)
Mummun perheen koko:
Leski kaksi poikaa elossa, kolmas kaatui sodassa
Mummun asumismuoto:
Syytingillä, maatalossa; nuorimman poikansa perheessä.
Omahuone / 8h keittiö talosta, jossa asui nuorin poikansa Miniä kolme heidän lastaan sekä taloudenhoitaja.
Mummi 33v. 5kk. 9pv ja Ukki 37v. 1kk. kuolivat 1920-luvulla.
Mummi oli 4kk 10 pv nuorempi, Ukkia
Mummu ja Vaari menivät naimisiin vanhempien sopimuksella, joka oli tehty lasten syntyessä,
Mummo oli 1v. 6kk 15 pv Vaaria nuorempi.
Toivon hyvin monenlaisia vastauksia, joissa heijastuisi yhteiskunnan muutos, sekä isovanhempien merkitys muuttuvassa yhteiskunnassa, sekä perheen historiassa.
Naisten oikeuksien kehitys Suomessa:
1864 Naimattomien naisten täysivaltaisuus (täytettyään 25 vuotta)
1878 Naisten ja miesten perintö- ja naimaosien tasoitus
1901 Täydet opinto-oikeudet yliopistossa (erillisvapaudella vuodesta 1870)
1906 Äänioikeus sekä oikeus asettua ehdolle vaaleissa (Suomen Suuriruhtinaanmaan Vaalilaki, L 26/1906)
1917 Äänioikeus kunnallisissa vaaleissa
1919 Oikeus tehdä työtä ilman miehen lupaa
1926 Oikeus tulla nimitetyksi valtion virkoihin samoilla ehdoilla kuin miehet (L 202/1926)
1929 Avioliittolaki: miesten ja naisten oikeudellinen yhdenvertaisuus, itsenäiset varallisuusoikeudet (kumpikin puoliso omistaa oman omaisuutensa) ja yhtäläinen vanhemmuus (L 234/1929)
1937 Äitiysavustuslaki (L 322/1937)
1944 Laki äitiys- ja lastenneuvoloiden perustamisesta ja kunnallisista terveydenhoitajista
1962 Hyväksytään periaate samapalkkaisuudesta sekä julkisella että yksityisellä sektorilla
1970 Uusittu työsopimuslaki, johon sisällytetty syrjinnän kieltävä säännös (L 320/1970)
1970 Laki raskauden keskeyttämisestä (L 239/1970)
1972 Ehkäisypalveluiden yleinen saatavuus turvattiin kansanterveysuudistuksella (L 66/1972)
1972 Asetus tasa-arvoasiain neuvottelukunnasta (455/1972)
1973 Laki lasten päivähoidosta (L 36/1973)
1975 Isyyslaki (L 700/1975)
1983 Lapsenhuoltolaki (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, L 361/1983)
1985 Laki lasten kotihoidon tuesta (L 24/1985)
1986 Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (L 609/1986)
1985 Sukunimilaki – naimisissa oleville naiselle oikeus itsenäisesti päättää sukunimestään, lapsi voi saada jommankumman vanhemman sukunimen (L 694/1985)
1994 Avioliitossa tapahtuvan raiskauksen kriminalisointi yhtenä viimeisistä EU-maista (L 316/1994)
1994 Uudistettu valtion virkamieslaki – sisältää virkamiesten tasapuolisen kohtelun periaatteen (L 750/1994)
1995 Yksityisellä paikalla tapahtuva ns. tavallinen pahoinpitely yleisen syytteen alaiseksi – ennen sitä esimerkiksi kodin sisällä tapahtunut pahoinpitely oli asianomistajarikos, eli syytteen nostaminen riippui uhrin päätöksestä (L 578/1995)
1997 Seksuaalirikoksen ja perheväkivallan uhrille mahdollisuus saada valtion varoilla avustaja ja tukihenkilö oikeudenkäyntiä varten (L 689/1997)
1998 Seksuaalirikoslain uudistus: raiskaus jaetaan teon törkeyden mukaan kolmeen luokkaan: raiskaus, törkeä raiskaus ja pakottaminen sukupuoliyhteyteen. Tärkein uudistus oli lähes kaikkien seksuaalirikosten saattaminen virallisen syytteen alaiseksi. (L 563/1998) Lisäksi seksuaalipalvelujen ostaminen alle 18-vuotiaalta nuorelta säädettiin rangaistavaksi.
1998 Laki lähestymiskiellosta: väkivallan uhrille mahdollisuus hakea lähestymiskieltoa (L 898/1998)
2003 Oikeusministeriön työryhmä esittää seksipalvelujen oston kriminalisoimista
2003 Hallituksen esitys tasa-arvolain uudistamisesta
Mitä muistat hyvänä ja mikä oli ikävää?
Miten vaikutti oman äidin/isän suhtautumien mummuun/anoppiin, Sinun väleihisi isovanhempaan.
Vaikuttiko tämä väli - , väleihisi, omiin vanhempiisi aikuistuttuasi.
Mummu oli ainoa elossa ollut, minun isovanhempi.
Täsmää vastaus siis, ei esikuvan toiveita tai pyrkimistä samaan.
JOS täällä on isoisä heidän ajatuksensa ja tulkintansa olisivat kultaa :)
Anopin ruotimine ei nyt käy: vastauksia vain Fyysinen isoäiti nyt.
Aikuisen jo elämänkokemusta omaavan ihmisen muisto muistikuva, isovanhemmastaan minkä näki lapsen silmin, nyt aikuisensilmälaseilla täsmennettynä.
Itse ollessa nyt elämän tilanteessa, yhteneväisenä.
Kokemus; mummu, kokemukseen, mummuna.
Mainitse vuosi luku, jolloin isovanhempi oli virassaan :)
Mummu 1890- 1965. 75v. 4kk 8pv.
Vaari 1888 – 1949. 61v. 13 pv.
Minä elin mummun ajan 0- 17v. 2kk 21 pv.
Missä elinkeino ryhmässä isovanhemmat työelämäikänsä elivät:
Tilanhoitaja / emäntä (mummoni)
Mummun perheen koko:
Leski kaksi poikaa elossa, kolmas kaatui sodassa
Mummun asumismuoto:
Syytingillä, maatalossa; nuorimman poikansa perheessä.
Omahuone / 8h keittiö talosta, jossa asui nuorin poikansa Miniä kolme heidän lastaan sekä taloudenhoitaja.
Mummi 33v. 5kk. 9pv ja Ukki 37v. 1kk. kuolivat 1920-luvulla.
Mummi oli 4kk 10 pv nuorempi, Ukkia
Mummu ja Vaari menivät naimisiin vanhempien sopimuksella, joka oli tehty lasten syntyessä,
Mummo oli 1v. 6kk 15 pv Vaaria nuorempi.
Toivon hyvin monenlaisia vastauksia, joissa heijastuisi yhteiskunnan muutos, sekä isovanhempien merkitys muuttuvassa yhteiskunnassa, sekä perheen historiassa.
Naisten oikeuksien kehitys Suomessa:
1864 Naimattomien naisten täysivaltaisuus (täytettyään 25 vuotta)
1878 Naisten ja miesten perintö- ja naimaosien tasoitus
1901 Täydet opinto-oikeudet yliopistossa (erillisvapaudella vuodesta 1870)
1906 Äänioikeus sekä oikeus asettua ehdolle vaaleissa (Suomen Suuriruhtinaanmaan Vaalilaki, L 26/1906)
1917 Äänioikeus kunnallisissa vaaleissa
1919 Oikeus tehdä työtä ilman miehen lupaa
1926 Oikeus tulla nimitetyksi valtion virkoihin samoilla ehdoilla kuin miehet (L 202/1926)
1929 Avioliittolaki: miesten ja naisten oikeudellinen yhdenvertaisuus, itsenäiset varallisuusoikeudet (kumpikin puoliso omistaa oman omaisuutensa) ja yhtäläinen vanhemmuus (L 234/1929)
1937 Äitiysavustuslaki (L 322/1937)
1944 Laki äitiys- ja lastenneuvoloiden perustamisesta ja kunnallisista terveydenhoitajista
1962 Hyväksytään periaate samapalkkaisuudesta sekä julkisella että yksityisellä sektorilla
1970 Uusittu työsopimuslaki, johon sisällytetty syrjinnän kieltävä säännös (L 320/1970)
1970 Laki raskauden keskeyttämisestä (L 239/1970)
1972 Ehkäisypalveluiden yleinen saatavuus turvattiin kansanterveysuudistuksella (L 66/1972)
1972 Asetus tasa-arvoasiain neuvottelukunnasta (455/1972)
1973 Laki lasten päivähoidosta (L 36/1973)
1975 Isyyslaki (L 700/1975)
1983 Lapsenhuoltolaki (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, L 361/1983)
1985 Laki lasten kotihoidon tuesta (L 24/1985)
1986 Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (L 609/1986)
1985 Sukunimilaki – naimisissa oleville naiselle oikeus itsenäisesti päättää sukunimestään, lapsi voi saada jommankumman vanhemman sukunimen (L 694/1985)
1994 Avioliitossa tapahtuvan raiskauksen kriminalisointi yhtenä viimeisistä EU-maista (L 316/1994)
1994 Uudistettu valtion virkamieslaki – sisältää virkamiesten tasapuolisen kohtelun periaatteen (L 750/1994)
1995 Yksityisellä paikalla tapahtuva ns. tavallinen pahoinpitely yleisen syytteen alaiseksi – ennen sitä esimerkiksi kodin sisällä tapahtunut pahoinpitely oli asianomistajarikos, eli syytteen nostaminen riippui uhrin päätöksestä (L 578/1995)
1997 Seksuaalirikoksen ja perheväkivallan uhrille mahdollisuus saada valtion varoilla avustaja ja tukihenkilö oikeudenkäyntiä varten (L 689/1997)
1998 Seksuaalirikoslain uudistus: raiskaus jaetaan teon törkeyden mukaan kolmeen luokkaan: raiskaus, törkeä raiskaus ja pakottaminen sukupuoliyhteyteen. Tärkein uudistus oli lähes kaikkien seksuaalirikosten saattaminen virallisen syytteen alaiseksi. (L 563/1998) Lisäksi seksuaalipalvelujen ostaminen alle 18-vuotiaalta nuorelta säädettiin rangaistavaksi.
1998 Laki lähestymiskiellosta: väkivallan uhrille mahdollisuus hakea lähestymiskieltoa (L 898/1998)
2003 Oikeusministeriön työryhmä esittää seksipalvelujen oston kriminalisoimista
2003 Hallituksen esitys tasa-arvolain uudistamisesta
Vastaukset 4
Vanhimmat
Molemmat vanhempani pettyvät, perinnönjaon tuomasta tilanteesta.
Isä oli vanhin poika, eikä päässyt perintötilan isännäksi.
Mummu antoi, vaarin kuoltua, oman kiinteistö-osuutensa nuorimmalle pojalleen, syytinkiä vastaan.
Tiedän syyt, jonka seuraamus oli; ”esikoisen ohitus”.
Äidille se oli kuitenkin henkilökohtainen ryöstö.
Emme olleet öitä mummolassa, koska mummolaa ei ollut, mummo asuin sedänkodissa, asuimme samassa kylässä.
Mummu käytiin tervehtimässä kerran vuodessa Joulu Aattona Joulupukin käytyä, samalla matkalla poikettiin Vaarin haudalla.
Äiti ei mummolaan tullut; aina asia riideltiin, äiti nalkutti, rähisi ja osoitti mieltään lähdölle.
Muuten kävimme jonkun kerran vuoden aikana, mutta Setä ei siitä tykännyt, menimme miten vaan. Kuljetin mummun eläkkeen mummulle, kerran kuukaudessa. Tämä tapaaminen loppui äidin painostukseen.
Mummu oli viisas ja hyvä ihminen.
Aikuisena monet asiat ovat paljastuneet ja auenneet minulle.
Isän kotitalo oli ostettu mummun perintörahoilla. Vaari sai ostettua tilan hyvin halvalla, hän ”pelasti” kartanon väen piilottamalla kapinassa.
Tuo mummun elämän viimeinen vaihe 16 vuotta, oli ilman ihmisoikeuksia ja kodissaan täydellisenä eristettynä elämistä.
Sedän vaimo palkattiin raskaana olevana piikana taloon 1945. Setä oli kotivävynä ja eroamassa silloisesta liitostaan, jossa heillä kolme lasta. Setä ”luopui” avio-oikeudestaan vaimonsa omaisuuteen ja välttyi näin elatusavun maksuilta isontalon omistavalle X-vaimolle.
Piialla sänky oli lämmin, eikä estettä yöjuoksulle ollut ”Lehtolapsi” raskaudesta.
Piika kävi synnyttämässä pojan ja palasi kiilaten ahkerana työihmisenä emännäksi. Talon siirryttyä Sedälle ja tämä piika-emäntänä, olikin mummun inhimillisen elämän loppu.
Mikään ei asiaa voinut muuttaa.
Sedän-täti pojalla ei ollut isälleni ja äidille koskaan etu erisnimeä, vain Piian Tyttönimi, yhdistettynä kastenimeen. Setä ja piika-emäntä saivat kolme yhteistä lasta.
Ihmettelin joskus lapsena Setä-tädin käytöstä, siirtyi aina puhumaan taloudenhoitajan kanssa muualle kuin mummu. Aikuisten aikana ei näyttänyt eristystä, mutta näin käytöksen silloinkin; Setä-täti ei nähnyt eikä kuullut mummua koskaan.
Vierailullaan meillä Mummu oli hiljainen ja istui yleensä jossain vain katsellen meitä lapsia.
Äiti väitti mummun kyttäävän häntä. Mummu kiiti äitiä hyväksi taloudenhoitajaksi. Äidin mielestä se todisti; mummu kyttää, mistä muuten tietäisi hän taloudenhoidostaan mitään. Vierailu päättyi aina äidin vaatimukseen; ”isän on vietävä mummu pois, olkoon siellä minne on maksanut ylöspitonsa.”
Olen nyt mummo, toisinaan suren oman mummoni kohtaloa.
Lapsena en asiaa ihan ymmärtänyt, enkä osannut asialle mitään tehdä.
Käyn Suomi 24 Anoppi ja Appi palstalla lukemassa ja lohduttautumassa, osataan sitä nykyäänkin.
Löysin tämän palstan juuri. Laitoin heti suosikkeihini, mukavaa lukea muidenkin mummoudesta.
Kaveripiirissäni on Miniän irtisanoma anoppi, joka ei saa tavata poikansa lapsia 3 kpl.
Mummoudesta on siis jutusteltava varoen, en halua lisätä Hänen tuskaansa.
”Lapsen lapset ovat elämän jälkiruoka”
(*.*)
♥..•♥Ämmi
Mitä haluat oikein tietää?
Miksi mummun elämään pitää liittää nämä lait? Mikä ajatus sinulla on tiedustelussasi?
Vuosisadan alun naiset elivät etupäässä kotioloissa, jos olivat perheellisiä.
Isoisä oli ikänsä virkamies, Valtion Rautateiden palveluksessa, mutta en minä hänen vaimonsa työvuosia tiedä. Nuorena ehkä oli työssä jossakin vuoden pari, mutta harvalla naisella virkaa on ollut.
Jos on ollut, ei sitä jätetty helposti.
Mistä tulevat suorastaan Faktat millainen on mummu?
Historian mummu *1890, siis minun mummu, ei omistanut mitään, ei päättänyt aviopuolisostaan.
Äitini, lasteni mummu, syntyi 1918, eli omasi jo äänioikeuden syntymähetkellään.
Hän oli kaksivuotias, kun sai oikeuden työntekoon, ilman miehen lupaa.
Emännät tekivät taloissa työt luonnonlahjana.
Jos tulet vaimoksi minulle;
Jos tulet vaimoksi minulle, minulle komealle pojalle,
vien sinut nukkumaan soitellen, herätän aamulla laulellen,
:,: nouse kulta, lypsä lehmät, herää armas laita ruuat:,:
Jos menet vaimoksi hänelle, hänelle törkeälle miehelle,
vie hän sinut nukkumaan piiskaten, herättää aamulla manaillen:
:,: nouse akka, lypsä lehmät, herää laiska, laita ruuat :,:
Hän äitini oli yksitoista vuotias, kun sai oikeuden avioliitossa omistaa omaisuutensa.
Äidin äiti*1890 kuoli aborttiin 1923, hän oli 33v. abortoitu olisi ollut avioliiton kolmas lapsi. Suvun painostuksesta, hän teki silloisten lakien mukaa rikoksen ja kuoli, enkelintekijän pesään.
Avioliitossa oleva nainen, jolta jäi sitten 4v tyttö 8v poika puoliorvoiksi, ”kommunisteille ei mukuloita tehdä.” Ukki oli Helsinkiläinen ja varaton *1890.
Mummi oli talon tytär, kiinteän omaisuuden, isonmaatalon, peri veli. Mummista tuli ompelija ja tyhjätasku kommunistin vaimo ja viimein vainaja 33v. 5kk. 9pv ikäisenä.
1970 Laki raskauden keskeyttämisestä
1972 Ehkäisypalveluiden yleinen saatavuus turvattiin kansanterveysuudistuksella
Äitini määräsi ja antoi kaiken kiinteän omaisuuden perheen pojille 1984.
Tällä palstalla samoin kuin Anoppi ja appi palsta vaaditaan ja määritellään mummun velvollisuuksia.
Äitini tuli äidiksi yhdeksännen kerran vielä neljäkymmentäviisivuotiaana 1964, sen jälkeen jouduttiin alkanut raskaus abortoimaan 1965, siinä yhteydessä hänelle tehtiin mummoleikkaus.
Lait ja ovat laadittu turvaksi, suomalainen nainen on saanut turvan laista. Moraalilla on alistettu ja ryöstetty nainen suomessakin.
Lakiin kirjaamisella, on ollut aina sosiaalinen tarve.
Nuoret naiset eivät tiedä naisen historiaa, yksiöiden historia on vain todistus lain tarvitsemisesta.
Millaisia mummuja ihan oikeasti, oli sukupolvi tai kaksi sitten, olleet mummut?
Onko nykyäitien mummu toivomukset ja vaatimukset kohtuullisia, millä perusteella?
Asia on aika kimurantti ja vaatisi julkista keskustelua jo siksi että;
Tulevaisuudessa kolmas sektori, vapaaehtoiset avustustyöntekijät, ovat välttämättömiä kaiken tarvittavan avustus työn vuoksi.
Asumisesta, nyt 40 % on yksin asuvia, sanoo juuri radio. Perhe ei enää ole läsnä; huolla, avusta ja auta.
Kaipaisin keskustelua mummon yhteiskunnallisesta osasta/paikasta, kohtuullista ja kunnioittavaa kartoitusta mitä voi odottaa ja toivoa mummulta osana yhteiskuntaa siellä omassa asunnossaan yksin asuvana.
Äiti Mummo Nainen;
Olin -2 kk vaille yksitoista vuotta, kun kuukautiset alkoivat.
Oli 36 vuotta ja 2 kk, kun kuukautiset loppuivat.
Tämän ikäni ajan, olin siis luonnon mukaan, lisääntymään kykenevä nainen. Yksitoista vuotias ei 1950 -60 luvun vaihteessa ollut henkisesti yhtään sen kypsempi, kuin nykyään yksitoistavuotias, elimme vain täysin erilaisissa yhteiskunnissa.
Kuukautisten jäädessä pois, elin sosiaalisesti raskaassa elämän vaiheessa.
Olin yksihuoltaja-kasvattaja kahdelle pojalle 9v. ja 6v. talous oli miinuksella, koska opiskelin neljä vuotta velaksi erottuani. Suku sanoi yhteyden pidon ylös, minun otettuani eron. Olin vastuullisessa työssä, työ matkoineen vei päivästä 10,5 tuntia.
Minulla ei ollut mitään fyysisiä vaivoja, kehoni päätöksestä, alkaa mummuksi. Olin hyvän matkaa keski-ikäinen, sinkku olin ollut tuolloin neljä vuotta, en hakenut tai katsellut uutta puolisoa. Siitä huolimatta jouduin tekemään surutyötä; Minulla on kaksi lasta, muita ei tule. Koin asian aika syvästi. (Äitini tuli äidiksi yhdeksännen kerran vielä neljäkymmentäviisivuotiaana, sen jälkeen jouduttiin kymmenes alkanut raskaus abortoimaan, siinä yhteydessä hänelle tehtiin mummoleikkaus).
Vaihdevuosi ongelmista juteltiin monissa keskusteluissa, tuttavat työkaverit kertoivat ongelmista joita fyysisesti, sekä psyykkisesti kokevat; kuumista aalloista, vaihtuvista mielialoista, alakulosta ja masennuksesta. Minä pääsin naiseudesta, kuin koira veräjästä, alku ja loppu olivat samanlaisia; on / off.
Olin perheenhuoltaja - kasvattaja ikäni 26v.- 50v.
Lapseni muuttivat sinkku asuntoihin molemmat ollessaan 20v. ja elämä jatkui, kolmena erillisenä itsestään vastuullisena ihmisenä. Vanhin poikani, asui sinkku asunnossaan reilun neljä vuotta. Löytyi nainen, yhteiselämänsä puolisona alkoi.
Aina en voi sanoa olevansa ylpeä kasvatukseni tuotoksesta, mutta ylpeä voin olla poikani kyvystä oppia ja kehittyä. Poikani siis aloittivat itsellisen elämän ollessaan 20, taloudellinen tukeni omaan kotiin olivat kapiot (astioita, mattoja, verhoja, huonekaluja, kodin pienkoneita)
Olen nähnyt esikoiseni kasvavan, happikaapista letkuissa makaavasta 4,110 kg 54 cm vauvasta 185 cm 80 kg mieheksi. Hän on nyt itsestään huolehtiva mies, jo yksitoista vuotta.
Poikieni itsenäistyminen omaan asuntoonsa, EI ollut minulle kriisitapahtumana. Minun kasvatus- ja neuvonta työni oli silloin ohi, virheineen ja puutteineen, hanskat joutivat naulaan.
Toisinaan koen huonoa omaatuntoa, vuosituloni ovat pienet, en tue lapsiani taloudellisesti.
Mummu minusta tuli sitten kolmenvuoden ”työ” jälkeen. Tullessamme synnytyslaitokselta yhtä matkaa, poikani kertoi yllätyksestä, minkä yhdessä miniän kanssa syntymähetkellä kokivat, ymmärsin olevani mummu. Vieressäni auton ratissa ei ollut poika, vaan mies 30v., jolla on perhe ja kaikki vastuu, mitä perhe mukanaan tuo.
Minulla on ollut hyvä ja rikas elämä. Ei ongelmaton, eikä helppo. Taloudellisesti on aina ollut tiukkaa. Luoja on ollut hyvä ja antelias, minulla on terveet lapset, poikani on isä terveelle lapselle. En koe olevani nyt vastuussa pojistani, heidän perheistään tai arkielämästään päätöksineen.
Olin itse 17vuotias, kun ainoa isovanhempi mummu kuoli.
Suhteeni mummuun määräsivät äitini, sekä isäni, joka oli suhteessa äitiinsä tyly ja välinpitämätön, me lapset olimme koston ja kaunan välineitä. Mummuni elämän ehtoo oli turvattu aineelliselta osuudeltaan, omaisuuden siirrolla eli syytingillä.
Oma virallinen eläkkeeni, nykypäivän hoitotaksojen mukaan, riittää ostopalveluun 7-8 vrk / kuukaudessa. Olen tehnyt omalta kohdaltani jälkisäädöksen, määrään: käsittely tavaksi tuhkauksen ja paikan tuhkalleni. Ainoa huoli on elämäni ehtoon arkipäivät; tästä – tuhka-uurnaan.
Äitini ja isäni olivat poikieni ainoat elossa olevat isovanhemmat. Isän puolelta olivat jo kuolleet. Äitini oli ilmoittanut jo vuosia ennen tulevan suhteensa lapsenlapsiinsa; ”Olen osani tehnyt, yhtäkään en edes syliini ota”. Lapsillani ei ollut isovanhempia.
Äiti oli varoissaan ja hän eli hoitokodissa elämänsä viimeiset lähes neljä vuotta.
Millainen mummu haluaisin olla?
Millaista mummua minusta odotetaan?
Aina ovat myös Miniän vanhemmat, mitä he sallivat, tai antavat lapsensa puolison isovanhempi rooliin? Siinä on Tuhannen taalan kysymys?